Kevään muoti ja minä

Jokaisen sesongin alkaessa minulle tulee kutkuttava tunne, halu löytää itselle jotain vaatekaappia piristävää, erilaista ostettavaa. Periaatteessa tämän kevään muoti tarjoaisi piristystä: väriä. Mutta eihän yhtälö ole niin helppo kuin voisi kuvitella. Mistä löytyvät ne vaatteet, jotka täyttäisivät vaatimukseni?

Viime vuosina minusta on tullut entistä harkitsevampi ostaja. En halua kompromissivaatteita, jotka melkein täyttävät toiveeni, jäävät puolitiehen. Haluan löytää mahdollisimman täydellisen. Olen tarkka ostaja, mietin hinta-laatusuhdetta. Olen kuitenkin valmis maksamaan tietyistä tuotteista paljon, jos arvioin, että tulen käyttämään vaatetta ahkerasti. Silloinhan vaatteen hinta käyttökertaa kohti on hyvin pieni.

Ennen kuin menen sovituskoppiin, käännän vaatteen nurin, jotta näen, miten se on tehty, miten siististi se on ommeltu, millaiset saumavarat ovat jne. Nurja puoli paljastaa yllättävän paljon. Tottahan toki katson myös koostumus- ja hoito-ohjetiedot. Nehän ovat supertärkeitä.

Vaikka en olekaan vaatteissa nettiostaja, olen surffaillut mm. Stockmannin ja Sokoksen verkkosivuilla, jotta näen, mitä näiden kevään muoti tarjoaa ja mietin, kannattaako lähteä käymään ko. kaupassa ostoksilla.

Villitsevät värit

Vaatekaappini on tummanpuhuva: paljon mustaa, tummansinistä, harmaata. Vain pari punaista ja petrolinväristä mekkoa sekä muutama valkoinen paita erottuvat joukosta.

Sieluni kaipaa väriä, värikkäitä vaatteita. Tiedän kuitenkin, että olen ”värirajoittunut” eli olen hyvin tarkka värisävystä. Nyt katseeni etsii punaisia ja vihreitä vaatteita. Näiden sävyjen tulisi olla puhtaita, kirkkaita, ei liian keltaisia. Helppoa? No, ei todellakaan!

Lisäksi olen vielä todella valikoiva kuosien suhteen. Olen yrittänyt totutella erilaisiin kuoseihin, mutta vain raidat ja pallot tuntuvat omilta. Esimerkiksi hyvin harva kukkakuosivaate on päätynyt käyttöön, vaikka joskus olen sellaisen ostanutkin. Poistin ne turhina taannoisen muuton yhteydessä.

Mekkoihminen

Olen mekkoihminen. Koronan aikana olen viettänyt #mekkoperjantaita – tosin pukeudun mekkoon ehkä 3-4 viikossa eli en vain perjantaisin.

Mekko on edelleen muotia, suorastaan muodin kärkeä. Nyt mekot ovat väljiä, keveitä, huolettomia. Mutta tarvitsenko enää yhtään mekkoa, onhan minulla niitä jo valtavasti (ainakin toisten mielestä)?

Koska vaatteiden ja vartalon mittasuhteet ovat yksi lempiaiheistani, olen hyvin kriittinen leveiden, väljien mekkojen suhteen. Näytänkö niissä entistä lyhyemmältä tai lihavalta?

Hakusessa bleiseri

1980- ja 1990-luvuilla bleiseri kuului työasuuni. Rakastin bleisereitä, niiden tuomaa virallista ilmettä, skarppiuttta. Tällä vuosituhannella pukeutumiseni on tullut rennommaksi, koska jätin entisen työni muotialan tiedotuspäällikkö-toimittajana ja siirryin vapaaksi toimittajaksi 2001. Samassa yhteydessä poistin lukemattomat bleiserit vaatekaapistani. Tällä hetkellä vaatekaapissani on vain kaksi bleiseriä, molemmat mustia klassikoita.

Nyt haluaisin punaisen (puhdas, kirkas sävy), klassisen bleiserin, ehkäpä 2-rivisen. Yhden hyvän vaihtoehdon löysin. Se näytti täydelliseltä, kunnes sovitin sitä. Se ei istunut. En ostanut. Eli etsintä jatkuu.

Bleiserit ovat tehneet vahvan paluun. Usein se on ylisuuri. Sellaista en etsi, sillä sellainen saa vaatteen näyttämään lainavaatteelta. Haluan istuvan, ”räätälöidyn” bleiserin, josta olisi iloa pitkään.

Kesäpusero ja -housut

Leveät housut ovat in. Niissä jos missä on merkitystä kankaan paksuudella ja muilla asukokonaisuuden osilla varsinkin, kun olen lyhyt (161 cm). Siten mittasuhteet eivät olisi vinksallaan.

Minulla oli aivan ihanat leveät, hulmuavan kevyessä neuloksesta valmistetut housut. Nyt ne ovat vain muisto, sillä ne tulivat tiensä päähän viime kesänä, koska olin käyttänyt niitä hilekenkieni kanssa. Kenkien karkea hilepinta sai lahkeensuut kurjaan kuntoon. Jos löytäisin vastaavan tyyliset housut, en miettisi hetkeäkään, vaan ostaisin heti.

Osallistuin yhteen lehdistötilaisuuteen, jossa todettiin caprihousujen olevan muotia. Jäi kuitenkin epäselväksi, tarkoittiko puhuja klassisia, 50-luvun tyylisiä capreja, jotka ovat kapeat ja päättyvät hieman polvilumpion alapuolelle vai oliko kyse muista, vajaamittaisista housuista. Sellaiset housut eivät ole minun juttuni. Niiden ansiosta jalkani näyttäisivät vieläkin lyhyemmiltä ja katseet kääntyisivät pohkeisiin. No way!

Minulla on yllättävän vähän kangaspuseroita. Haluan, että puserossa on hihat, jotta en tarvitse ”turvavaatetta”, neuletakkia tms. peittämään käsivarsia. Puseroksi haluaisi värillisen, jossa olisi jokin juju, jotain ekstraa.

En vielä kuitenkaan ole menettänyt toivoani. Ehkä löydän jotain uutta vaatekaappiini, vaikka olenkin kriittinen, tarkka ostaja.

Millaisia vaatteita sinä etsit tänä keväänä? Oletko jo löytänyt mieleisiä?

Kaisa

Pukeutuminen on viesti