Kinky Boots -musikaali ystävyydestä, erilaisuudesta ja itsensä hyväksymisestä
Näyttämö täynnä drag queeneja, huikeita korkoja, kahden erilaisen maailman kohtaamista, ystävyyttä ja erilaisuutta. Näyttävyyttä, iloa ja tarttuvaa musiikkia. Tätä kaikkea ja paljon myös sanomaa on Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots -musikaali.
Musikaalin pohjana on tositarina vaikeuksien kanssa kamppailevasta kenkätehtaasta, jonka omistajaksi joutunut viides sukupolvi joutuu totuuden eteen: lopettaa, sanoa irti kaikki tutut työntekijät ja yrittää löytää jokin muu ratkaisu. Se tulee sattuman kautta, kun nykyinen omistaja Charlie Priece (Petrus Kähkönen) yrittää pelastaa Lolan/Simonin (Lauri Mikkola) häiriöiden käsistä. Siitä alkaa näiden kahden erilaisen miehen ystävyys. Lola on Lontooseen muuttanut drag queen. Charlie palkkaa Lolan kenkätehtaansa suunnittelijaksi suunnittelemaan muille drag queeneille näyttäviä, mutta laadukkaita saappaita, sellaisia, joista naiset vain unelmoivat. Tavoitteena on päästä esittelemään mallisto Milanon kenkämessuille.
Tämän juonen rinnalla kulkee syvempi teema: ystävyys, erilaisuus ja hyväksyminen.
Kinky Boots on saanut suurta suosiota niin Broadwaylla, Torontossa, Lontoossa, Tokiossa, Manilassa jne. – eri puolilla maailmaa. Ja nyt se ilahduttaa meitä suomalaisia.
Musikaalin käsikirjoitus on Harvey Fiersteinin. Svengaavan musiikin ja laulujen sanat ovat tunnetun säveltäjän, laulajan ja tuottajan Cyndi Lauperin käsialaa. Hanna Kaila ja Kari Arffman ovat tehneet hyvää työtä kääntäessään tekstin ja laulujen sanat suomeksi.
Petrus Kähkönen on uskottava Charlie, kipuileva omistajanuorukainen. Ja Lauri Mikkolan Simon / Lola on aivan herkullinen, todellinen drag! Upea ilmestys, josta löytyy asennetta ja herkkyyttä. Molemmat pääosien esittäjät laulavat hyvin. Lolan enkeleiden (Anton Engström, Paavo Kääriäinen, Tomi Lappi, Jero Mäkeläinen, Henri Sarajärvi ja Christoffer Strandber) tanssia korkkareissa ei voi muuta kuin ihailla. Uskomaton suoritus!
Tuomas Lampisen pukusuunnittelu (ennen kaikkea dragien asut), naamioinnin ja kampausten suunnittelu (Henri Karjalainen) ja orkesteri ansaitsevat kiitokset.
Koko esitys on viihdyttävä, koskettava ja silmäniloa, mutta se panee myös ajattelemaan. Ei siis pelkkää höttöä.
Olin ensi-illassa katsomassa tätä esitystä ja täytyy sanoa, että myös katsomossa oli katsottavaa: lukemattomia drag queeneja hahmoissaan: lenitaa, paula koivuniemeä, katri helenaa, lea lavenia, marionia jne. Lisäksi monet muutkin yleisöstä olivat panostaneet pukeutumiseen: paljetteja, korkokenkiä (myös miehillä) ja ennen kaikkea drageilla näyttäviä hiuslaitteita.
Kun esityksen työryhmä tuli kiittämään lopussa, kaikilla oli huikeat korot olipa kyse miehestä tai naisesta. Todellista heittäytymistä.
Ensi-illan yleisöei ollut yhtä pidättyväistä kuin usein: yleisö eli mukana, taputti innokkaasti ja lopuksi koko yleisö nousi antamaan aplodit seisaaltaan, tömisteli ja taputti pitkään. Eikä syyttä. Esitys oli upea!
Tämä oli upea syyskauden teatteriavaus!
Kaisa