Kirjavinkit: Barack Obama ja viihdettä
Kaipaatko kirjavinkkejä? Olen koronan aikana lukenut tai kuunnellut äänikirjoina paljon mielenkiintoisia kirjoja, mutta myös vähemmän laadukkaita, jotka yleensä olen kylmästi jättänyt kesken. Tässä kirjavinkit: Barack Obama ja viihdettä.
Barack Obama
Sain joululahjaksi Yhdysvaltojen ex-presidentin Barack Obama Luvattu maa -kirjan (Otava), joka on järkälemäinen eepos pitkälti yli 800 sivuineen. Kirjassa Obama kertoo nuoruudestaan, opiskeluajoistaan, tutustumisesta Michelleen, senaattorivaiheestaan, presidenttikisasta ja -ajan ensimmäistä vuosista. Kirja päättyy iskuun, jossa bin Ladenin kuoli.
Kirja valottaa hyvin Yhdysvaltojen poliittista kenttää, kaksipuoluejärjestelmän klikkejä ja taustoittaa Obaman hyvää tarkoittavat tavoitteet, joita kaikkia hän ei päässyt toteuttamaan haluamassaan aikataulussa.
Parasta antia ovat kuitenkin pienet kurkistukset yksityiselämään, miten perhe suhtautui presidenttikisaan ja -kauden alkuun.
Kirjan olisi tehnyt helppolukuisemmaksi, jos sitä olisi enemmän rytmitetty väliotsikoilla. Jossain vaiheessa vähän puudutti poliittisten kuvioiden läpikäynti lukuisine henkilöineen, joiden nimet eivät sanoneet mitään.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kirja, jota voin suositella poliittisesta historiasta kiinnostuneille.
Kari Tapio
Antti Heikkisen Elämä Kari Tapio (WSOY) piirtää sympaattista kuvaa kansan rakastamasta Kari Tapiosta. Tämän kuuntelin äänikirjana, lukijana kirjailija itse eli Antti Heikkinen. Olen tarkka äänikirjojen lukijoiden suhteen. Jos ääni ei mielestäni sovi ko. kirjan lukemiseen tai lukutyyli ei miellytä, jätän kuuntelun. Tässä tapauksessa Heikkisen ääni miellytti.
Vaikka Kari Tapiosta on aikoinaan kirjoitettu “kaikki” ja vaikka en olekaan ollut Kari Tapio -fani, olen lukenut hänestä lukuisia lehtijuttuja. Kirjassa tuli silti monta asiaa, joita en tiennyt. Tottahan toki siinä oli myös valtavasti tuttua.
Antti Heikkinen on tehnyt valtavasti taustatyötä, tutkinut Kari Tapion perheen yksityisiä arkistoja, mm. muistiinpanoja ja valokuvia. On vielä syytä mainita, ettei hän ollut koskaan tavannut Kari Tapiota.
Tämä oli hyvää kävelylenkkiviihdykettä.
Samu Haber
Olen aina pitänyt Samu Haberia kilttinä naapurinpoikana (ennen talven huumeuutisointia). Olin jotenkin jäänyt pimentoon hänen parikymmentä vuotta sitten olleista Espanjan-ajoistaan ja mitä siellä tapahtui.
Tuomas Nyholmin Samu Haber – Forever yours -kirja (Otava) on avoin kertomus hurmaavasta, rohkeasta, lahjakkaasta muusikosta. Kirja paljastaa Haberin rosoisemman puolen, ei silottele ja tee kohdetta kiiltokuvamaiseksi.
Tämänkin kirjan kuuntelin, ja mikä parasta – kirjan lukee Samu Haber itse. Suosittelen, vaikka et olisikaan Samu Haber tai Sunrise Avenue -fani.
Milana
Milana – Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä -kirja (Merja Asikainen, Otava, Like) kertoo kirjassa avoimesti vanhemmistaan, perhesuhteistaan ja musiikista. Tämänkin kuuntelin äänikirjana, lukijana taitava Sanna Majuri.
Sydäntäni kouraisi, kun ajattelin pienen Milanan tilannetta: äiti huitelee ties missä ja missä kunnossa, eno juo, isovanhemmat kärsivät, isä on pois. Ei ihme, jos lapselle jää arpia sieluun. Lisäksi aloin ymmärtää, miksi Milana ei jossain vaiheessa halunnut esittää äitinsä lauluja.
Kyllä tämän kanssa lenkki sujui hyvin.
Suo, kuokka ja Hollywood
Viimeisempiä kuuntelemiani kirjoja on Ismo ja Angelika Leikolan Suo, kuokka ja Hollywood, jonka lukee Ismo Leikola. Linkki Ismokauppaan
Kirjassa Leikolat vertailevat hyrisyttävän hauskalla, lakoonisella tavalla amerikkalaisten ja suomalaisten suhtautumista mm. rahaan, työhön ja menestykseen. Kirjassa kerrotaan myös Yhdysvaltojen byrokratiasta, miten vaikeaksi monet yksinkertaiset asiat on tehty.
Kirja antaa virikkeitä ajatella asioita hieman toisin.
Ihan loistavaa viihdettä.
Eloonjääneet
Alex Schulman Eloonjääneet (Otava) on kolmas Schulmanin kirja, jonka luen (aikaisemmat Polta nämä kirjeet ja Unohda minut). Tämä romaani kertoo kolmesta veljeksestä, jotka ajavat mökille ripotellakseen äitinsä tuhkat talon viereen. Kirjassa mennään lapsuusmuistoihin, vanhempien suhtautumista poikiinsa ja näiden keskinäisiä välejään.
Riipaiseva ja ajoittain jopa ahdistava kirja, joka saa miettimään, miten pitkät varjot lapsuuden kokemuksilla voikaan olla. Kaikesta huolimatta lukusuositus tällekin.
Puuvillatehtaan varjossa
Enpä juurikaan lue tai kuuntele historiallisia, romantiikkaa sisältäviä kirjoja. Kun käteeni osui Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa (Gummerus), joka sijoittuu 1800-luvun Turkuun, tartuin kirjaan.
Kirjan myötä pääsee aikamatkaamaan menneisyyteen. Kirjan päähenkilö on nuorena leskeksi jäänyt Jenny, rovastin tytär, joka on päättänyt pärjätä. Lukija voi kurkata sen ajan seurapiireihin ja tapoihin.
Kirja aloittaa Puuvillatehdas-sarjan, joten jatkoa on tiedossa.
Paikka hyvässä perheessä
Kun olin lukenut Antellin kirjan, sain luettavakseni Helena Steenin Paikka hyvässä perheessä (Minverva). Kirja on samaa genreä kuin Antellinkin eli historiallista romantiikkaa, helppoa ja nopeaa viihdettä (sopii korona-aikaan).
Kirjassa eletään vuotta 1933, ja karjalaisperheen tyttö Anni lähetetään piikomaan Englantiin. Kirjassa tulee hyvin esiin tuolle ajalle tyypillinen luokkajako: herrasväki ja palvelijat. Elämä ei ole helppoa, mutta Annikaan ei anna periksi.
Tämä on pieni irtiotto korona-arjesta.
Millaiset kirjavinkit sinä antaisit muille?
Kaisa
Aikaisempia kirjavinkkejä:
Kirjavinkit: Viihdettä, muistelmia, asiaa – 15 mielenkiintoista kirjaa