Kirsti Paakkanen muistoissamme

Kirsti Paakkanen on kuollut. Tämän vuoksi nostamme uudestaan viime vuotisen postauksen Kirsti Paakkasen muistelmista. Ja muutaman oman muiston hänestä.

Kaisan kohtaamiset

Muistan, kun 1990-luvun laman aikaan Kirsti Paakkanen osti Marimekon. Silloin monet vaatealan ihmiset epäilivät hänen kykyään nostaa Marimekko suosta, johon Marimekko oli joutunut Amerin aikana. Epäilijät olivat väärässä. Onneksi.

Sain haastatella muutaman kerran Kirsti Paakkasta. Ensimmäinen kerta oli Igedon muotimessuilla heti sen jälkeen, kun hän oli ostanut Marimekon. Hän sanoi minulle: ”Katso, meidän osastomme on 6 neliötä vessan vieressä. Ensi kerralla meillä on iso osasto paremmalla paikalla.”

Toinen haastattelu tapahtui Marimekon toimitalossa. Haastattelun päätteeksi Kirsti Paakkanen ”käskytti” alaistaan hakemaan liinan. Toisen haastattelun lopuksi Kirsti Paakkanen ”käskytti” alaistaan antamaan minulle Maija Isolan Kaarina-juhlapöytäliinan. Olin ihan hämmentynyt huomionosoituksesta. Onneksi sain sentään suuni auki kiittäen tuosta ihanasta liinasta. Nykyisinkin laitan tämän Kaatina-liinan ruokapöydälle tärkeissä juhlissa. Kirsti myös keitätti minulle joulupuuron – olihan joulu lähestymässä.

Pidän Kirsti Paakkasta yhtenä Suomen parhaana PR-ihmisenä – ellen parhaana.

Reilu kaksi vuotta sitten näin Kirsti Paakkasen viimeisen kerran yhdessä tilaisuudessa. Keskustelimme muutaman lauseen verran. Aavistin tuon kohtaamisen olevan viimeinen.

Kirja

Ulla-Maija Paavilaisen Kirsti Paakkasen muistelmat ”Suurin niistä on rakkaus” (Otava) on mielenkiintoinen. Kirsti Paakkasesta on kirjoitettu lehdissä kilometrikaupalla. Voiko kirjassa olla mitään uutta? Ei välttämättä, mutta silti kirjalle on paikkansa, koska yhdessäkään lehtijutussa ei ole käsitelty niin laajasti Paakkasen monivaiheista elämää.

Kirja on kirjoitettu hyvin. Paakkasen elämää käydään läpi kronologisessa järjestyksessä lapsuudesta nykyhetkeen. Iso rooli on tietysti Womena-mainostoimisto- ja Marimekko-ajoilla. Kirjassa käsitellään myös Kirsti Paakkasen avioliittoa Jorma Paakkasen kanssa ja syytä sen kariutumiseen.

Kirjasta kuulee Kirstin äänen. Paavilainen on tehnyt hyvää taustatyötä haastattelemalla valtavaa määrää Paakkasen työkavereita, alaisia, suunnittelijoita ja liike-elämän vaikuttajia.

Kirsti Paakkasen elämä on hyvä esimerkki siitä, että aina ei tarvitse syntyä kultalusikka suussa menestyäkseen. Näkemys, tahto, päättäväisyys ja tietty luova hulluus ovat tärkeitä ominaisuuksia – kyky ajatella isosti ja eri tavalla kuin kilpailijat.

Kirjassa kerrotaan lukuisia pieniä esimerkkejä Kirsti Paakkasen johtamistavasta, suhtautumisesta asiakkaisiin ja suoria kommentteja vaikkapa alaisten pukeutumisesta.

Marimekko on aina kiinnostanut mediaa. Vaikka se on ollut paljon pienempi yritys kuin jotkut muut suomalaiset vaatetehtaat, Marimekko on saanut paljon palstatilaa. Se on mediaseksikäs yritys. Eivätkä kaksi vahvaa naista, Armi Ratia ja Kirsti Paakkanen, ole vähentäneet kiinnostusta. Päinvastoin.

Kun Paakkanen osti Marimekon, hän kiersi myymälöitä ja tarjoili asiakkaille kakkukahvia – ja kansa ”söi” hänen kädestään. Marimekon ysmyissä (ystävyysmyynneissä) Kirsti oli pakkaamassa kassalla asiakkaiden ostoksia ja tarjoilemassa mehua kassajonossa seisoville asiakkaille. Eikös tuollainenkin ole hyvää PR:ää yrityksen toimitusjohtajalta ja omistajalta?

Sinin kohtaaamiset

Tapasin Kirsti Paakkasen ensimmäisen kerran valokuvausstudiolla mallin töissä. Ajankohta taisi olla 70-80-luvun vaihde.  Kuvattiin mainostoimisto Womenan asiakkaalle sukkahousuja. Kuvaukset olivat jo käynnissä, kun Kirsti pyyhälsi studiolle suoraan lentokentältä. Hän oli ollut Pariisissa ja soppaillut vaatteita ja kenkiä. Hän katseli miettien kuvaustilannetta. Ilmeestä päätellen ei näyttänyt hyvältä. Pelkäsin lentäväni ulos kesken kuvauksen.

Mutta ei, Kirsti kaivoi laukustaan yhdet upeimmista korkokengistä, jotka oli siihen mennessä nähnyt. Hän halusi ne kuvaan. Kengät olivat täydelliset ja juuri sopivan kokoiset. Tunnelma studiolla muuttuui täysin ja kuvista tuli upeita.

Kerran minulla oli viikonloppuvieraana amerikkalainen toimittajaopiskelija,  joka opiskelujen ohella avusti toimittajana sikäläisessä sisustuslehdessä. Suomeen hän oli tutustumassa valtiovallan stipendiaattiohjelman kautta. Samaisena viikonloppuna oli muotimessut Messukeskuksessa ja Marimekon lehdistönäytös. Kun menimme Marimekon näytökseen ja kerroin Kirstille kuka seuralaiseni on, Kirsti suhtautui häneen kuin kunniavieraaseen ja järjesti hetkessä meille parhaat paikat.

Näytöksen jälkeen hän tuli jututtamaan vierastani, oli kiinnostunut sekä hänestä että hänen mielipiteistään näytöksessä esitellyistä vaatteista. Tämä nuori nainen oli aivan otettu, kun sai tavata Kirstin henkilökohtaisesti. Hän tuskin malttoi odottaa päästäkseen kertomaan tapauksesta lehden toimitukselle ja näyttämään Kirstiltä saamaansa pientä lahjaa.

Pieni ystävällinen ele Kirstiltä sai ison positiivisen vaikutuksen aikaan valtameren toisellakin puolella New Yorkissa. Ja lisää Marimekkofaneja.

Kaisa ja Sini