Kirsti Paakkanen pelasti Marimekon

Muistan, kun 1990-luvun laman aikaan Kirsti Paakkanen osti Marimekon. Silloin monet vaatealan ihmiset epäilivät hänen kykyään nostaa Marimekko suosta, johon Marimekko oli joutunut Amerin aikana. Epäilijät olivat väärässä. Onneksi.

Ulla-Maija Paavilaisen Kirsti Paakkasen muistelmat ”Suurin niistä on rakkaus” (Otava) on mielenkiintoinen. Kirsti Paakkasesta on kirjoitettu lehdissä kilometrikaupalla. Voiko kirjassa olla mitään uutta? Ei välttämättä, mutta silti kirjalle on paikkansa, koska yhdessäkään lehtijutussa ei ole käsitelty niin laajasti Paakkasen monivaiheista elämää.

Kirja on kirjoitettu hyvin. Paakkasen elämää käydään läpi kronologisessa järjestyksessä lapsuudesta nykyhetkeen. Iso rooli on tietysti Womena-mainostoimisto- ja Marimekko-ajoilla. Kirjassa käsitellään myös Kirsti Paakkasen avioliittoa Jorma Paakkasen kanssa ja syytä sen kariutumiseen.

Kirjasta kuulee Kirstin äänen. Paavilainen on tehnyt hyvää taustatyötä haastattelemalla valtavaa määrää Paakkasen työkavereita, alaisia, suunnittelijoita ja liike-elämän vaikuttajia.

Kirsti Paakkasen elämä on hyvä esimerkki siitä, että aina ei tarvitse syntyä kultalusikka suussa menestyäkseen. Näkemys, tahto, päättäväisyys ja tietty luova hulluus ovat tärkeitä ominaisuuksia – kyky ajatella isosti ja eri tavalla kuin kilpailijat.

Kirjassa kerrotaan lukuisia pieniä esimerkkejä Kirsti Paakkasen johtamistavasta, suhtautumisesta asiakkaisiin ja suoria kommentteja vaikkapa alaisten pukeutumisesta.

Marimekko on aina kiinnostanut mediaa. Vaikka se on ollut paljon pienempi yritys kuin jotkut muut suomalaiset vaatetehtaat, Marimekko on saanut paljon palstatilaa. Se on mediaseksikäs yritys. Eivätkä kaksi vahvaa naista, Armi Ratia ja Kirsti Paakkanen, ole vähentäneet kiinnostusta. Päinvastoin.

Aikoinaan pääsin pari kertaa haastattelemaan Kirsti Paakkasta. Ensimmäinen kerta oli silloin, kun hän vähän aikaa aikaisemmin oli ostanut Marimekon. Haastattelu tehtiin Düsseldorfin CPD-muotimessuilla. En ikinä unohda, mitä Kirsti sanoi silloin minulle: ”Katso, meillä on nyt 6 neliötä vessan vieressä. Voin luvata sinulle, että puolen vuoden kuluttua Marimekolla on iso osasto messujen parhaassa hallissa, vaikka se on täynnä, eikä osasto ole vessan vieressä.” Ja niinhän se oli sitten puoli vuotta myöhemmin.

Pidän Kirsti Paakkasta yhtenä Suomen parhaana PR-ihmisenä – ellen parhaana. Toisen haastattelun lopuksi Kirsti Paakkanen ”käskytti” alaistaan antamaan minulle Maija Isolan Kaarina-juhlapöytäliinan. Olin ihan hämmentynyt huomionosoituksesta. Onneksi sain sentään suuni auki kiittäen tuosta ihanasta liinasta, jota edelleen käytän juhlaliinana.

Kun Paakkanen osti Marimekon, hän kiersi myymälöitä ja tarjoili asiakkaille kakkukahvia – ja kansa ”söi” hänen kädestään. Marimekon ysmyissä (ystävyysmyynneissä) Kirsti oli pakkaamassa kassalla asiakkaiden ostoksia ja tarjoilemassa mehua kassajonossa seisoville asiakkaille. Eikös tuollainenkin ole hyvää PR:ää yrityksen toimitusjohtajalta ja omistajalta?

Vahva suositus tälle kirjalle!

Kaisa