Koronaelämää – Onko sitku parempi kuin tässä nyt?

Kovin moni tuntuu haluavansa elämänsä takaisin sellaisena kuin se oli ennen koronaa. Rajoitukset ovat peestä, liian rajaavia ja milloin mitäkin. Totta kait minäkin haluaisin sen entisen helppouden, kun ei tarvitse olla huolissaan juuri kyseisestä viruksesta. Mutta entäpä, jos tämä tässä nyt onkin parempaa, kuin se joka meitä huomenna odottaa?

Kannattaisiko nyt ottaa varoitukset tosissaan ja hiljalleen hyväksyä, ettei paluuta menneeseen ehkä ole enää koskaan? En halua masentaa, mutta välillä mietin onko kaiken tämän tarkoitus pakottaa meidät viimeinkin muuttamaan omaa asennetta ja elämäntyyliä kohti uutta. Niin tylyä kuin se onkin, muutos on todella tarpeen.

Yritän pitää katseen maan sijaan korkeuksissa. Miten huikeita värejä taivaankansi tarjoaakaan. Kevään kukkasetkin ovat juuri nyt niin täynnä uutta virtaa ja elämää.

Onko tuleva parempaa vai huonompaa kuin ennen? Sitä tuskin kukaan ainakaan kokeilematta tietää. Mutta onko meillä kaikilla kiinnostusta, rohkeutta ja ennen kaikkea voimia tai keinoja kohdata uusi?

Totta kait minuakin harmittaa. Yritän selvitä päivästä toiseen vajoamatta kelaamaan asioita liikaa.

Hieman itseänikin huvitti miten täpinöissäni olin tästä puuryteiköstä. Mielestäni se on huikean hieno. Ikäänkuin se antaisi meille vinkin, että taipua kannattaa kunhan ei taitu.

Kuten moni muukin, nautin keväästä ja luonnosta. Tästä hetkestä niillä eväin kuin se on mahdollista.

Olen päättänyt käyttää energian, joka kuluisi entisen elämäntyylin haikailuun, uuden elämäntyyin miettimiseen. Mitä voin rajoituksista huolimatta tehdä, tarvitsenko kaikkia entisiä rutiininomaiseksi muuttuneita tekemisiä vai keksinkö jotain uutta inspiroivempaa tai hyödyllisempää tilalle? Kovin mietityttää myös millaiseen maailmaan uusi lapsenlapsi tulla tupsahti. Miten pystyn hänen taivaltaan rikastuttamaan.

Uskallatko käydä kävelyllä ilman korvakuulokkeista tulevaa puhetta tai musiikkia? Suosittelen, sillä silloin aistit hiljaisuuden ja kuulet keväisen luonnon moninaiset äänet ja lintujen sirkutuksen. Tällä parilla oli pitkä keskustelu.

En myöskään hukkaa energiaa hallituksen tai viranomaispäätösten arvostelemiseen, sillä herkkua ei ole heilläkään. Ristiriitaisen informaation joukosta pitää kyetä poimimaan olennainen, joka jollakin tavalla laillisesti voidaan myös toteuttaa.

Viisastenkiven keksijöitä ja oman elämänsä pellepelottomia näkyy riittävän. Silti uskon, että ohituskaistaa huolettomaan elämään ei ole kenelläkään.

Nautitaan tästä hetkestä, keväästä ja elämästä. Kannustetaan ja tuetaan toinen toisiamme.

Kyllä se siitä.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Sini

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *