Koronavuosi keikutti elämänmenoa

Mennyt vuosi oli minulle ja perheelleni täynnä isoja ja pienempiä mullistuksia.

Ihanin ja tärkein tapahtui tammikuun lopulla. Perheen ensimmäinen lapsenlapsi, suloinen pieni tyttö syntyi. Hän on hurmannut koko perheen ja suvunkin. Olen lähes pakahtunut onnesta, sillä olemme saaneet myös hoitaa häntä hieman viikoittain. On ollut ilahduttavaa seurata lapsosen kehitystä ja luonteen paljastumista.

Tässä me jo jokeltelemme toisillemme. Kyllä, minunkin puheeni on kuulema taantunut vauvakieleen.

Toinen suuri mullistus arkeen oli muutto lapsiperheen asuttamasta omakotitalosta pienempään, kahden aikuisen kotiin. Osaatte varmaankin kuvitella sen tavaranmäärän, jonka iso omakotitalo, jossa asuimme 25 vuotta, kätki sokkeloihinsa.

Samaan aikaan tuli korona rajoituksineen. Monta kertaa mietin, selviäisimmekö hommasta ja ehjin nahoin ilman sairastumista. Mutta hyvin selvittiin. Toipuminen vei kylläkin aikaa.

Laitoimme sikälikin ranttaliksi, että uusimme samalla myös lähes kaikki huonekalut. Olin suunnitellut kierteleväni huonekalukaupoissa etsimässä uudet huonekalut.

Musta-harmaa-valkoinen koti vaihtui pehmeisiin luonnonsävyihin. Hakolan sohva on kierrätysmateriaaleista. Vielä matto odottaa vaihtoa.

Toisin kävi, minusta kuoriutui verkkoshoppailija! Olen ostanut verkosta huonekaluja, kodinkoneita, mattoja, vaatteita ja ruokaakin.

Ja koska myös työtapaamiset ja infotilaisuudetkin siirtyivät kevään ja syksyn aikana verkkoon, tuntuu välillä, että sormeni ovat kasvaneet lähes kiinni tietokoneen näppäimiin.

Enää ei haittaa, vaikka tuuli vinkuu ja lämpötila on miinuksella ja vesikin pariasteista. Sekaan vain.

Muuton myötä löysin uuden harrastuksen avovesiuinnin, josta olen todella iloinen. Rauhallinen aamukävely rantaan, pulahdus veteen säästä huolimatta ja kävely kotiin. Käyn uimassa yksin, joten saan samalla pienen meditaatiohetken. Ihanaa.

En ole jäänyt harmittelemaan muutoksia, sillä ajattelen, että vierivä kivi ei sammaloidu. En halua jämähtää entiseen, vaan otan muutokset mahdollisuuksina. Ärräpäitä on lennellyt kiivaasti, kun olen opetellut uusien tietokoneohjelmien käyttöä tai näkemään asioita uusista näkökulmista.

Ruokapäiväkirjan pito auttoi alkuun.

Vaikka elämä on kutistunut, olen edelleen altis innostumaan. Loppukesästä aloin kokeilemaan oikean syömisen ohjelmaa. Homma jatkuu ja tavoite lähenee, toivottavasti kesään mennessä.

Hieman on ollut kärsivällisyys koetuksella, sillä opettelen etenemään kehoni tahdissa, en kalenterin. Se tuntuu toimivan. Retkahduksiakin on tullut useita, mutta olen oppinut olemaan itselleni armollinen. Maailma ei kaadu, jos syö liikaa tai herkuttelee.

Mitä on muuttunut?

Lähes kaikki. Nyt kun on ollut aikaa, olen syynännyt tarkkaan tekemiseni ja arvomaailmani. Mikä oikeasti on tärkeää, mistä voi luopua. Olen vielä matkalla, mutta uskon, että suunta on oikea.

Koronan jatkuessa kaikkea haluamaani en vielä voi tehdä. Haluaisin käydä inspiroivien ohjaajien jumpissa, kuuntelemassa kiinnostavia luentoja, käydä teatterissa, elokuvissa, konserteissa, oopperassa ja baletista…

Kesän ainoa lomareissu suuntautui Punkaharjulle ja Savonlinnaan. Hotelli Punkaharju ja hotellin ravintolan ruuat ovat ihan kesän must! Kuvassa ihana Saimi Hoyer ja minä.

Kotimaan matkailua olen päättänyt lisätä. Suomi on pullollaan kiinnostavia kohteita ja kokemuksia.

Kaipaan ihmisten tapaamista, iloa, yhdessä oloa ja dolce vitaa, kuten varmaankin me kaikki. Maltan kuitenkin vielä odottaa ja pysyttelen tautitilanteen vuoksi edelleen pääosin omissa oloissa. Olemme mieheni kanssa riskiryhmää.

Miten sinun vuotesi on sujunut?

Sini

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *