Kulttuuria Turussa
Kulttuurinälkäni vei minut Turkuun. Kulttuuria Turussa on paljon koettavissa. Näin teatterissa Gladys-näytelmän ja taidemuseossa Anu Pentikin näyttelyn.
En ollut pariin vuoteen käynyt Turussa. Silloinkin olin muutaman päivän työmatkalla, jolloin ns. omaa aikaa oli niukalti. Niinpä oli todella kiva tulla pitkästä aikaa Turkuun ja serkun luo. Kulttuuria Turussa on helppo kokea, koska tarjontaa on kiitettävästi.
Anu Pentikin näyttely
Kävimme ensin katsomassa Anu Pentikin Alussa oli siemen -näyttelyn Wäinö Aaltosen museossa.
Jostain syystä olin ajatellut, että näyttely olisi läpileikkaus Anu Pentikin töistä, mutta eipä ollutkaan. Näyttely koostui Pentikin uusimmasta tuotannosta.
Näyttelyssä näkyy, miten taitava taiteilija Anu Pentik on, miten keramiikka taipuu herkkiin voikukan leijaileviin siemeniin, niihin höytylöihin, joita me lapsina puhalsimme ilmaan.
Näyttelyn kantavana teemana on voikukka, joita nähdään monissa muodoissa.
Näyttely oli upea. Harmi, että tiettävästi näyttely ei lähde kiertämään eri puolille Suomea. Lippukassan henkilö kertoi, että näyttely on suunniteltu ja tehty Wäiskiin eli Wäinö Aaltosen museoon.
Näyttely on nähtävissä 19.9.2021 saakka. Jos sinulla on mahdollisuus, käy katsomassa näyttely ja katso myös filmi, jossa Anu Pentik kertoo ajatuksiaan taiteesta yms.
Gladys
Turun Kaupunginteatterin Gladys kertoo mykkäfilmin supertähden Mary Pickfordin tarinan.
Pickford, alkuperäiseltä nimeltään Glaydys Louise Smith, syntyi Kanadassa 1892. Hänen isänsä kuoli Maryn ollessa 6-vuotias. Äiti jäi kolmen lapsen kanssa yksin. Äiti pääsi töihin paikalliseen teatteriin, ja hän sai järjestettyä pieniä rooleja myös kolmelle lapselleen.
Maryn teatteriura alkoi 7-vuotiaana. 13-vuotiaana hän sai ensimmäisen roolin Broadwayllä. Samalla nimi muuttui Mary Pickfordiksi.
Vähitellen hän sai rooleja mykkäelokuvista. Pitkätukkaiset, söpöt lapsi- ja tyttöroolit seurasivat toisiaan. Jossain vaiheessa Mary halusi jotain muuta ja leikkasi hiuksensa, se ei ollut yleisön mieleen. Äänielokuvan myötä Pickfordin uskomaton suosio kääntyi laskuun.
Näytelmän toteutus oli mielenkiintoinen: kaikki käytetyt rekvisiitat ja vaatteet olivat koko ajan näyttämöllä, näyttelijät vaihtoivat vaatteita verkkaiseen tapaan yleisön edessä, näyttämön sivustolla. Lisäksi näytelmässä hyödynnettiin liikkuvaa kuvaa näyttelijöiden kuvatessa näyttämön tapahtumia tai yksityiskohtia valkokankaalle. Ensin kurtistelin kulmiani tälle liikkuvan kuvan käytölle. Epäilin sen häiritsevän itse esitystä ja viemään liikaa huomiota pois näyttelijöistä. Onneksi olin väärässä. Se oli oivallinen tapa saada katsojan huomio kiinnittymään johonkin yksityiskohtaan.
Kaikki näyttelijät: Jenni Helenius (Pickford), Seija Uitto (äiti), Kati Urho, Samppa Heikkinen ja Riikka Voutilainen (kolme viimeisintä esittivät lukuisia rooleja) sopivat hienosti rooleihinsa, olivat taitavia muuntautujia. Ihailin, miten pienillä eleillä he saivat viestitettyä tunnelmia ja eri rooleja.
Eeva Saloniuksen käsikirjoitus ja ohjaaja Ishwar Maharaj’n saivat hyvin kerrottua oman aikansa supertähden Mary Pickfordin tarinan.
Nick´s Food Design
Kävimme syömässä Turun Linnan naapurissa olevassa Nick’s Food Design -ravintolassa, joka on pieni ja intiimi. Kivalla tavalla rouhea sisustus miellytti silmääni.
Ruoka oli konstailematonta ja ennen kaikkea maukasta – eikä hintakaan ollut paha: listalounas 14,50 euroa. Vaikka ravintola terasseineen oli täynnä, se ei vaikuttanut palveluun, vaan palvelu oli miellyttävää, välitöntä ja ripeää.
Onneksi serkkuni tiesi tämän paikan, sillä itse en olisi koskaan löytänyt tätä helmeä.
Olipa kiva Turku-päivä!
Kaisa
Lue myös muista kotimaanmatkoista:
Tuusulanjärven taiteilijakodit – kurkistus 100 vuoden taakse