Kymppitonni päivässä tekee iloiseksi

Pieni oivallus voi tuottaa suuren ilon. Olen vieläkin hieman ihmeissäni siitä, miten olenkaan hurahtanut tähän oivallukseeni. Niin yksinkertaista, niin helppoa ja mitä tuloksia se saakaan aikaan. Ehei, kyse ei ole rahasta, vaan aivan ilmaisesta huvista, joka tuottaa tulosta yllättävän nopeasti.

Minut koukutti kaksi asiaa. Jännästi ne kolahtivat näkökenttääni parin päivän sisälllä. Ensin facebook-sivulleni alkoi putkahdella mainos, jossa naishahmo kävelee. Piirros näytti, miten vartalo sutjakoituu kolmen ja kuuden viikon ja parin kuukauden jälkeen. Vain 10 000 askelta päivässä saavat sen aikaan.

 

Milanossa ihailin kävelylenkillä magnolian kukkien avautumista.

Sitten silmiin osui Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun pieni juttu, jossa toimittaja kertoi työkaverinsa kävelevän aina portaat ylös ja alas. Kävelijä mittaa nousumetrejä, tavoitteena määräaikaan mennessä saavuttaa nimetyn vuoren korkeus. Onhan se kiva kertoa, että nousin juuri vuorelle X. Tarinan kertoja oli innostunut laskemaan työmatkapyöräilyn kilometrejä. Tavoitteena polkea määräaikaan mennessä sama matka kuin on Helsingistä Pariisiin.

Kotikulmilla löytyy aina uutta katseltavaa. Tämä hieno graffiti koristaa vanhan tehdasrakennuksen seinää.

Ja silloin syttyi lamppu minunkin päässä. Joka päivä minimiaskeleet – siis kymppitonni. Minulle ei ole väliä tulevatko ne kaupunkikävelystä vai kuntolenkiltä. Kunhan tulevat. Eihän tässä mitään uutta ole, mutta ajatus nostaa minut kotisohvalta, saa liikkumaan jalan ja ulkoilemaan. Lisäbonuksena olen paremmassa kunnossa ja olen löytänyt kotikulmiltani nähtävyyksiä ja paikkoja, joista en ole tiennytkään. Askelten mittaus sujuu hyvin kännykällä. Sekin on helpotus, ettei tarvitse kantaa mukanaan ylimääräisiä vemputtumia.

Eilen illalla tielle sattui hieno, vanhojen autojen Cruising Night -tapahtuma. Paljon autoja, pakokaasua ja ihmisiä, joilla oli hymy huulilla. Sohvaperunana olisin jäänyt tästäkin paitsi.

Ja tottakait olen höykyttänyt myös mieheni samaan puuhaan. Kävelyn myötä uusia kävelykohteita nousee mieleen koko ajan. Välillä matkaamme kauas ja kävelemme siellä. Olemme ottaneet ohjelmaan myös kaupunkituristihortoilun, josta Leena Karo kirjoitti blogissamme. Jutun löydät TÄÄLTÄ

Nyt noin kolmen viikon jälkeen jalat ovat sutjakoituneet, eivätkä ole iltaisin enää turvoksissa kuten aiemmin. Lantionseutukin on hieman kapoisempi ja ryhti parempi. Olen myös huomannut nukkuvani paremmin ja herään aamuisin aiemmin. Senkin nyt tiedän, etten voi jättää kävelyä liian myöhään. Iltaseitsemän jälkeinen tunnin kävely pitää jalat levottomina koko yön.

Suosittelen tällaista askelten laskemista ja tavoitteen asettamista etenkin jos on vaikea lähteä liikkeelle, tai  hyötyliikunta jää helposti väliin. Tähän jää koukkuun, sillä laiskan päivän jälkeen harmittaa ja tekee mieli ottaa väliin jääneet askeleet takaisin.

Sini

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *