Lasinpuhallusta

Saimme viime jouluna lahjakortin Bianco Blun järjestämälle lasinpuhalluskurssille. Eipä olisi ensimmäisenä tullut mieleen, mutta onneksi joku oivalsi hyvän idean.
Kurssipaikka on joko Fiskarsissa tai Humppilassa. Valitsimme Fiskarsin, koska pidän paikasta ja edellisestä käynnistä oli jo vuosia.
Lasinpuhaltamot ovat karuja paikkoja. Tämäkin teollisuushallilta näyttävä paikka on täynnä työkaluja, pieni myymälä yhdessä kulmassa ja keskellä iso uuni.  Hallissa oli aamulla alkuun kylmä, muutaman tunnin kuluttua liian kuuma, kun sulaa lasimassaa täynnä oleva uuni paahtaa punaisena.
Kurssin vetäjä lasimestari Tarmo Maaronen kertoi ensin perusasioita lasista ja tarinoita omista töistään eri puolilla maailmaa. Tarinointia oli kiva kuunnella.  Lasinpuhaltajat tuntuvat olevan kuin yhtä perhettä ja tuntevan toisensa.
Jokainen kurssilainen sai Tarmon opastamana tehdä neljä erilaista esinettä. Oli aika jännä puhaltaa pilliltä massaan muotoa, kieputella pilliä, leikata sulaa massaa jne.
Homma näyttää helpolta, mutta ei sitä ole.
Teimme karahvin, koristepallon, maljakon ja eläimen. Tein pingviinin. No, ei siitä ihan sellaista tullut, mutta hauskaa oli ja opittiin paljon uutta.
Ihastuin myös Fiskarssiin. Lokakuussa siellä oli vielä näyttelyitä, käsityöläisten myymälöitä, museoita, ravintoloita ja kahviloita avoinna. Ehdoton suosikkini oli Cafe Antik ja sen käsintehdyt, uunista suoraan pöytään tuodut korvapuustit.
Hieman sivummalta kylää löytyi Rekolan Panimon tehtaanmyymälä, josta mukaan lähti käsityöläisoluen lisäksi olutsaippuaa ja tuorejuustoa.
Jos mietit elämysjoululahjaa ystävälle, tässä kelpo vaihtoehto. Me suunnittelemme jo jatkokurssille menoa. Jokin lasinpuhalluksessa koukuttaa. Siitä varoitteli myös samalla kurssilla olleet ystävättäret.  He olivat puhaltamassa jo neljättä kertaa.
Sini

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *