Naiselo 45+
Naiselo 45+

Loma, ihmisen parasta aikaa?

Monet meistä odottavat lomaa ja elävät elämäänsä lomasta lomaan. Ikäänkuin lomalla eletään, muuten kituutetaan tai kärvistellään. Olenko outo, kun ajattelen toisin?

Monet suunnittelevat lomilleen paljon erilaista tekemistä: matkaa ulkomaille, sukulaisvierailuja, puuhamaita tms. ja lataavat lomalleen valtavasti odotuksia ja paineita. Tässäkin olen erilainen: en halua sopia ennakkoon lomalle muuta menoa kuin vuosittaisen serkkutapaamisen. Muuten elän kuin ellun kana, tartun hetkeen ja teen, mitä sillä hetkellä huvittaa ja säiden mukaan – ilman aikatauluja tai monta viikkoa aikaisemmin sovittuja tapaamisia. Minulla ei ole lomalle tavoitteita, ei listaa, mitä ”pitää” tehdä, mitä kokea ja nähdä. Kun ei ole odotuksia, ei pety niin helposti. Ennen loma-aikaa lehdissä on paljon juttuja, miten välttää lomastressi. Olen aina ihmetellyt tällaisia juttuja. En muista kokeneeni lomastressiä. Totta kai ennen loman alkua on valtavasti kiirettä, kun ”koko maailman työt” pitää saada valmiiksi ennen lomaa.

Aina kun lomani alkaa, riisun kellon ja lopetan kellonmukaisen elämän. Se on lomalla parasta.

Neljän viikon kesälomani on yleensä tuollainen, suunnittelematon, haahuileva. Silti loman loputtua olen tehnyt vaikka mitä, mutta ilman ennakkoaikatauluja.  Yleensä en halua matkustaa Suomesta kesälomalla, vaan antaa Suomen kesälle mahdolllisuuden. Muutaman kerran, kun sää on ollut todella kurja, olemme ostaneet pikaisesti, lähes hetken mielijohteesta, lentoliput jonnekin, kunhan suunta on ollut Suomesta etelään. Tällä tavalla olemme olleet milloin Hampurissa (32 asteen helteessä) ja milloin Zürichissä (epävakaisissa säissä). Kun sitten syksyllä ja keväällä lomailen, silloin yleensä matkustan jonnekin ihan suunnitellusti. Silloin Suomessa on yleensä takuuvarmasti kylmää, pimeää tai sateista.

Olen ollut viikon lomalla. Tai ainakin periaatteessa ollut. Tämän lomaviikon aikana olen tehnyt vähän töitä: kirjoittanut yhden jutun loppuun, säätänyt tulevaa haastattelua, haastatellut toista ja varannut kuvauspäivää. Silti katson, että nuo pienet puuhat eivät ole rasittaneet minua eivätkä sotkeneet lomailua. Enenemmän minua stressaisi keskeneräiset työt.

Tällä ensimmäisellä lomaviikolla olen tutkinut Ateneumin klassikoita (ihania), Sauli Niinistön muotokuvaa (erilainen) ja Fantastico-näyttelyä (mielenkiintoinen), vieraillut Ainolassa (ensimmäisen kerran!), etsinyt mökin takkahuoneeseen verhoja (turhaan), tavannut ystäviä (virkistävää), istunut kahviloissa, syönyt ulkona lounaita, siivonnut mökin vajaa (jo nyt neljä säkillistä ryönää Sorttiasemalle) ja lukenut kolme dekkaria (rentouttavaa). Koska säät ovat olleet epävakaiset, olen kulkenut mökin ja kaupungin väliä kuin pingispallo (onneksi mökki on lähellä). Ja tietysti olen vain ollut, tuijotellut järvelle tai taivaalle.

Ateneumin klassikot.
Presidentti Niinistön muotokuva on erilainen, jopa hämmentävä.
Sipoon N’avetta-kahvila on yksi suosikeistani.

Ovatko nuo puuhat erilaisia kuin ei-loma-aikana? No, eivät. Tuollaisia asioita teen myös pitkin vuotta: taiderientoja, kaupunkielämää, ystäviä, sukulaisia yms. Kesä ei siis poikkea tässä mielessä.

Kaisa

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *