Lomahaasteena juurileivän leipominen
Kaikki alkoi siitä, kun sain äitienpäivälahjaksi vaalean juurileivän ja sen juurta. Leipä oli suussasulavaa ja niin hyvää, että söimme sen heti kokonaan.
Lahjaan kuului, että minua opetettaisiin leipomaan juurileipää kädestä pitäen.
Sain leivontaohjeet keväällä, mutta ne tuntuivat prosenttilukuineen alkuun niin vaikeilta, että lykkäsin leipomista useamman kerran. Samalla unohdin ruokkia juurta eli lisätä vettä ja jauhoja, jotta juuren sisältämät villihiivat ja bakteerit pysyvät elossa. Näin taikina kohoaa ja maku saa hieman happamuutta.
Asia korjaantui nyt lomalla, kun juurileivän leipomiseen hurahtanut miniä tuli mökille uuden juuren kanssa. Sitä kasvatettiin vedellä ja jauhoilla muutama päivä ennen leipomista.
Aineksethan ovat yksinkertaiset: juurta, jauhoja, vettä ja suolaa. Lisäksi taikinakulho, talousvaaka, desimitta, leivinliina ja paistovuoka.
Kovin tarkkaan pitää laskea kunkin aineen määrä. Saamassani ohjeessa ne olivat prosentteina. Alkuun tämä tuntui hankalalta, mutta tehdessä homma selkiytyi.
Olen lapsena leiponut juurileipää mummini kanssa, mutta en muistanut, että leivän tekemisessä on näin paljon eri vaiheita. Tällä ensimmäisellä leipomiskerralla pidin kohotus- ja muokkausvaiheista tukkimiehen kirjanpitoa ja käytin ajastinta apuna.
Seuraavana päivänä taikinasta muovattiin pieni, pyöreä leipä.
Leipä paistettiin korkeassa lämmössä, ensin kannen alla, sitten ilman.
Valmis leipä saa jäähtyä rauhassa tunnin ja se säilytetään sellaisenaan. No kauanhan leipä ei kestänyt, sillä maku on taivaallinen, kun sipaisee lämpimälle leipäsiivulle voita tai töppää leipää hyvään oliiviöljyyn.
Seuraavan leivän joudun tekemään yksin. Hieman jännittää kuinka se onnistuu.
Oletko sinä tehnyt juurileipää?
Sini