Naiselo 45+
Naiselo 45+

Lounaskävely yllätti – kaamosoireilu alkaa höllentää otettaan

Pitkin syksyä alkoi ahdistaa tämä pimeys. Aloitan työpäivän pimeällä ja kun lopetan, on pimeää. Toki ikkunasta vilkaisten tajuan millainen sää on, mutta pääosin istun sisällä naputtelemassa tekstiä. Samaan tahtiin pimeyden kanssa alkoi kaamosväsymys hiipiä ylleni. Energiatasoni lopahti jo aamupäivällä. Tuijotin ruutua saamattaa oikein mitään aikaan. Päätin ryhdistäytyä ulkoilun suhteen tajuttuani, että saattoi mennä päiviä, etten nenääni ulos tuupannut.

Eikö olekin rauhoittava näkymä? Tätä katsellessa ajatus kirkastuu ja energia palaa.

Koska halusin valoa ja raikasta ilmaa, lähdin kävelylle keskellä päivää. Juuri silloin, kun aurinko edes hieman kurkisti pilvien takaa. Lenkin jälkeen olo oli energinen koko päivän. Toistin muutamana päivänä kävelyn ja nyt se on osa päiväohjelmaani. Olen virkeämpi ja iloisempi. Myös keskittymiskykyä on hieman enemmän. Koska ulkoilu hoituu päivällä, teen töitä hieman pidempään. Illalla nautin hyvällä mielellä hämärän hyssystä. Ainakin vuodenvaihteeseen saakka.

Rukkasin päiväohjelmaani muutenkin. Nämä ovat toimineet hyvin:

1 Nautiskelukävely keskellä päivää. Lenkin suunta siten, että kasvot ovat mahdollisimman paljon valoa päin. En stressaa, jos kävely jää väliin, sillä murehtiminenkin harmittaa ja vie puhtia.

Pehmeä hiekkatie jalkojen alla, raikas metsän tuoksu ja pilkahdus sinistä taivasta vievät ajatukset pois työasioista hetkessä.

2 Valot päälle, sytyttelen valoja joka paikkaan jo heti aamusta. Yllätyin itsekin, etten ole kaivanut vielä kirkasvaloa esiin. Ilmeisesti en ole kuitenkaan yhtä nuupahtanut kuin viime vuonna samaan aikaan.

3 Kunnioitan unirytmiäni, enkä räplää kännykkää tai nuoku ruudun äärellä kymmenen jälkeen illalla. Jos näin teen, nukahdan seuraavan kerran vasta puolen yön jälkeen. Maltan myös herätä aamulla, kun selkeästi uneni kevenee. Minulla on paha tapa torkutella herätyksen kanssa. Se sotkee sisäisen kellon ja aamu alkaa tokkuraisella kiireellä.

Nautin hetkestä. Kuinka kauniita ovatkaan pienet vesipisarat hetkeä ennen jäätymistä.

4 Olen tietoisesti keventänyt ruokailuani. Enemmän väriä lautaselle, hedelmiä ja marjoja. Leikkeleet olen jättänyt minimiin, samoin punaisen lihan. Olen edelleen fleksaaja eli syön sitä mitä mieleni tekee. Ja totta, painoa pitäisi pudottaa, mutta en stressaa siitäkää tähän vuodenaikaan. Onneksi en ole kovin makean perään. En ahmi karkkeja tai muuta höttöä.

5 Liikun enemmän, vaikkakaan en tarpeeksi. Kuntosalitreeni tekee selkeästi hyvää. Maltan myös venytellä edes jonkin verran, vaikkapa telkkaria katsellessa tai työpöydän äärellä asioita miettiessä.  Ai että se tekee hyvää!

Pyrin olemaan läsnä kussakin hetkessä. Luonnosta tarttuu mukaan ihana tasapainoisuus. Mitäpä sitä hötkyilemään valmiissa maailmassa.

Oletko sinä löytänyt omat tapasi torjua kaamosta? Vai kaipaatko edes kaamoksen nujertamista?

Sini

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.