Mannerheim ja makumatka Mikkeliin

Ruokailut yms. saatu

Mannerheim tunnetaan hyvän ruuan ystävänä. Mikkeli, entisenä päämajakaupunkina, hyödyntää marsalkan ruokaperinteitä. Nyt tehdään Mannerheimin makumatka Mikkeliin. Tervetuloa mukaan!

Mikkeli hyödyntää sodanaikaista päämaja-aikaansa ja Mannerheimiä mm. erilaisilla tarinallisilla lounailla ja illallisilla.

Pääsin nauttimaan Mannerheim-henkisistä aterioista viiden muun toimittajan kanssa, kun Mikkelin kehitysyhtiö Miksei yhdessä mikkeliläisten yritysten kanssa kutsui meidät vierailulle.

Tästä alkaa makumatka Mikkeliin. Tervetuloa mukaan!

Sankarivainajien lounas

Kenkäveron lounas oli toteutettu 21.5.1944 pidetyn sankarivainajien päivän tarjoilun mukaan. Sodan aikaan tämä lounas oli tavallista lounasta juhlavampi.

Mannerheim oli kalan ystävä. Historiatietojen mukaan usein kylmänä tarjottu kala haudutettiin kalaliemessä tai liemijuureksisessa vedessä.

Nautimme ensin marskin ryypyn, tietysti. Alkupalana tarjottiin kuhafilétä, pääruokana savustettua sianselkää ja jälkiruokana suklaahyytelöä eli blancmangéta. Syön todella harvoin sikaa, mutta tämä savustettu sianselkä oli todella murea ja maukas – positiivinen yllätys. Kuha-alkuruoka ja suklaahyytelö eivät pettäneet.

Kenkäveron Sankaripäivän lounaan hinta on 48 e / henkilö. Lounas valmistetaan 3 arkipäivää ennen annetun tilauksen mukaan. Minimivierasmäärä on 6 henkilöä.

Juhlaillallinen kartanossa

Tertin Kartanon omistajien Pepita ja Matti Pylkkäsen isännöimällä illallisella saimme kuulla Tertin Kartanon historiaa, joka juontaa peräti 1500-luvulle. Pylkkästen suvun hallussa kartano on ollut vuodesta 1894 alkaen.

Vaikka Mannerheim ei käynyt Mikkeli-vuosiensa aikana Tertin Kartanossa, siellä voi kuitenkin sukeltaa marsalkkahenkiseen iltaan ja nauttia gourmet-tason illallisen.

Meidän menumme oli täydellinen: alkuruokana kirkas kalaliemi ja Puulan taimen, pääruokana peltopyy ja kotimaisia tuoksuvalmuskasieniä ja jälkiruuaksi paahtovanukasta lakkojen ja metsävadelmien kanssa. Monet illallisen raaka-aineista oli kartanon omistajien keräämiä tai “saalistamia”. Illallisen kruunasi konjakki vuodelta 1945!

Tunnelma, ruoka, seura ja historian tarinat tekivät illasta täydellisen. Olin niin vaikuttunut Pepitan ja Matin vieraanvaraisuudesta, lämpimyydestä – kaikesta. Olen mykistynyt vieläkin.

Tertin Kartanossa voi nauttia Totuuden hetki -illallisen, joka noudattelee 3.2.1943 ateriaa. Silloin tarjolla on voileipäpöytä tai lohipiirakkaa, paistettua lohta tai lintupaistia, juustoa ja keksiä, kahvia ja kakkua. Menun hinta on 84 e / henkilö ja minimihenkilömäärä on 10. Viinipaketin hinta on 29 e / henkilö.

Marskin seurassa

Mikkelin Klubilla voi aterioida Marskin menut marsalkka Mannerheimin seurassa (näyttelijä Timo Närhinsalo). Närhinsalo eläytyi täysin marskin rooliinsa. Niin teimme mekin ja puhuttelimme häntä marsalkkana ja kyselimme päämaja-ajoista ja ruokailuista. Närhinsalo oli todella paneutunut asiaan ja osasi kertoa paljon ja mielenkiintoisesti noista vuosista.

Mikkeli-vuosinaan Mannerheim ruokaili päivittäin Mikkelin Klubilla.

Saimme kuulla mm., että klubilla nautittujen lounaiden aikana keskustelukielenä oli suomi, mutta väsyneenä marsalkka puhui ruotsia. Kenraali Airo ei halunnut puhua ruotsia, vaan käytti kielenä ranskaa, jota myös marsalkka osasi.

Kysyin marsalkalta, miksi marskin ryyppy kaadettiin aina piripintaan. Saimme kuulla, että Venäjän armeijan sotilaiden luontaisetuihin kuuluivat ruokaryypyt: lounaalla yksi ja päivällisellä kaksi ryyppyä. Silloin tietysti kannatti kaataa ryyppy lasin laitoihin saakka, koska silloin “palkkaa” tuli enemmän.

Kun Ruotsin kruununprinssi Kustaa Adolf tuli Suomeen tutustumaan sotaan, Mannerheimin kanssa ruokaillessa tarjottiin myös marskin ryyppy. Prinssi joi ryypyn kerralla, kun seurueen muut jäsenet nauttivat sen vähitellen niin. Muille kaadettiin lasiin vain täyttö, mutta prinssille aina koko lasillinen, koska hän joi aina lasin “pohjanmaankautta”. Näin prinssi joi neljä lasillista, muiden nauttiessa pienemmästä alkoholimäärästä.

Marskin lounaalla söimme vorschmackia (tietysti) ja nautimme marskin ryypyt (kolmella “puraisulla” – tietysti). Pääruokana oli kuhaa walewska ja jälkiruokana karpaloparfait. Voi hyvänen aika, kun oli hyvää!

“Mannerheim” kertoi, että vorschmack oli hänen lempiruokiaan. 1920-luvulla hän tarjosi sen reseptiä ravintola Kämpiin, mutta hän sai vastaukseksi, “ettei heillä tehdä jäteruokaa”. Siitä suivaantuneena Mannerheim vei reseptin Esplanadinpuiston toiselle puolelle Savoyhin. Siellä vorschmackia tarjotaan vielä tänä päivänäkin.

Tämän Mikkelin klubin Mannerheim-menun hinta on 56,50 e / henkilö ja minimimäärä on 10 henkilöä.

Homejuustoja lähimaidosta

Mikkelin-matkallamme vierailimme myös Kappelin Juustolassa, jonka valikoimiin kuuluu vain kaksi juustoa: Illusia-sinihomejuusto ja Loreley-valkohomejuusto. Juustonkeittäjä Petri Sikstus perusti minijuustolan vuonna 2017.

Kävimme vierailemassa myös maitotilalla, josta tulee Kappelin Juustolan käyttämä maito. Navetta sijaitsee samassa pihapiirissä kuin juustola. Matkaa navetasta juustolaan on ehkä alle 50 metriä. Sitä maitoa ei ole tarvinnut kaukaa rahdata jalostettavaksi. Täytyy tunnustaa, että olin elämäni ensimmäisen kerran navetassa. Missäpä minä, kaupunkilaisnainen, olisin navetassa käynyt!

Pääsimme maistamaan Petri Sikstuksen tekemiä homejuustoja. Juustoissa on luonnetta, mutta eivät ole kuitenkaan niin päällekäyviä kuin esimerkiksi Stilton.

Muisti

Parin Mikkeli-päivän aikana kävimme myös kesäkuussa avatussa Muistissa, josta Sini aikaisemmin kirjoitti postauksen.

Muisti teki minuun vaikutuksen, koska se ei ollut tavallinen museo, jossa katseltaisiin tavaroita, vaan siellä pystyi kokemaan, katsomaan siviilien tarinoihin keskittyviä filminpätkiä ja seuraamaan sodan eri vaiheita.

Mieleen jäivät mm. Summan pommitusten kokeminen 3D-lasien avulla. Automaattisesti kyykistyin ja painoin käteni pääni suojaksi, kun pommikoneet lähestyivät. Toinen mielenkiintoinen seurattava oli maailmankartta, johon eri väreillä näytettiin kuukausittain, miten toisen maailman sodan eri vaiheissa valtiot siirtyivät akselivaltioiden, liittoutuneiden tai puolueettomien piiriin. Olisipa kouluaikaan näitä sodan vaiheita esitetty tällä tavalla, niin olisin ehkä tajunnut sodan laajuuden ja eri vaiheet.

Vaikka en olekaan sotahullu tai kiinnostunut sotaelokuvista, Muisti teki minuun suuren vaikutuksen. Siellä pitää käydä uudestaankin, jotta ehtisin vielä paremmin paneutua esimerkiksi vuorovaikutustehtäviin.

Olipa mielenkiintoinen ja antoisa makumatka Mikkeliin!

Kaisa