Näin muotiala saastuttaa
Muotialaa ei voi pitää ekologisena toimialana. Länsimaissa yritykset ovat entistä enemmän alkaneet herätä tähän ongelmaan ja etsivät ratkaisuja. Lisäksi meidän kaikkien kuluttajien on syytä kääntää katseet myös itseemme ja pohtia, miten me voimme muuttaa omaa käyttäytymistämme.
Naiselo osallistui Suomen Tekstiili ja Muoti -järjestön kiertotalousseminaariin ja Kaupan Liiton tilaisuuteen, jossa käsiteltiin mm. postimyyntiä.
Kokosimme näiden tilaisuuksien faktoja, lukuja, jotka pysäyttävät ja panevat ajattelemaan. Lue ja mieti, miten sinä voit omalta osaltasi vaikuttaa, että maapallolla on tulevaisuutta.
Tekstiilien kiertotalouden tavoite on, että materiaali pysyy hengissä mahdollisimman pitkään.
– Joka vuosi Suomessa poistuu tekstiilejä käytöstä 70 miljoonaa kiloa, joista kuluttajien osuus on 55 miljoonaa kiloa.
– Näistä poistotekstiileistä 77 % menee energiatuotantoon (huom. vuonna 2016 tuli voimaan EU:n kaatopaikkadirektiivi, jonka mukaan tekstiilejä ei saa viedä kaatopaikalle)
– Loput eli 23 % menee hyväntekeväisyysjärjestöille.
– Hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoitetuista poistotekstiileistä 50 % menee ulkomaille ja 23 % jätteeksi (koska ovat käyttökelvottomia).
– Neitseellisten raaka-aineiden korvaaminen kierrätyskuiduilla vähentäisi tekstiilituotannon ympäristövaikutuksia aika merkittävästi: 62 % vähemmän vettä, 33 % vähemmän energiaa ja 18 % vähemmän hiilidioksidipäästöjä (lähde Circle Economy).
– Eniten Suomeen tuodaan tekstiilejä ja muotia Kiinasta (738 miljoonaa euroa), seuraavaksi Ruotsista (152 miljoonaa euroa) – eli merkittävä ero.
– Tilastokeskuksen tilaston mukaan suomalainen ostaa vaatteita ja kenkiä 870 eurolla vuodessa (eli kokonaiskulutus 4,8 miljardia euroa, kun autoihin käytetään 3,3 miljardia euroa ja ravintoon 5,9 miljardia euroa).
– 77 % suomalaisista naisista on ostanut joskus vaatteita netistä.
– Nettikaupan palautuksista valtava määrä menee suoraan poltettavaksi.
– Uusiutumattomasta öljystä tehtävä polyesteri on eniten käytetty kuitu (53,8 miljoonaa tonnia, seuraavaksi eniten käytetään puuvillaa 25,4 miljoonaa tonnia)
– Puuvillan tuotannosta eniten (25 %) on Intiassa ja toiseksi eniten (20 %) Kiinassa. Ennen kuin t-paita on kaupassa, vettä on kulunut 2700 litraa!
– Puuvillan viljelyalaa ei voida enää nostaa.
– Maailmassa tuotetaan 150 miljardia vaatetta vuodessa, joista 30 % jää myymättä ja 30 % myydyistä myydään alennuksella. Myymättä jääneistä 73 % päätyy kaatopaikalle.
– 10 % vesistöihin päätyvästä muovista on mikromuovia, josta 28 % tulee auton renkaista, 24 % teollisuuden muotipelleteistä, 20 % tekokuitutekstiileistä, 4 % pestävästä kosmetiikasta.
-Suurinta osaa pintamuodin raaka-aineista ei voida käyttää uudelleen, koska materiaalin laatu on niin huonoa.
Pohdintaa:
– Miten kuluttaja tunnistaa, onko vaate vielä käyttökelpoinen? Rikkinäistä, totaalisesti kulahtanutta tai likaista vaatetta ei pitäisi laittaa hyväntekeväisyyteen.
– Vuonna 2025 tekstiileille tulee olla erilliskierrätys eli sen jälkeen niitä ei saa laittaa enää sekajätteisiin.
– Miten sinä nyt poistat vaatteet ja kodintekstiilit? Kannatko roskiksiin? Myytkö kirpputorilla? Lahjoitatko?
– Kaukoidän nettikaupasta ostettu vaate voi olla edullinen. Entä sen kuljetuksesta aiheutunut hiilijalanjälki? Oletko miettinyt sitä?
– Onko mitään järkeä, että nettikaupan palautukset menevät polttouuniin? Miten sinä voit vaikuttaa tähän?
– Kiinnitätkö ostotilanteessa huomiota materiaaliin?
– Miten omalta osaltasi voisit vähentää polyesterin käyttöä?
Sini ja Kaisa