Niin kuin taivaassa -musikaali koskettaa ja liikuttaa

Helsingin Kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa ei ole höttöinen, sokerikuorrutettu musikaali. Se käsittelee rankkoja aiheita: perheväkivaltaa, kiusaamista, suhtautumista kehittysvammaisiin ja ylipainoisiin, kaksinaismoralismia ja kuolemaa. Näiden rinnalla on rakkautta ja ystävyyttä – toivoa. 

Oletko nähnyt ruotsalaisen Niin kuin taivaassa -elokuvan (löytyy mm. Netflixistä)? Jos olet, musikaalissa on sama juoni. Jos et ole, tässä juoni tiivistettynä.

Juoni lyhyesti

Viulua soittava Daniel (Tuukka Leppänen) asuu lapsena pienessä, ruotsalaisessa kylässä, jossa häntä kiusataan. Tämän vuoksi äiti ja poika muuttavat toiselle paikkakunnalle. Lahjakkaasta viulistipojastu tulee aikuisena kuuluisa kapellimestari, jonka kalenteri on täynnä moneksi vuodeksi. Hän on menestyjä, kunnes hän sairastuu vakavasti. Daniel muuttaa lapsuuskyläänsä ostamalla vanhan kyläkoulun ja ottaa etäisyyttä musiikkiin ja ihmisiin.

Kylän touhukas kauppias Arne (Puntti Valtonen) on kirkkokuoron kantavia voimia. Hän houkuttelee Danielin kuuntelemaan kuoroharjoitusta, jotta tämä voisi antaa vinkkejä. Vastahakoinen Daniel tulee ja lopulta hän johtaa kuoroa. Hänen kuoroharjoituksensa poikkeavat totutusta, mikä aiheuttaa aluksi hämmennystä.

Kuorossa laulaa myös kyläkaupan myyjä Lena (Oona Airola), johon Daniel rakastuu.

Kuoro saa niin suurta suosiota, että kuoroharjoituksissa käy enemmän väkeä kuin kirkossa, ja sekös kirkkoherraa nyppii niin, että hän saa taivuteltua päättäjät erottamaan Danielin.

Arne ilmoittaa kuoron kansainväliseen kuorokilpailuun Itävaltaan, ilman Danielin lupaa. Daniel lähtee kuitenkin kuoron mukana matkalle, joka jää hänen viimeisekseen.

Hieno miehitys

Jakob Höglund ohjasi Kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa (Kay Pollak – Carin Pollak – Fredrik Kempe) -musikaalin – ja hyvin ohjasikin. Toteutus on tyylikäs ja oikealla tavalla tunteikas.

Kaupunginteatterin miehitys on hieno, kaikki laulavat hyvin.

Tuukka Leppänen pidättyvänä, ihmisten kanssa epävarmana kapellimestarina, ja Oona Airola rakkaudessa pettyneenä ja rakkautta etsivänä nuorena naisena soljahtavat erinomaisesti rooleihinsa. He ovat napakympit omissa rooleissaan. Sanna Majurin tulkinta kirkkoherran Inger-vaimona on riipaiseva ja uskottava. Eikä Sinikka Sokka petä tälläkään kertaa Olgana. Puntti Valtonen touhukkaana suupalttina on jotenkin hellyttävän hauska.

Sven Haraldssonin lavastus on oivaltavan pelkistetty – jotenkin tyylikäs.

Maija Vilkkumaa on tehnyt laulujen suomennukset. Puvustus on Samu-Jussi Kosken käsialaa. Ennen kaikkea loppukohtauksen kokovalkoinen puvustus teki vaikutuksen.

Lopuksi

Koska korona vei teatteri-ilot, teatteriin pääseminen tuntuu jopa juhlalta. Esityksen aikana ihoni oli monta kertaa kananlihalla ja tunteet nousivat pintaan. Musikaali liikutti ja kosketti.

Tätä esitystä voi lämpimästi suositella!

Kaisa

Katso musikaaliin vapaita paikkoja Helsingin Kaupungin teatterin sivuilta.

Lue arvostelu Turun Gladys-näytelmästä.