Naiselo 45+
Naiselo 45+

Norsuna vaatekaupassa

Etsin juhlavaatetta keväthäihin. Päätin olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä tiedän kokemuksesta, että kesäisen juhlavaatteen löytäminen ei ole ihan helppo juttu näin huhtikuussa. Nyt pulmaan on ilmaantunut hauska lisä. Tai eihän se kovin hauskalta tunnu, mutta kyllä hieman huvittaa. Olen auttamattomasti liian iso!

Tai niin minun annettiin muutamassa kaupassa ymmärtää. Tutkin eräässäkin putiikissa rekkiä ja kyselin josko paria vaatetta löytyisi eri väreissä. Vaalean- tai kirkkaanpunainen eivät ole minun värejäni. Ei ollut, mutta myyjä soitti ystävällisesti toiseen liikkeeseen, josko siellä olisi. Puhelimessa hän keskusteli väreistä ja sitten koosta, ”tarvittaisiin suurta, suomalaista kokoa, kaikkein suurinta.” Huikkasin siihen, että 40 tai 42 riittää.

Sitten hän kääntyi puoleeni ja sanoi ”valitettavasti ei löydy muita värejä ja vain pieniä kokoja, suurin on 42.” Hänen katseensa antoi ymmärtää, että oma kokoarvioni meni kyllä alakanttiin. Kiitin ystävällisesti ja jatkoin matkaani. Myyjä ei kysynyt kokoani, arvioi sen silmämääräisesti. Minulla oli talvitakki päällä, rennosti auki ja takin alla vatsan päällä roikkui käsilaukkku.

Jossakin välissä mietin, pukeutuisinko telttaan? Tosin näin tyylikäs se ei ylläni varmaankaan olisi.

Menin seuraavaan kauppaan. Vähän sama juttu. Tarjolla vain ”pieniä kokoja”. Pienet koot näyttivät olevan kokoa 42. En viitsinyt jäädä plaraamaan niitä, koska minua silmäiltyään myyjä tiesi, etten niihin mahtuisi. Ostohaluni laski kuin lehmän häntä.

Onneksi kolmannessa kaupassa en enää ollutkaan liian iso. Heiltä löytyy kokoja aina 46 saakka! Mutta mallit eivät ihan napanneet. En ole koskaan viihtynyt tyköistuvissa vaatteissa. Jäin kuitenkin miettimään paria mallia, joista ehdittäisiin ommella minulle sopiva. Sain myös vinkin, että kulman takana on kauppa, jossa on usein isoja kokoja. Siinä se taas tuli.

Tässä kohtaa muistui  mieleeni kenkäostokset Thaimaassa. Myyjä huusi kovalla äänellä varaston suuntaan ”jumbo size” ja kaikki asiakkaat kaupassa kääntyivät katsomaan miltä nämä jättijalat näyttävät. Hauskaa oli kaikilla.

Lopetin kierrokseni, en halunnut enää kuulla olevani iso. Tajusin myös, ettei vika ole ainoastaan ”suuressa koossani.”

Näyteikkunaostoksilla Kööpenhaminassa. Jos vain olisi hihat, pituutta enemmän ja väljyyttä vyötäröllä jne.

Tällä hetkellä kaupoissa olevat juhlamekot ovat mitoitukseltaan aika niukkoja, pienipäänteisiä, pääosin hihattomia, lyhyitä ja tyköistuvia. Värit hempeitä, paljon pinkkiä, punaista ja kukkakuosia.  Sellaisia siroja, tyttömäisiä.  Näytän niissä todellakin kerrostalon kokoiselta jätiltä.

Kerroin kierroksestani Kaisalle. Hänhän kouluttaa vaatemyyjiä ympäri maata myös asiakaskohtaamisiin. Ei ihan mennyt putkeen  hänenkään mielestä. Paljon kohteliaampaa olisi ollut sanoa vaikka ”meillä ei nyt ole juuri sinun kokoasi.”

Tästäkin  huolimatta jatkan kierrostani. Miksikö urputan moisesta, olenko liian herkkänahkainen? En todellakaan ole, mutta jäin miettimään miten ankealta vaateostoksilla kiertely tuntuu minua isommista ihmisistä.

Millaisia kokemuksia teillä on? Löytyykö sopivia kokoja, värejä ja kuoseja? Vinkkaa myös hyvä juhlavaatekauppa, jos sellainen on osunut matkasi varrelle.

Sini

Kommentit (12)

  1. Kaija Vataja

    Juuri noin se menee -ja siksi kirjoitin asiasta pääsiäisen tienoilla urputusviestin ja Hesari julkaisikin sen. Aivan käsittämätöntä, että esimerkiksi M-koko on liian iso ja siten ruma esillä pidettäväksi. Vasta kotikaupungistani Salosta löysin mekon häihin. Sitä muokataan minulle sopivaksi, mutta koko sinänsä oli riittävä. Suosittelen Maleena-nimistä liikettä Salossa.

    • sini

      Hei Kaija
      Tuota esillepanon rumuutta en ole vielä hoksannutkaan. On tämä kummallista, luulisi kauppiaita rahan kiinnostavan.
      Harmillisesti kirjoituksesi on mennyt ohitseni.
      Kiitos kauppavinkistä!
      Sini

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *