Palmu tuli teatteriin

Suhtauduin pienellä varauksella, mutta myös kiinnostuneena, miten Komisario Palmun erehdys taipuu teatterilavalle.

Komisario Palmu -elokuvat ovat Suomi-filmin klassikoita. Olen nähnyt ne monta kertaa. Niiden ajankuva ja pukeutuminen viehättävät – ja monet roolisuoritukset ovat syöpyneet mieleeni legendoina. Tätä taustaa vasten ei ihme, jos vähän varauksella suhtauduin teatteriversioon (vaikka totuuden nimissä olin myös innoissani menossa toiseen iltaan).

Näytelmä esitettiin Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä, joka on pieni. Silti näytelmä toimi yllättävän hyvin. Vaikka käytössä ei ollut pyörönäyttämöä, eri kohtausten miljööt saatiin toimimaan hyvin. Katariina Kirjavaisen lavastus oli vähäeleistä, toimivaa ja vei ajatukset Eiran porvarikotiin.

Roolisuorituksista Mikko Kivinen (Palmu) oli palmumainen. Mielestäni hän täytti hyvin suuret saappaat. Risto Kaskilahti yllätti positiivisesti. Jopa legendaarinen Kokin Silmät tummat kuin syksyinen yö -laulu toimi hyvin. Eero Saarisen hovimestari on suorastaan herkullinen. Leena Uotilan tekemä Amalia Rygseck on loistava roolisuoritus. Taattua Uotilaa.

Sari Salmelan suunnittelemat  puvut tukevat hyvin rooleja. Naisten asuissa oli nähtävissä tuon ajan yläluokan henkeä, pienellä glamourilla siloiteltua kosketusta.

Ainut kohta joka sai kulmakarvani kohoamaan oli Brunon (Jari Pehkonen) elostelun alleviivaaminen. Mielestäni se oli tarpeetonta. Asia tuli selväksi ilman patsaan kanssa rakastelua.

Mutta kaiken kaikkiaan kaupunginteatterin Palmu oli viihdyttävä kokonaisuus – ja sellaiseksi se varmaan oli tarkoitettukin. Käykääpä katsomassa. Uskon, että tämä nousee yhdeksi katsojien suosikeiksi.

Kaisa

Kuvat: Helsingin Kaupunginteatteri