Pienet ketut, perinteinen draama
Rahanhimoiset sisarukset, sairas pankkiiri ja rikas sijoittaja. Tässä lähtökohdat Lillian Hellmanin kirjoittamaan Pienet ketut -näytelmään. Kari Heiskasen ohjaama näytelmä Helsingin Kaupunginteatterin pienelle näyttämölle on toteutettu hienosti. Näytelmä miellyttää draaman ystävää.
Näytelmässä Hubbardin sisarukset Ben (Seppo Halttunen), Oscar (Rauno Ahonen) ja Regina (Sari Siikander) ovat neuvotelleet rikkaan liikemiehen Marshallin (Pertti Koivula) kanssa uuden tehtaan rakentamisesta. Jokaisen pitäisi sijoittaa hankkeeseen tietty summa. Ongelma on, ettei sisaruksilla ole niin paljon rahaa. Entäpä jos Reginan pankkiirimies Horace (Risto Kaskilahti) auttaisi sisaruksia? Ongelma on, että Horace on sairas ja hoidettavana satojen kilometrien päässä eikä hän ole vastannut vaimolleen.
– Kuva © Tapio Vanhatalo
Tästä alkaa peli, jossa on kovat panokset. Sisarukset eivät kaihda likaistakaan peliä.
En ole ennen nähnyt tätä näytelmää enkä siitä vuonna 1941 tehtyä elokuvaakaan. Näytelmä piti otteessaan todella hyvin koko parituntisen kestonsa.
Näytelmä on ennen kaikkea Sari Siikanderin juhlaa. Hän on todella uskottava pelinainen, piinkova ja häikäilemätön. Näytelmän roolitus on erittäin onnistunut.
Oli hienoa nähdä Risto Kaskilahti vakavassa roolissa. Useimmitenhan hän on esittänyt enemmän tai vähemmän koomisia hahmoja. Seppo Halttusen ja Rauno Aaltosen veljekset ovat todellisia kettuja – etten sanoisi ketkuja. Linda Ziliacus esittää Oscarin kultivoitunutta vaimoa, joka on elämän pyörteissä – ehkä ei niin onnistuneen avioliiton myötä – entistä enemmän turvautunut pulloon. Zilliacus esittää roolinsa hyvin uskottavasti. Hänestä huokuu tietty herkkyys, ailahtelevuus, alistuminen ja pettymys. Ursula Salon palvelija Addie näytelmän alkuvaiheessa paljon puhu. Silti hänen läsnäolonsa on vahvaa. Nuoria serkuksia Alexandraa esittää Elviira Kujala ja Leoa Paavo Kääriäinen.
Kari Heiskasen ohjaama näytelmä kunnioittaa perinteistä draamaa. Sitä ei ole liikaa nykyaikaistettu. Hieno elämys.
Kaisa