Poikkeaminen kesäkahvilaan yllätti nostalgialla ja taiteella

Kauniina kesäpäivänä ajellessamme Mikkelistä Pieksänmäen suuntaan osui silmiin pientareella oleva kahvipannun koristama mainos pop up -kesäkahvilasta Kalvitsan entisellä juna-asemalla. Onneksi olin itse ratissa, joten kurvasin hetken mielijohteesta kahvin perään. Puskien reunustaman tien perällä oli vanha, vuosia sitten käytöstä poistettu rautatieasema piharakennuksineen.

Aseman omistaja on rautatieharrastaja Petri P. Pentikäinen, joka on kunnostanut asemaa pääosin 1950-60 -luvun mukaiseen asuun.

Hän on myös kerännyt ostohetkellä lähes tyhjänä olleeseen asemaan aiheen mukaista esineistöä. Pentikäinen on myös vapaa toimittaja, joka kirjoittanut nelisen vuotta sitten ilmestyneen Savon radan 125 -juhlavuotisteoksen. Intohimoinen rautatieharrastus johdatti oman aseman ostamiseen vuosia sitten ja toi Jyväskylässä asuneen miehen Mikkeliin, jossa myös toimittajan työ jatkuu.

Aseman taakse on rakennettu pätkä rataa, jolla on lättähatun keula ja resiina.

Tupa oli käyntihetkellä täynnä. Oli kiinnostavaa kuunnella asiakkaiden muisteluita asemasta, lähiseudusta ja junamatkustamisesta. Pentikäinen kierteli juttelemassa ja muistutti tiistaisin avoinna olevasta ilmaisesta saunasta ja ensi viikonlopun lavatansseista läheisellä lavalla. Siellä muistan vanhempieni aikoinaan käyneen.

Kahvilassa eräs pariskunta kertoi käyneensä lähistöllä olevassa Olohuone Galleriassa entisellä  Pitkäahon koululla. Päätimme koukata vielä sitä kautta.  Kyltit johdattivat kauniisti entisöidyn kyläkoulun pihaan.

Sisällä on kaunis, tyylikkäästi sisustettu koti, jonka seiniä ja lattioitakin koristavat taiteilija Elena Gabbasovan maalaukset. Helsingin taiteilijaseuraan kuuluva taiteilija oli itse juuri nyt ulkomailla.

Ja taas paljastuu, että taidemyyntinäyttelyn taustalla on talon emännän, Tarja Forsblomin kiinnostus taiteeseen ja haave tehdä eläköitymisen jälkeen vielä jotain uutta. Onneksi hän toteutti haaveensa, pienen gallerian ja kahvilan.

Mökille palattuani jäin miettimään, onko vain sattumaa, että olen lomallani kohdannut paljon maalle muuttaneita, jotka haluavat elää rauhassa oman näköistä arkeaan. Vai kertooko tämä uudestä ilmiöstä? Vaikka maaseutu autioituu, liikettä on myös maaseudulle päin.

Suosittelenkin vahvasti, että kun etsit kahvipaikkaa, piipahda tievarsien pieniin kahviloihin. Kahvikin on yleensä parempaa. Kalvitsan asemalla söin ihanaa kotitekoista jäätelöä. Olohuone Galleriassa aivan loistavaa lohipiirakkaa. Siellä olisi ollut tarjolla myös gluteenittomia ja laktoosittomia herkkuja.

Sini