Puhelin jäi kotiin. Miltä tuntui olla päivä tavoittamattomissa?
Aamuvarhaisella istuin paikallisjunassa matkalla keskustassa pidettävään infotilaisuuteen. Vähän ennen kuin olin perillä tajusin, että puhelin jäi kotiin. Ei ollut enää aikaa lähteä hakemaan puhelinta. Eihän siinä mitään, jos olisin ollut vain pari tuntia pois kotoa, mutta nyt tarkoitus oli olla juoksussa koko päivän. Kaiken lisäksi olin sopinut tyttären kanssa tapaamisesta, mutta emme olleet sopineet tarkkaa paikkaa. Päätin lainata joltakin kollegalta puhelinta. Sitten ongelmaksi tuli, etten muista tyttären numeroa – sehän on puhelimeeni tallennettuna.
Ennen infon alkua kerroin kollegoille ”ongelmastani”. Marjo lainasi puhelinta, mutta entä se numero. Pari kollegaa totesi, että heillä on tyttäreni numero. Joo, olihan se, mutta ei yksityisnumeroa, vaan numero oli firmaan. Tytärhän on äitiyslomalla eikä varmaankaan kanniskele firman puhelinta mukanaan. Onneksi kolmannella kollegalla oli numero, joka tuntui tutulta. Bingo! Sain hoidettua asian.
Tämä kokemus pani minut miettimään, miten puhelimenorja olenkaan! Helpommin unohdan lompakon kotiin kuin puhelimen. Nyt se sitten tapahtui. Puhelin on minulle tärkeä työväline. Aluksi tunsin itseni ”kädettömäksi”, kun puhelin ei ollut koko ajan lähettyvillä, enkä ollut saatavilla.
Toisaalta koin eilisen kokemuksen hyvin vapauttavana. Eipähän kukaan häirinnyt soitolla, enkä vilkuillut jatkuvasti sähköposteja tai kurkkinut somea. Sain hoidettua suunnitellut menot ripeästi.
Miten ennen tulimme toimeen, kun ei ollut kännyköitä? Hyvinhän me selvisimme. Tuntuu, että nykyisin “kaikki” odottavat nopeaa vastausta sähköposteihin. Ennen sähköpostiaikaakin pystyttiin hoitamaan työt.
Muuttuuko oma suhtautuminen puhelimeen, pääsenkö irti riippuvuudesta? En varmaan pääse kokonaan irti – enkä haluakaan. Mutta haluan silti normalisoida puhelimen käyttöäni. Ei aina tarvitse olla saatavilla.
Tämä eilinen kokemus osoitti, että olin varmaan enemmän läsnä, en yrittänyt koko ajan kuvata jotain “mielenkiintoista”, somettaa, laittaa instastroryä tms. Varmaan kukaan ei kaivannut minun someaktiivisuuttani.
Mutta onhan tällä myös kääntöpuolensa. Kun tulin kotiin, kahlasin pari, kolme tuntia sähköposteja, joita oli tullut päivän aikana.
Miten sinä suhtaudut puhelimeesi? Onko puhelin aina käsillä? Pidätkö “puhelinpaastoja”? Olisi kiva lukea teidän kokemuksianne.
Kai