Puijo-laivan kannelta näkee Saimaan hienoimmat maisemat
Matkasimme viikko sitten Puijo-laivalla Savonlinnasta Karvion kanavalle. Laivamatkaa kertyi seitsemän tuntia. Paluukuljetuksessa takaisin lähtöetappiin Savonlinnaan meni autolla noin puolitoista tuntia.
Ja kun siihen lisätään vielä kahden tunnin ajo Savonlinnasta vapaa-ajanasunnollemme Mikkelin lähelle, voi sanoa, että katselimme komeita eteläsavolaisia järvimaisemia kokonaisen päivän.
Kannattiko päivä käyttää näin verkkaiseen matkaamiseen Saimaan vesillä? Kyllä kannatti!
Maisemat ovat yksinkertaisesti hienot.
Saimaa on valtava vesistö ja täynnä asumattomia saaria. Yli sata vuotta vanhat kanavat ovat jo itsessään nähtävyyksiä ja ison laivan henkilökunnan suoriutuminen ahtaissa kanavissa oli joka kerta jännittävää katseltavaa.
Retki oli myös kovin rentouttava. Maisemien katseluhan oli tämän retken pääpuuhaa!
Seurasimme kartasta laivan reittiä. Googlailimme paikkakuntia, joiden ohitse kuljimme. Istuimme ravintolasalissa ja katselimme suurista ikkunoista kirkasta taivasta, välkkyvää vettä ja ohi lipuvia metsäisiä saaria.
Henkilökunta oli ystävällistä ja huomaavaista.
Kokki valmisti maittavan kotilounaan ja tarjoilijatytöt kiikuttivat sen pöytään. Iltapäiväkahveilla nautimme vastaleivottuja wienereitä.
Kanssamatkustajana retkellämme oli joukko kokoustaan pitäviä insinöörejä, kaltaisiamme keski-ikäisiä tai vanhempia pariskuntia ja muutama englannin- ja saksankielinen seurue, useimmat matkalla Kuopioon.
Leppoisaa matkantekoa
Sää oli aurinkoinen ja tuulinen, suomalainen kesäsää. Lomakausi oli kuitenkin vasta aluillaan ja vesillä ja rannoilla oli vielä hiljaista.
Mietin useamman kerran, miltä ulkomaalaisista tuntui, kun missään ei näkynyt ihmisiä, ei huviveneitä, mökkejäkin näkyi vähemmän kuin lähtiessä kuvittelin.
Muutama hieno vanha huvila sai matkaajat kaivamaan kameransa esiin. Laiturit ja rantasaunat kielivät, että jossakin vihreän kasvuston takana on rakennuskin, vaikka sitä ei laivareitille näkynytkään.
Kanavilla jokunen ohikulkija tuli katsomaan laivaamme ja sen suoriutumista sulkujen läpi.
Olimme varautuneet kylmään ja mukanamme oli lisälämmikkeinä villapaidat ja tuulta pitävät toppatakit. Niinpä vietimme retken alun yläkannella Savonlinnan maisemia katsellen, mutta myöhemmin siirryimme sisään syömään ja nauttimaan näkymistä.
Kanavilla mekin menimme ulos seuraamaan laivan hidasta etenemistä sulkujen läpi.
Takaisin Savonlinnaan palasimme Karvion kanavalta laivayhtiön kyydillä. Laivaan jääneillä matkustajilla oli Kuopioon matkaa vielä yli kolme tuntia.
Annin kuvat Punkaharjulla
Risteilyämme edelsi käynti katsomassa kiertävän valokuvaajan, Anni Hemminkisen (1879–1966) hienoja kuvia punkaharjulaisista ja Punkaharjulla vierailleista matkustavaisista. Niitä on sekä Metsämuseo Lustossa että Hotelli Punkaharjun käytävillä ja tornissa. Kuvat ovat kerta kaikkiaan ainutlaatuisia!
Näyttelyssä on esillä noin sata valokuvaa yhteensä 614 lasinegatiivin kokoelmasta.
Hemminkisen ottamat kuvat ajoittuvat vuosille 1915–1950. Ura punkaharjulaisten ”hovikuvaajana” loppui kotitalon ja kuvauskaluston paloon joskus 1950-luvun alussa.
Ehkäpä juuri Annin kuvien takia tunsin menneiden aikojen nostalgiaa vielä Puijo-laivallakin…
Näitä samoja, melkein itkettävän kauniita Saimaan maisemia Savonlinnaan lomalleen tulleet matkustavaiset näkivät laiva-risteilyillään jo 1800-luvulla.
Puijo-laivan aikatauluista (tekee kesän aikana reissuja muuallekin Saimaalla) lisää: Saimaan Laivamatkat Oy, puh. 015 250 250/ 044 766 2460, info@mspuijo.fi
Anni Hemminkisen kuvat ovat esillä Punkaharjulla Hotelli Punkaharjussa ja Metsämuseo Lustossa 6.1.2019 saakka.
Leena Karo