Pukeutuminen on viesti
Halusimme tai emme: pukeutuminen on viesti ja kannanotto. Sen vuoksi jään pohtimaan aina, kun kuulen pukeutumiseen liittyviä vähätteleviä kommentteja tai näen pukeutumista, joka ei sovi tilanteeseen tai käyttäjän asemaan.
Olen viime aikoina törmännyt mm. tällaisiin kommentteihin: ”Pukeudun aina niin kuin itse haluan miettimättä muiden mielipiteistä.” ”Vaatteet eivät ole minulle itseilmaisun keino.” ”En välitä lainkaan pukeutumisesta. On ihan sama, mitä minulla on päälleni.”
Vaatteisiin liittyy paljon latauksia ja mielikuvia. Ne eivät ole ”vain” vaatteita.
Mielikuva
Tahdomme tai emme: muut muodostavat meistä mielikuvan ulkoisen olemuksen perusteella ennen kuin edes olemme sanoneet sanaakaan. Olen verrannut tätä ensivaikutelmaa ensi-iltaan, jolloin kriitikot ovat paikalla. Eikä muiden tarvitse edes aktiivisesti miettiä toisten pukeutumista – se vain muodostuu aivan ajattelematta, tahtomatta. Yllättävän monta kertaa ensivaikutelman muuttaminen on vaikeaa.
Pukeutuminen kertoo kolmesta A:sta: arvoistamme, asemastamme ja asenteistamme.
Iranilaisen, Kalifornian yliopiston psykologian professori Albert Mehrabianin tutkimuksen mukaan muiden muodostamaan käsitykseen meistä vaikuttaa
- ulkoinen olemus 55%
- eleet, käyttäytyminen 38%
- sanoma 7%
Työelämässä ulkoisella olemuksella on vielä suurempi merkitys kuin vapaa-aikana. Ulkoisen olemuksen, työaseman ja sanoman olisi hyvä olla linjassa. Voiko kansanedustajaa ottaa vakavasti, jos hän on työpaikallaan pukeutunut kuin olisi menossa torille tai yökerhoon? Entä miten suhtautua terapeuttiin, joka työpukeutumisellaan vetää kaikki katseet itseensä? Tai jos urheilukaupassa myyjä olisi pukeutunut jakkupukuun tai toisinpäin: bisnesvaatteita myyvässä liikkeessä asiakkaan pitää jännittää myyjän puseron pysymistä paikallaan?
Vaikka joku ei ole lainkaan kiinnostunut vaatteista, mielestäni hän ”joutuu” kuitenkin pohtimaan työpukeutumistaan, jotta se on linjassa työpaikan, aseman ja tilanteen kanssa.
Olen bongannut somesta, miten jotkut tuskailevat pitkän etätyöjakson jälkeen, kun he ovat palanneet toimistoihin, että ”taas pitää pukeutua”. Eikös se ole kiva, että SAA pukeutua eikä vain vetää päivästä toiseen samaa oloasua päälleen? Pukeutuminenhan on iloinen asia.
Amerikkalaiset sanovat: älä pukeudu asemasi mukaan, vaan sen aseman, johon pyrit. Olisin onnellinen, jos suomalaiset pukeutuisivat edes nykyisen asemansa mukaan.
Tilannepukeutuminen
Pukeutuminen tilanteen mukaan on tärkeää. Kieltämättä nostelen hieman kulmiani, kun joku tulee juhliin farkuissa tai muissa liian arkisissa tai rennoissa vermeissä. Minun silmissäni se on loukkaus juhlien järjestäjää kohtaan, vaikka kyse olisi kalliista merkkifarkuista. Puhumattakaan jos farkut olisivat vielä likaiset tai resuiset.
Onneksi tässä on tapahtunut selvää parannusta, mutta silti joillakin on vielä petrattavaa.
En unohda koskaan Maikkarin entisen Pariisin-kirjeenvaihtajan Helena Petäjistön sanoja. Hän kysyi, mistä erottaa suomalaisen ja ranskalaisen naisen, kun he miettivät pukeutumista johonkin tilaisuuteen. Suomalainen valitsee vaatteen, jossa ei liikaa erotu porukoista. Ranskalainen nainen taas valitsee vaatteen, jossa hän varmasti erottuu porukoista.
Mitäpä jos ottaisimme oppia ranskalaisten ja amerikkalaisten pukeutumisajatuksista?
Mitä mieltä sinä olet vähättelevään suhtautumiseen pukeutumisasioissa?
Kaisa
Lue myös