Sadonkorjuujuhlat toi väkeä Ahvenanmaalle

Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlat, Skördefest, on syksyn kohokohta, jonne tullaan Ahvenanmaan lisäksi, saaristosta ja mantereelta. Tänä vuonna ymmärrettävistä syistä ruotsalaisia ei nähty, mutta sitä vastoin mantereelta ja Virosta oli tullut kiitettävä määrä ihmisiä.

Kun sain Viking Linen ja Visit Ålandin kutsun tulla Sadonkorjuujuhlille, en miettinyt hetkeäkään. Halusin nähdä tämän juhlan, jota monet tutut ovat kehuneet.

3-päiväisillä sadonkorjuujuhlilla tuhannet ihmiset kiersivät tilalta toiselle maistellen herkkuja, katsellen eläimiä, ostellen satokauden tuotteita ja nauttien ruuasta ja juomista. Tiloilla oli muistettu myös lapsia. He saivat etsiä aarretta heinäkasoista, ratsastaa poneilla, syöttää eläimiä, yrittää pysyä koneellisen rodeon selässä ja kiipeillä heinäpaalien päällä.

Sadonkorjuujuhlien kohteissa muistutettiin turvaväleistä. Mittana käytettiin heinähankoa.
Lapset etsivät innoissaan aarretta heinien joukosta.

Tilojen omien tuotteiden lisäksi monien tilojen pihoilla tai piharakennuksissa oli myös ulkopuolisten tarjontaa täydentämässä tilojen omia tuotteita.

Bolstaholm gård

Bolstaholmin tilan pihalla oli useita myyntikojuja.

Ensimmäinen tilakohteemme oli Bolstaholmin tila, joka on Ahvenanmaan suurimpia lihantuottajia. Bolstaholmin tiluksilla saimme nähdä mm. Charolais-karjaa, jonka liha on pehmeää, mehukasta ja aromaattista. Karja laidunsi tilan tiluksilla eikä ollut vain navetassa. Tila on tunnettu hampurilaisistaan. Olisipa ollut nälkä, niin olisin maistanut, mutta olimme hetkeä aikaisemmin nousseet laivan aamiaispöydästä.

Tilan pihalla oli lukuisia kojuja, joista vieraat ostivat omenoita, tyrnituotteita, käsitöitä ja leivonnaisia. Taidenäyttely oli sijoitettu entiseen meijeriin. Sepän pajassa katselimme sepän työskentelyä. Pihan laidalta löytyi myös maissilabyrintti, jossa ainakin lapset seikkailivat innoissaan.

Sadonkorjuujuhlien kojuista löytyi mm. tyrnituotteita.

Tilan kaunis päätalo oli suljettu vierailta, koska se on asuinkäytössä. Tilaa hoitavat Henrik ja Ann Sundberg, Henrik on kolmannen sukupolven viljelijä. Todennäköisesti neljäskin sukupolvi on turvattu, sillä perheen esikoisella on jo oma tila. Bolstaholmin nettisivuilla on verkkokauppa ja sieltä löytyy myös kiinnostavia reseptejä.

Taatusti tuoretta.
Bolstaholmin tilan isäntä Henrik Sundberg.

Bolstaholm tilalla tarjonta oli hyvin monipuolinen. Ei siis ihme, että tilalla oli paljon vieraita jo aamusta kokemassa sadonkorjuujuhlien hurmaa. Kaikeasta huolimatta turvaväleistä huolehdittiin kiitettävästi – ja tietysti tilan koko auttoi, että vieraat hajaantuivat laajalle alueelle.

Saftstugan

Omenoiden tuorepuristukseen tutustuimme Saftstugan-tilalla. Pihalla oli myös pari, kolme kojua, joissa myytiin mm. leivonnaisia ja marinoituja punasipuleita.

Hauska olkiukko löytyi Saftstuganin tilalta.

Katsoimme, miten tilan isäntä David Dahlblom puristi mehua hienonnetuista, murskatuista omenoista. Kylläpä se vastapuristettu omenamehu maistui ihanalta.

Staftstuganin pihalla oli tilan paras pr-henkilö, pieni tyttö myymässä mm. leivonnaisia ja marinoituja punasipuleita.

Mickels Gård

Michels Gård on karjatila, jonka pihalla vierailijat tutustuivat lampaisiin, vuohiin, sikoihin ja tietysti lehmiin. Me mediamatkalaiset ostimme mm. ahvenanmaalaista vuohenjuustoa.

Tilan vanhasta talosta oli tehty kotimuseo. Talossa oli asuttu vielä noin 30 vuotta sitten. Sen jälkeen talo  oli saanut olla tyhjillään, kunnes tilan nykyinen sukupolvi päätti pelastaa talon ja muuttaa sen museoksi. Kun seinistä revittiin lukuisia tapettikerroksia, alta löytyivat paikallisen taitelijan maalaamat työt. Huoneiden tapetit oli todella näyttäviä.

Tapetin päälle maalattu taulu löytyi Mickels Gärdin museotalosta.
Pörriäishotelleja.

Öfvergård

Mickels Gården pihalla oli Öfvergårdinin omenatilan väki Anna ja Jan Almin johdolla.  Saimme osallistua heidän järjestämään omenamehutestiin ja kuulimme omenanviljelystä. Suurin osa kotimaisista omenoista tulee Ahvenanmaan tiloilta. Tätäkään en tiennyt!

Anna ja Jan kertoivat, että he ovat viljelijöiden lapsia, eikä kummankaan toiveammattina ollut maanviljelijä – päinvastoin. Kymmenen vuotta sitten he kuitenkin ottivat Annan kotitilan hoitoonsa. Neljä vuotta myöhemmin raekuuro vei omenatilan sadon. Luovuttaminen oli lähempänä kuin koskaan ennen. Onni onnettomuudessa oli, että he lähtivät opintomatkalle Yhdysvaltoihin. Siellä he saivat idean vuokrata omenapuita kuluttajille. Almit hoitavat puita kuten hoitivat omiaan. Syksyisin vuokraajat saavat oman osuutensa sadon tuotosta.

Omenamehujen maistelua. Mehuja ei ollut tehty sekoittamalla eri lajikkeita. Kylläpä mehuissa on värieroja.

Öfvergårdin omenamehut ovat monena vuonna saaneet palkintoja artesaaniruokien SM-kisoissa. Tiesitkö, että tsekkiläistä alkuperää oleva Rubinola-omenalajike ei tummu esimerkiksi salaateissa, koska siinä on paljon C-vitamiinia? Minä en ainakaan tiennyt tätä.

Kylläpä oli kiva ja antoisa sadonkorjuumatka! Tällaiset pienetkin pyrähdykset ovat tällaisena poikkeusaikana tervetullutta vaihtelua – ja turvallisesti (lue Laivaristeily – uskallatko lähteä? -postaus).

Kaisa

PS. Myöhemmin lisää Ahvenanmaan-matkasta.

kulttuuri
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *