Sadonkorjuujuhlat toi väkeä Ahvenanmaalle
Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlat, Skördefest, on syksyn kohokohta, jonne tullaan Ahvenanmaan lisäksi, saaristosta ja mantereelta. Tänä vuonna ymmärrettävistä syistä ruotsalaisia ei nähty, mutta sitä vastoin mantereelta ja Virosta oli tullut kiitettävä määrä ihmisiä.
Kun sain Viking Linen ja Visit Ålandin kutsun tulla Sadonkorjuujuhlille, en miettinyt hetkeäkään. Halusin nähdä tämän juhlan, jota monet tutut ovat kehuneet.
3-päiväisillä sadonkorjuujuhlilla tuhannet ihmiset kiersivät tilalta toiselle maistellen herkkuja, katsellen eläimiä, ostellen satokauden tuotteita ja nauttien ruuasta ja juomista. Tiloilla oli muistettu myös lapsia. He saivat etsiä aarretta heinäkasoista, ratsastaa poneilla, syöttää eläimiä, yrittää pysyä koneellisen rodeon selässä ja kiipeillä heinäpaalien päällä.
Tilojen omien tuotteiden lisäksi monien tilojen pihoilla tai piharakennuksissa oli myös ulkopuolisten tarjontaa täydentämässä tilojen omia tuotteita.
Bolstaholm gård
Ensimmäinen tilakohteemme oli Bolstaholmin tila, joka on Ahvenanmaan suurimpia lihantuottajia. Bolstaholmin tiluksilla saimme nähdä mm. Charolais-karjaa, jonka liha on pehmeää, mehukasta ja aromaattista. Karja laidunsi tilan tiluksilla eikä ollut vain navetassa. Tila on tunnettu hampurilaisistaan. Olisipa ollut nälkä, niin olisin maistanut, mutta olimme hetkeä aikaisemmin nousseet laivan aamiaispöydästä.
Tilan pihalla oli lukuisia kojuja, joista vieraat ostivat omenoita, tyrnituotteita, käsitöitä ja leivonnaisia. Taidenäyttely oli sijoitettu entiseen meijeriin. Sepän pajassa katselimme sepän työskentelyä. Pihan laidalta löytyi myös maissilabyrintti, jossa ainakin lapset seikkailivat innoissaan.
Tilan kaunis päätalo oli suljettu vierailta, koska se on asuinkäytössä. Tilaa hoitavat Henrik ja Ann Sundberg, Henrik on kolmannen sukupolven viljelijä. Todennäköisesti neljäskin sukupolvi on turvattu, sillä perheen esikoisella on jo oma tila. Bolstaholmin nettisivuilla on verkkokauppa ja sieltä löytyy myös kiinnostavia reseptejä.
Bolstaholm tilalla tarjonta oli hyvin monipuolinen. Ei siis ihme, että tilalla oli paljon vieraita jo aamusta kokemassa sadonkorjuujuhlien hurmaa. Kaikeasta huolimatta turvaväleistä huolehdittiin kiitettävästi – ja tietysti tilan koko auttoi, että vieraat hajaantuivat laajalle alueelle.
Saftstugan
Omenoiden tuorepuristukseen tutustuimme Saftstugan-tilalla. Pihalla oli myös pari, kolme kojua, joissa myytiin mm. leivonnaisia ja marinoituja punasipuleita.
Katsoimme, miten tilan isäntä David Dahlblom puristi mehua hienonnetuista, murskatuista omenoista. Kylläpä se vastapuristettu omenamehu maistui ihanalta.
Mickels Gård
Michels Gård on karjatila, jonka pihalla vierailijat tutustuivat lampaisiin, vuohiin, sikoihin ja tietysti lehmiin. Me mediamatkalaiset ostimme mm. ahvenanmaalaista vuohenjuustoa.
Tilan vanhasta talosta oli tehty kotimuseo. Talossa oli asuttu vielä noin 30 vuotta sitten. Sen jälkeen talo oli saanut olla tyhjillään, kunnes tilan nykyinen sukupolvi päätti pelastaa talon ja muuttaa sen museoksi. Kun seinistä revittiin lukuisia tapettikerroksia, alta löytyivat paikallisen taitelijan maalaamat työt. Huoneiden tapetit oli todella näyttäviä.
Öfvergård
Mickels Gården pihalla oli Öfvergårdinin omenatilan väki Anna ja Jan Almin johdolla. Saimme osallistua heidän järjestämään omenamehutestiin ja kuulimme omenanviljelystä. Suurin osa kotimaisista omenoista tulee Ahvenanmaan tiloilta. Tätäkään en tiennyt!
Anna ja Jan kertoivat, että he ovat viljelijöiden lapsia, eikä kummankaan toiveammattina ollut maanviljelijä – päinvastoin. Kymmenen vuotta sitten he kuitenkin ottivat Annan kotitilan hoitoonsa. Neljä vuotta myöhemmin raekuuro vei omenatilan sadon. Luovuttaminen oli lähempänä kuin koskaan ennen. Onni onnettomuudessa oli, että he lähtivät opintomatkalle Yhdysvaltoihin. Siellä he saivat idean vuokrata omenapuita kuluttajille. Almit hoitavat puita kuten hoitivat omiaan. Syksyisin vuokraajat saavat oman osuutensa sadon tuotosta.
Öfvergårdin omenamehut ovat monena vuonna saaneet palkintoja artesaaniruokien SM-kisoissa. Tiesitkö, että tsekkiläistä alkuperää oleva Rubinola-omenalajike ei tummu esimerkiksi salaateissa, koska siinä on paljon C-vitamiinia? Minä en ainakaan tiennyt tätä.
Kylläpä oli kiva ja antoisa sadonkorjuumatka! Tällaiset pienetkin pyrähdykset ovat tällaisena poikkeusaikana tervetullutta vaihtelua – ja turvallisesti (lue Laivaristeily – uskallatko lähteä? -postaus).
Kaisa
PS. Myöhemmin lisää Ahvenanmaan-matkasta.