Serkkusessio on kesän kohokohtia

Yli 10 vuotta sitten suvussamme oli monet hautajaiset: täti, setä, serkku ja isä kuolivat. Näimme monien vuosien jälkeen serkkujen kanssa, mutta aina surullisissa merkeissä. Isäni hautajaisissa pari serkkuani sen keksivät: jospa tapaisimme ihan muuten vain, iloisen teeman nimissä. Siitä syntyi serkkusessio.

Lapsuudessa me äidin puolen serkut olimme paljon tekemisissä. Sitten opiskelut, työt yms. veivät meitä eri puolille maata. Yhteydet jäivät ruuhkavuosien alle.

Ensimmäisenä vuonna tapasimme kaksi kertaa: tammikuun pakkasissa Hämeenlinnassa ja heinäkuun helteissä Heinävedellä, joka on meille kaikille tärkeä lapsuusajan paikka. Siellä asui viisi serkkua ja me muut vietimme joka kesä useita päiviä serkkujen luona.

Ensimmäisestä tapaamisesta alkaen on ollut mielenkiintoista huomata, miten helppoa juttuja on jatkaa siitä, mihin ne edellisellä kerralla ovat jääneet. Edes lukuisat erovuodet eivät erottaneet. Lapsuudessa luodut suhteet ovat pitäneet pintansa. Hienoa!

Olemme tavanneet eri puolilla Suomea Hämeenlinnan ja Heinäveden lisäksi Kuopiossa, Porvoossa, Nauvossa, Anttolassa, Tampereella, Helsingissä, toistamiseen Hämeenlinnassa ja pari kertaa Ikaalisissa, joista viimeisin tänä vuonna.

Järjestelyvastuu on kiertänyt.

Aluksi tapaamisemme olivat kaksipäiväisiä, mutta aika nopeasti siirryimme kolmipäiväisiin sessioihin.

Päivien aikana ohjelma on vaihdellut: aina jotain liikuntaa, hyvää ruokaa ja juomaa. Lisäksi meillä on ollut kulttuurikävelyä, viinien sokkomaistelua tms. Tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo ja keskustelut.

En yleensä sovi ennakkoon kesälomaksi mitään aikatauluja, koska haluan tarttua hetkeen. Vain serkkusessio tekee poikkeuksen. Se on kesän tärkeitä kohokohtia.

Onko teillä säännöllisiä serkkutapaamisia?

Kaisa