Kylläpä tulikin kytättyä ihmisiä junamatkalla

Havainnointi on meikäläisten tärkeä työkalu. Tarkkailen ympärilläni kaikenlaista koko ajan tietoisesti tai tiedostamatta. Loman jälkeen olen seurannut ihmisten pukeutumista, sillä ainakin minua ihmetyttää markettien ja tavaratalojen mainoskampanjat, joissa kehotetaan pukeutumaan luovasti ja vapaasti aivan kuten mieli tekee. Ikäänkuin annetaan lupa ylhäältä alaspäin.

En ole ollenkaan samoilla linjoilla etenkään työpukeutumisen vapauden suhteen. Persoonallisesti voi pukeutua myös työn vaatimuksia kunnioittaen. Mutta olenko väärässä? Ovatko muut tarttuneet kampanjoiden vapauttavaan viestiin? Junamatka Tampereelle ja takaisin oli oiva tilaisuus tutkiskella asiaa.

Vaatteet työn mukaan?

 

Kun matkustan junalla kauemmaksi, varaan yleensä paikan ekstra-luokasta, jos sellainen junassa sattuu olemaan. Tilaa on enemmän, sillä yleensä teen junassa töitä. Vaunu on useimmiten myös rauhallisempi, kahdeksan euron lisämaksulla saa tilan lisäksi kahvia, teetä ja vettä sekä luettavakseen iltapäivälehden ja Hesarin.

Astuttuani vaunuun kiinnitin huomioni siihen, ettei yksikään matkustaja nostanut päätään läppäristä tai kännykästään. Vain me tulijat vilkuilimme toisiamme paikkojamme etsiessä.

Minulla oli ylläni ihan siistit mustat, mutta rennot vaatteet ja lenkkarit jalassa. Olin ihan eri maailmaa muiden kanssa. Heillä oli jo syyslookkia ja siistiä työasua. Oli pukeuduttu ihan selvästi ammatin vaatimusten mukaan, silti omalla tyylillä.

Selvästi erottui kaksi ryhmää. En ota vastuuta menevätkö ne oikein, kunhan leikittelin huvikseni ajatuksella.

Bisnes:

-Sileäksi silitetty, hyvin istuva kauluspaita, pikkutakki, merkkifarkut (ei polvipusseja) tai prässihousut, nahkakengät. Hiuksissa ja mahdollisessa parrassa siisti leikkaus ja viimeistely.

-Hyvä ryhti, kropasta näkyy, että salilla on käyty tai maratonia juostu. Kaljamahoja ei näkynyt.

-Yli viisikymppisillä naisilla kuohkeaksi tupeeratut (!) hiukset, huolellinen meikki (värejä voisi hieman viilata), bleiseri, jossa kunnon olkatoppaukset, sääret vielä paljaana, mutta jaloissa korkeat korot, silti hyvä ryhti ja kepeä askel.

-Kolme-neljäkymppisillä naisilla pitkät, suorat ja avoinna olevat hiukset, nudemeikki, pitkä villatakki, matalat kengät. Joko kapea ja lyhyt hame tai housut. Hoikkia ja ryhdikkäitä.

-Töitä tehdään läppärillä, nuoret naiset myös muistiinpanoja samanaikaisesti käsin muistikirjaan. Tätä jäin hieman miettimään, etten sittenkään taida olla vanhanaikanen, kun teen usein itse samaa.

-Suosikkivärit: tummansininen,musta,  valkoinen, beige, naisilla ripaus kylmää vaaleanpunaista tai vaaleansinistä. Koruissa kulta tai ruusukulta.

Rakennusalan miehet (juna meni Tampereen kautta Vaasaan ja Ouluun eli paljon isoja rakennuskohteita reitin varrella)

-Paita on väljälinjainen ja joillakin hieman ryppyinen, monella pikeepaita tai t-paita. Pusakoita enemmän kuin pikkutakkeja, farkut tai reisitaskuhousut, jalassa siistit lenkkarit tai mukavat pehmeäpohjaiset mokkasiinit. Ulkomaalaisten vaatetus muistutti enemmän bisnespukeutumista.

-Hiukset on sutaistu sormin ojennukseen, hieman hapsottaa niin tukka kuin partakin, vanhemmilla miehillä pientä tukevuutta keskivartalossa

-Työskentelevät läppärillä ja puhuvat projekteista keskenään aika avoimesti

-Monella mukana muovikassit, joissa turvaliivi ja kypärä

Muita huomioita:

Hieman ihmettelin kovaäänisiä puheluita. Kun ei työpaikoillakaan saa puhua yleisissä tiloissa puhelimeen, niin mites nyt pienessä junanvaunussa. Ei se minua häirinnyt, päin vastoin. Kuuntelin erittäin kiinnostuneena kuinka eräs nuorehko rahoitusalan asiantuntija tai juristi neuvoi asiakkaitaan osakekaupoissa ja miten verottaja kutakin toimenpidettä käsittelee.

Ihan kiinnostava ilmainen konsultaatio. Oli pakko mennä hakemaan vettä, että näin kaverin kasvot. Täydellinen jupin ilmentymä (tiedätte varmaan tyylin). Hetken kuluttua samansisältöinen keskustelu kovaan ääneen på svenska. Taisi hieman asiakasturvallisuus vaarantua.

Oman puhelimen ääni kannattaa pitää pienellä, ettei vaunun toiseen päähän saakka kuulu, kun vaimo soittaa ja räksyttää miehelleen jotakin typerää kotiasiaa ja kyselee laitetaanko sauna päälle.

Kannattaa kertoa ulkomaalaiselle vieraalle, että suomalaiset ovat kielitaitoista väkeä. Eräs herra kertoi ensin ranskaksi, sitten saksaksi todella mielenkiintoisia asioita puhelimessa.

Näkyviä tatuointeja, paljaita napoja, liian lyhyitä hameita, mustia palkkikulmakarvoja, liian pitkiä ripsiä ja räikeän värisiä hiuksia tai lippalakkikundeja ei näkynyt ollenkaan.  Onko se tyyli jo passee työelämässä vai oliko otantani liian rajoittunut. Veikkaan jälkimmäistä.

Raportti päättyy tähän, sillä junamatka kesti vain 1,5 tuntia suuntaansa.

Sini

PS Kuvat on kuvattu eri päivänä kuin matkustin, eikä henkilöillä ole mitään tekemistä jutun kanssa.

 

kulttuuri
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *