Teatteriarvostelu: viihdettä ja viihdyttävää asiaa

Teatteriarvostelu tarjoaa nyt viihdettä ja viihdyttävää asiaa, kun se keskittyy Helsingin Kaupunginteatterin kahteen uutuusnäytelmään: Näytelmä joka menee pieleen ja Mikko Räsäsen tulevaisuus.

Pandemian vuoksi teattereissa on nyt ensi-iltasuma. Olin viime viikolla katsomassa kaksi ensi-iltaa. Ennen Näytelmä joka menee pieleen -ensi-iltaa pohdiskelin, onko tässä maailman tilanteessa “sopivaa” mennä katsomaan näin kepeää näytelmää, farssia. Tosin mietiskelyni jäi hyvin lyhyeksi, sillä päädyin tulokseen: nyt nimenomaan tarvitaan irtiottoa synkeistä uutisista ja irrottautumista arjesta.

Näytelmä  joka menee pieleen

Kolme kaverusta: Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields, kirjoittivat vuonna 2012 teatterikoulun lopputyöksi The Play That Goes Wrong -näytelmän. Pienimuotoisen alun jälkeen tämä hulvaton näytelmä sai kuuluisuutta ja lopulta siirtyi Lontoon West Endin ja Broadwayn lavoille. Nyt tämä Näytelmä joka menee pieleen piristää suomalaisia katsojia Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä.

teatteriarvostelu Näytelmä joka menee pieleen
Kuvassa Joel Hirvonen, Linda Wiklund, takana Alex Anton, Santeri Kinnunen, Risto Kaskilahti ja Matti Rasila – Kuva Tapio Vanhatalo

Näytelmä kertoo epäonnisesta teatteriryhmän esityksestä, jossa tosiaan kaikki menee pieleen. Helsingin versiossa Murha Havershamin kartanossa -näytelmää esittää Pääkaupunkiseudun Polytekninen Draamaseura. Harrastajaseuran jäsenet eivät ehkä ole niinkään taitavia kuin innokkaita. Ohjauksesta on vastannut Pentti Kotkaniemi.

Näin siis esityksen “näytelmässä”. Sitä vastoin ihailin Kaupunginteatterin näyttelijöiden taitoa. Komedioista ja farsseista tuttujen näyttelijöiden (Eija Vilpas näyttämömestari Annena, Eppu Salminen valo- ja äänimies Teuvona, Santeri Kinnunen näytelmän ohjaaja Ristona ja poliisitarkastaja Varterina ja Risto Kaskilahti Jondena eli Charles Havershamina) lisäksi Joel Hirvonen on aivan hulvaton aplodeita kerjäävänä Masana ja puutarhuri Arthurina.

Katsomoon välittyi näyttelijöiden palo ja into, kun pitkän tauon jälkeen he pääsivät esiintymään täydelle katsomolle. Me katsojat aistimme vaaran tunteen, joka lisääntyi näytelmän loppua kohti. Yleisö eli esityksen tahdissa, ja selvästi me nautimme esityksestä.

Parin tunnin nauruterapia teki hyvää.

Mikko Räsäsen tulevaisuus

Mika Ripatin kirjoittamassa näytelmässä kuultaa, että kirjoittaja tuntee asian, josta on kirjoittanut. Ripatti on kirjoittajatyönsä ohella vesihuollon ja katujen rakentamisen ammattilainen työskennellen Staran kaupunkitekniikan rakentamisen puolella esimiehenä.

Näytelmä kertoo eri sukupolvien iseistä ja pojista, luokattoman yhteiskunnan luokista, työn tekemisestä, imagosta ja erilaisten ihmisten kohtaamisista. Keskiössä on Staran kaupunkitekniikan rakentamisen puolella työmaan nokkamiehenä toimiva Mikko Räsänen (Martti Suosalo).

Teatteriarvostelu Mikko Räsäsen tulevaisuus
Kuvassa Rauno Ahonen ja Martti Suosalo – Kuva Otto-Ville Väätäinen

Näytelmässä Mikko Räsäsen työporukka uusii viemäriverkostoa, mutta kaupunkilaisille on kerrottu tekeillä olevan pyörätien. Palvelumuotoilija Lasse Kosonen (Rauno Ahonen) ja Mikko Räsänen joutuvat törmäyskurssille työmaalla, ja tämän seurauksena Kososen pyörä rikkoutuu. Mikko Räsänen lupautuu korjauttamaan pyörän. Kun Kosonen vie pyörän merkkikorjaamoon, nousevat kustannukset satoihin euroihin. Tähän Räsäsellä ei ole varaa, jonka jälkeen hän lupautuu tekemään Kososen kylpyhuoneremontin.

Mikko Räsänen työporukoineen haluaisi vain keskittyä työhönsä, viemäreiden uusimiseen, mutta kaupunki on palkannut palvelumuotoilija Kososen kohottamaan imagoa. Niinpä kaupunkilaiset voivat seurata reaaliajassa työmaan edistymistä dronekameroiden ansiosta. Väliaikainen pyörätie rakennetaan. Mitä siitä, että kaivon kansi jää sen alle.

teatteriarvostelu mikko räsäsen tulevaisuus 2
Kuvassa Jari Pehkonen – Kuva Otto-Ville Väätäinen

Näytelmää seuratessa välillä ei tiennyt, itkeäkö vai nauraa – niin hullulta, mutta myös todelta tuo rakentamistouhu ja imagon parantaminen tuntuivat. Näytelmässä tulee selvästi ilmi, miten eri porukat elävät omassa kuplassaan ymmärtämättä toisten murheita ja ongelmia.

Näytelmä on Martti Suosalon ja Rauno Ahosen juhlaa, mutta myös Jari Pehkosen yksikönjohtaja, insinööri Kimmo Niemi on oivallinen roolisuoritus. Heikki Kujanpään ohjaus ansaitsee kiitokset, samoin  muusikko Joakim Berghällin monipuolisuus.  Dronekameroiden taitavat lentämiset olivat kuin tanssi.

Näytelmässä on paljon ajattelemisenaihetta, mutta se on paketoitu viihdyttävään muotoon.

Kaisa

Saattaisit kiinnostua myös näistä:

Dosentit ja Saituri – nautittavaa teatteria

Teatteri: tunteiden koko kirjo

kulttuuri
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *