Turvamies- ja Lapset-näytelmät – viihdettä ja ajateltavaa
Helsingin Kaupunginteatterin Turvamies- ja Lapset-näytelmät sopivat, jos haluat näytelmiltä viihdettä, mutta myös ripauksen verran pohdittavaa.
Turvamies
Varakkaan perheen hulivilipoika Antti Granqvist (Martti Suosalo) odottaa illan treffejä unelmiensa naisen kanssa, kun ovikelloa soittaa hänen isänsä palkkaama turvamies (Katja Küttner). Ymmärrettävästi Antti ei ole tästä innoissaan eikä hän ole innoissaan siitä, että hänen pitäisi jäädä kotiin turvallisuussyistä. Antti yrittää kaikin keinoin päästä lähtemään treffeille. Lisämausteensa näytelmän sisällölle antaa turvamiehen narkolepsia, nukahtelu kesken työn. Katsoja seuraa mielenkiinnolla, mihin suuntaan Antin ja turvamiehen välit kehittyvät – vai kehittyvätkö mitenkään.
Pasi Lampelan teksti viihdyttää. Näytelmän ideana on, että näyttelijät puhuvat välillä “sivuun” kertoen katsojille.
Näytelmä lepää Suosalon, huippuammatttilaisen harteilla. On ilo seurata Suosalon näyttelemistä, miten hän pienellä pään tai käden liikkeellä saa tehostettua tekstiä. Katja Küttner jää helposti Suosalon varjoon, vaikka onkin taitava ja uskottava roolissaan.
Lapset
Eläköitynyt pariskunta Hazel (Aino Seppo) ja Robin (Jukka-Pekka Palo) saavat yllätysvieraan Rosen (Jaana Saarinen). He kaikki ovat aikoinaan työskennelleet ydinvoimassa insinööreinä, asiantuntijoina.
Illan aikana käydään yhteisiä muistoja läpi, päivitetään kuulumiset, lapset, elämänvaiheet ja puhutaan valinnoista.
Hazel ja Robin ovat joutuneet siirtymään mökilleen, kun ydinvoimalassa, jossa he kaikki aikoinaan työskentelivät, on sattunut onnettomuus, eivätkä Hazel ja Robin voi jäädä ydinvoimalan lähellä olevaan taloonsa.
Hazel on kiinnostunut, miksi Rose pitkän ajan jälkeen tulee yllätysvierailulle. Mikä on todellinen syy? En nyt paljasta syitä, mutta kyse on kuitenkin menneisyyden varjosta ja miten sitä korjataan.
Brittiläinen Lucy Kirkwood on saanut vakavasta aiheesta sopivalla tavalla viihdyttävän näytelmän.
Kaikki kolme näyttelijää ovat karismaattisia, tasavahvoja ja rooleihinsa sopivia. Aino Sepon Hazel on keskittynyt perheeseen, ja tapahtuupa mitä tahansa, aina voi joogata. Jaana Saarisen esittämän Rosen iloisen pinnan alla sykkii vastuuntunto.
Ajankohtainen aihe, joka panee ajattelemaan, millaiseen tilanteeseen laitamme lapsemme.
Kaisa
Lisää teatteriarvioita
Teatteri: tunteiden koko kirjo
Niin kuin taivaassa -musikaali koskettaa ja liikuttaa