Upea valokuvanäyttely, joka syntyi surutyönä

Rintasyöpä on yksi yleisimmistä naisten syövistä, Suomessa yleisin. Se koskettaa sairastuneen lisäksi koko perhettä ja ystäväpiiriä. Vaikka syöpään liittyy aina surua, se synnyttää myös uutta ymmärrystä. Viimeksi asia tuli iholle  Kirsty Mitchellin Wonderland -valokuvataidenäyttelyssä, joka jatkuu vielä 24.11. 2019 saakka Tallinnan Fotografiskassa. Vierailin siellä pressimatkalla. 

Kirstyn äiti kuoli rintasyöpään kymmenisen vuotta sitten. Äiti ja tytär olivat erittäin läheisiä, joten menetyksestä toipuminen oli Kirstylle vaikeaa. Muotisuunnittelijana työskennellyt Kirsty alkoi purkaa ajatuksistaan sadunomaisia teoksia, jotka hän valokuvasi.

Teoksien rakentaminen oli hänen tapansa työstää suruaan, tunteitaan ja muistella äitiään, joka johdatti hänet rakastamaan luontoa ja kirjoja. Hän luki äitinsä kanssa paljon varsinkin satukirjoja.

Tummahiuksinen Kirsty on harvinaisesti itse teoksessa.

Teostensa kautta taiteilija on palannut tähän muistojensa satumaailmaan. Joidenkin kuvien tekeminen saattoi kestää jopa vuoden, sillä Kristy kuvasi luonnossa ja odotti, kunnes esimerkiksi hänen kuviinsa haluamat kukat kukkivat kauneimmillaan.

Muissa kuvissa mallina on Katie, joka on kuin sadun keijukainen.

Teoksia kannattaa katsoa kaukaa ja läheltä. Niissä on paljon yksityiskohtia. Myös meikit ja kampaukset sekä vaatteet ovat erittäin taidokkaasti tehtyjä.

Mallin katse on tyhjyyteen tuijottava ja lasittunut.

Näyttelyssä pyörii video, jossa Kirsty kertoo teostensa taustoja, miten hän niitä koosti. Aivan lopussa on pätkä, jossa näytetään viimeisen teoksen syntyä ja kuvausta keskellä talvea. Kuvaushetkellä mallin pään päälle istahtaa punatulkku. Kirsty oli varma, että hänen äitinsä sielu palasi hyväksymään teokset.

Miettikääpäs kuinka kauan on tämän ylöspanon rakentaminen kestänyt.

Tämän jälkeen Kirsty hiljalleen huomasi, että suru alkoi muuttaa muotoaan ja oli aika jatkaa omaa elämää.

 

Fotografiska Tallinna on Telliskivessä Kalamajan alueella sijaitseva valokuvaustaiteen keskus. Siellä on esillä 12-15 valokuvanäyttelyä vuosittain. Näyttelyt vaihtuvat muutaman kuukauden välein. Yleensä samaan aikaan on yksi päänäyttely ja kaksi pienempää. Lisäksi talossa järjestetään tapahtumia, taiteilijatapaamisia ja koulutustilaisuuksia.

Baltian ensimmäinen ja Euroopan toinen Fotografiska on osoittautunut menestykseksi. Neljän kuukauden avoinna olon aikana siellä on käynyt jo 200 000 ihmistä.
Tämä kuva kaunistaa keskuksen viereistä seinää.

Telliskivi on vanhaa teollisuusaluetta, josta on muodostunut rosoinen ja moderni alue. Siellä on paljon kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Kävele sinne (lyhyt matka Vanhasta kaupungista) ja katsele matkalla Telliskiven rakennuksia.

Jaksan aina vaan ihailla tallinnalaisten tapaa kunnostaa vanhoja rakennuksia. Niitä ei korjata liikaa, vaan elämä ja pintojen erilaiset, aikakausien muovaamat kerrostumat saavat näkyä. Niihin yhdistetään kauniilla tavalla moderneja materiaaleja, valoja ja kalusteita.

Aivan sisäänkäynnin edessä on tämä moderni taidekokonaisuus.

Se havainnollistaa jätettä, joka meiltä joutuu kaatopaikalle tai kierrätykseen. Mitä kaikkea bongaatkaan kasasta?

Rakennuksen katutasossa on kahvila, myymälä ja kongressisali. Näyttelyt ovat seuraavissa kerroksissa.

Myymälässä myydään julisteita, kirjoja, hajuvettä, kosmetiikkaa ja asusteita.

Näyttelykierroksen jälkeen kannattaa nousta ylimpään kerrokseen, jossa on zero-waste (ei jätettä ollenkaan) -periaatteella toimiva ravintola ja baari. Ne ovat auki päivittän klo 12 alkaen myöhään iltaan.

Tähän tilaan on tulossa 18 hengen fine-dining -alue, johon odoteltiin isoa ja pitkää pöytää, jonka äärellä toisilleen tuntemattomat voivat syödä ja samalla tutustua toisiinsa.

Ravintolaa vetää keittiöpäällikkö Peeter Pihel.

Ravintola käyttää mahdollisimman paljon lähiruokaa. Aineksista käytetään kaikki osat ruuan valmistamiseen. Tavoitteena on, ettei mitään mene roskiin. Ravintolan henkeen meidänkin seurueesta lähes jokainen söi lautasensa tyhjäksi, jotta hävikkiä ei syntyisi.

Ruuan hinta-laatusuhde on hyvä. Alkupalat maksavat 9-10 euroa, pääruuat 10-13,50 euroa. Neljän ruokalajin menu 38 euroa. Viinilista on monipuolinen.

Grillattua kurpitssaa, sieniä ja muuta suussasulavan hyvää ja maukasta. Lisukkeeksi sai valita kalaa tai lihaa.

Ruoka ja makuyhdistelmät olivat kekseliäitä, ruoka maukasta ja esillepano kaunista. Kaikki syötävä valmistetaan leivästä alkaen paikanpäällä itse. Myös seurueen ruokavaliot huomioitiin hyvin.

Talon oma juurileipä tarjoiltiin kaalihakkeluksen kera.

Zero-waste -teema näkyy myös sisustuksessa ja tarjoiluastioissa. Viinipullojen pohjista on tehty tarjoilukulhoja, leipäkorit on taivuteltu leipomon vanhoista paistopelleistä. Myös kukkamaljakot oli tehty viinipulloista, samoin osa valaisimista. Kannattaakin katsella ravintolassa ympärilleen ja napata ideat omaan kotiin.

Koko taloa kiertää ravintolan terassi, jossa oli kesän jäljiltä vielä joitakin yrttiruukkuja ja viherkasveja. Varmaankin kiva keidas lämpimänä päivänä.

Terassilta on hulppeat näkymät eri puolille Tallinnaa. 

Jos sinulla on aikaa Tallinassa vain muutama tunti, suosittelen viettämään ne tässä paikassa ja ympäristössä. Paljon kiinnostavaa niin sisällä kuin ulkonakin. Lisätietoja Fotografiskasta löydät täältä.

Sini

Pressimatkan järjestivät Visit Estonia, Visit Tallinn, Viking Line, Tallink ja Eckerö Line.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *