Uuden edessä: uusi asunto etsinnässä

Olen uuden edessä, eikä se ole kovin tavallista – ainakaan tässä mielessä. Minun nimittäin pitäisi löytää uusi asunto! Olen asunut nykyisessä asunnossani yli puolet elämästäni. En ole siis sellainen sarjamuuttaja, joka vaihtaa kotia jatkuvasti.

Miten tähän on tultu? Mitään pakottavaa tarvetta asunnon vaihtamiseen ei ole. Nykyinen kotini on vain liian suuri – ainakin minun mielestäni – nykyiseen olotilaani, yksinasumiseen. Mieheni kuoleman jälkeen en heti ollut valmis etsimään uutta kotia.

Nyt tilanne on kypsynyt varsinkin, kun tytär ja hänen kumppaninsa aikovat ostaa asuntoni. Sehän on unelmatilanne.

Koska olen todella pitkään asunut samassa osoitteessa ja samassa kaupunginosassa, ensin pitäisi osata ajatella, mikä kaupunginosa kiinnostaisi. Tiedän muutaman asian. Haluan ehdottomasti pysyä Helsingissä, haussa on kerrostaloasunto ja huoneita 3-4. Toivon, että asunnossa olisi lasitettu parveke. Toivon myös, että liikennöinti nykyiseen asuntoon, tyttären perheen luo, olisi sujuvaa, jos he tarvitsevat lapsenhoitoapua.

Laitoin omalle Facebook-sivustolleni kehotuksen kehua omaa kaupunginosaa. Olin kuvitellut, että ehkä muutama kommentoi. Voi, miten väärässä olinkaan. Sain noin 90 kommenttia. Luin jokaisen vinkin ja perustelun tarkkaan. Nyt olen sitten laittanut asuntovahdit Oikotie- ja Etuovi-sivustoille. Saan päivittäin sähköpostiin ilmoituksia myynnissä olevista kohteista. Mikään ei vielä ole kiinnostanut niin paljon, että olisin lähtenyt katsomaan. On kuitenkin tärkeää, että opin lukemaan asuntoilmoituksia ja tutkimaan pohjapiirustuksia. On veikeää, että osa tuttavistani on “tunnustanut” jatkuvasti lukevansa asuntojen myynti-ilmoituksia, vaikka eivät ole etsimässäkään uutta asuntoa. Minulla ei ole ollut tällaista “harrastusta”, mutta nyt olen ottanut tämän viikko-ohjelmaani. Enää ei puutu kuin se, että alan sunnuntaisin kiertää asuntonäyttöjä tai sopia yksityisnäyttöjä.

Onneksi minulla ei ole kiire tämän hakuprojektin kanssa. Tavoite on päästä muuttamaan elo-syyskuussa.

Sitä ennen on todella iso urakka: tavaran vähentäminen. Se on todellinen “ihmiskoe”. Koska tavaraa on PALJON (minulla on yli 100-neliöinen ullakko, jota nimitän pikkustockmanniksi), käyn tavaroita läpi vähitellen, ensin asunnossa kaappi ja hylly kerrallaan. Olen aktiivisesti myynyt tavaraa Facebookin kierrätyssivustoilla ja lahjoittanut, vienyt SPR:n Konttiin jne. Toistaiseksi Facebookissa myyminen on sujunut kitkatta. Jotkut “kummalliset” tuotteeni keräävät yllättävän pitkiä jonolistoja. Urakka on silti valtava. ja olen vasta aivan alussa.

Onhan tämä mielenkiintoinen, jopa kihelmöivä tilanne.

Kaisa