Vasta maaliviivalla tajusin kuinka muutto olisikin pitänyt tehdä
Olen ollut koko kevään keskellä muuttoruljanssia. Ensin askartelin sen kanssa korvien välissä. Pari kuukautta sitten siirryin käytännön hommiin eli karsintaan. Nyt kun olen aivan loppusuoralla, oivalsin miten muutto olisi pitänyt tehdä.
Muutto on ollut mielessä jo parisen vuotta. Ajatus minne, millaiseen ja minkä kokoiseen asuntoon ja ennen kaikkea minne? Maalle vai kaupunkiin. Monta kertaa asiaa lykättiin, sillä olimme mieheni kanssa hieman eri mieltä suunnasta.
Yhtä mieltä olimme siitä, että iso omakottalo isolla pihalla on kahdelle aikuiselle turhan suuri ja työläs hoidettava etenkin kun kesäaika kuluu pääosin mökillä. Sielläkin on iso piha ja paljon puuhaa.
Kun on asunut yli 25 vuotta samassa talossa, muuttorutiinit ovat ruostuneet ja nurkat täyttyneet tavaralla. Ja niitä nurkkia ja varastoja riitti. Aikoinaan muuttaessamme elimme ruuhkavuosia. Poikamme olivat ala-asteikäisiä. Oli ihanaa, kun oli paljon tilaa ympärillä ja pihamaa täyttyi lapsista ja leikkien äänistä koulupäivän jälkeen. Myös yrityksemme toimi saman katon alla. Työ ja vapaa sekoittuivat meille sopivasti.
Niinpä tavaramäärän karsinta olikin työlästä. Itse asiassa loppusuoralla jo ällöttävää.
Alkuun tein kaiken huolella, sitten heräsin todellisuuteen. Aika ei ikinä tulisi riittämään, jos en ota ronskimpaa karsintatapaa. Koronatilanne vaikutti moneen asiaan. Olemme olleet molemmat vapaaehtoisessa karanteenissa, joten ei puhettakaan, että joku olisi tullut avuksi. Oli hoidettava asiat pääosin itse. Tai niin sain ainakin paremman yöunen.
Vaikka rojun määrä väheni silmissä, sitä tuntui koko ajan putkahtavan lisää. Mitä pidemmälle kierrokset menivät, sitä ronskimmin osasimme vähentää tavaraa.
Eilen mieheni sitten oivalsi: Miksi emme lähteneet liikkeelle siitä, että olisimme valinneet ensin päältä ne tavarat, jotka ehdottomasti haluamme mukaan. Vaatteista ne, joita olemme käyttäneet viimeisen vuoden aikana. Vain ne astiat, joita käytämme viikoittain.
Heureka!
No niinhän muutto todellakin olisi pitänyt tehdä. Ei olisi kulunut aikaa toisarvoisten vaatteiden, astioiden, koriste-esineiden ja kirjojen yms arvottamiseen. Miten ylipäätään voisi kaivata tavaraa, jonka olemassa oloa ei ole itse muistanut.
Niinpä teemme nyt lisäkarsintaa uudessa kodissa. Ehkä jo tovin kuluttua pääsemme asettautumaan ja nauttimaan.
Jos siis muutat, mieti ensin tärkeimmät. Pidä niistä kiinni ja luovu muusta. Jos itsellä on tunteita liikaa pelissä, pyydä ystävää tai muuttofirmaa hoitamaan homma puolestasi.
Uskallan väittää, ettet tule katumaan. Olethan ottanut jo aarteesi mukaasi.
Sini
Lahjoititko tavaraa hyväntekeväisyyteen? Esim. Kontti (Punainen risti) , Hope (auttaa lapsiperheitä), Fida ja Kierrätyskeskus ottavat vastaan ehjää, puhdasta ja hyväkuntoista tavaraa. Huonekaluille on tarjolla ilmainen noutopalvelu esim.Kierrätyskeskuksessa ja Kontissa ja samalla noutokerralla voi lahjoittaa muutakin.
Puhtaat paperitkin voi kierrättää paperinkeräykseen.
Hei Krista
Kyllä, Konttiin ja Kierrätyskeskukseen on nyt mennyt aika monta peräkärryllistä vaatteita, kirjoja ja muuta tavaraa Kiertotekstiilit lajittelin omakseen jne.
Koronan vuoksi osa paikoista ei juuri nyt vastaanota lahjoituksia.
Olen myös lahjoittanut Torin kautta.
Sini
Hyvä Sini!Täällä sama edessä kahden lapsen kanssa ,vanhemmat eivät pääse auttaa Kiitos Korona ajan ,Onneksi nykyisessä asunnossa asuttu vähän aikaa mutta se aloitus …ja Varuilla tämän ajan kanssa, Onneksi on muutto palvelu tulossa ja Tori ei näköjään saa edes Uff laatikko viedä…
Hei
Sinulla onkin haastetta, tsemppiä. Pidän peukkuja, että kaikki sujuu hyvin!
Sini