Vieläkö osaat heittäytyä hetkeen?

Koolla on tuttu seurue, joka tosin ei ole tavannut toisiaan kuukausiin. Ennen tapaamista jokainen hehkuttaa somessa kuinka ihanaa onkaan nähdä. Kun sitten nähdään, vähintään yksi roikkuu koko ajan somessa, toinen katselee kännykkäkuviaan ja vain pari keskustelee kuulumisistaan.

Kaksi ensimmäistä viestittävät muille, että olisivat sittenkin mieluummin muualla. Vaikka kaksi muuta eivät ole huomaavinaan, niin heille tapaamisen tunnelma on jo osin pilalla.

Tai kun viimeinkin koittaa odotetun artistin keikka, seisotaan kädet puuskassa, nokka nutturalla ja haetaan esityksestä vikoja. Keho ei värähdäkään eikä esityksen anneta kuljettaa mukanaan. Kyllä artisti vaistoaa tai huomaakin, ettei saa kaikkia mukaansa. Konkari esiintyjä ei anna sen vaikuttaa, mutta kokemattomamman esityksessä se voi näkyä. Ja myös oma musiikkielämys jää puolitiehen.

Joukon, tunnelman tai tilanteen ulkopuolelle jättäytyminen on hölmöä, sillä jos kaikki puhaltaisimme yhteen hiileen, kokemus kasvaisi ja antaisi kaikille enemmän.

Mihin meiltä on kadonnut kyky tai halu olla läsnä hetkessä, jossa olemme? Ikäänkuin haluaisimme olla läsnä ja sitten ei kuitenkaan. Sillä kun antaudut tilanteelle, saat paljon enemmän kuin pyörimällä omien ajatustesi ympyrässä antamatta ja ottamatta mitään muilta.

Somepostauksia katsellessa olen huomannut, kuinka postiiviset ihmiset, he jotka haluavat nähdä kaikessa hyvää, näyttävät olevan mukana mitä mielenkiintoisimmissa tapahtumissa. Aina hymy huulillaan, hetkestä nauttien.

Toki hekin ovat kriittisiä, mutta sen aika on sitten esityksen tai tapahtuman jälkeen. Ei se esitys parane marmattamalla, vaan antamalla kehittävää palautetta jälkeenpäin. Tai äänestämällä jaloillaan ja valitsemalla seuraavan kerran jotain muuta.

Ja se kännykkä. Se ei kuulu ruokapöytään, plarattavaksi teatterissa esityksen ajan eikä seurustelutilanteeseen. Toki ikimuistoiset tilanteet voi dokumentoida, mutta sitten laitteet pois. Joissakin ravintoloissa näkyy jo olevan kännyköiden säilytyslaatikoita. Pitäisiköhän sellainen ottaa käyttöön myös tapaamisissa?

Mitä mieltä olette?

Sini

kulttuuri
Kommentit (2)
  1. On todella kiusallista ja epäkohteliasta tuijotella kaikenakaa omaa kännykkäänsä, vaikka eläviä ihmisiä on läheisyydessaä. Ihan kuin se, mitä kännykästä lukee tai hakee, olisi jotenkin tärkeämpää, kuin muiden ihmisten seura. Kännykkä syrjäyttää ihmisen. Se on todella pelottavaa ja kummallista. Myös kävellessä, pyöräillessä ja autoa ajaessa näkee ihmisten tuijottavan tätä niin rakasta laitetta. Vaarallista ja ajattelematonta.
    Minulla on kännykkä, mutta jätän sen usein kotiin jos menen teatteriin, elokuviin tai kylään. Vain senkin vuoksi, ettei se ala soita tai piipata kesken kaiken. Ehtii niihin sitten vastailla myöhemminkin. Konserttien kuvaaminen tai videoiminen vie paljon esityksen nauttimisesta, ja häiritsee muita. Mielestäni kännykät voisi vaikka kieltää ravintoloissakin, koska se on aika surullista katsoa, kun esim. pariskunta menee ulos syömään ja molemmat vaan tuijottavat omia kännyköitään.
    Katse ylös- voit nähdä taas ne kauneimmat silmät ja ihanimmat kasvot, jotka ovat maailman tärkeimmät!
    Ei facepostauksille, koska ne ovat aivan jotain muuta, kuin totta!

    1. Hei Marja

      Asia on juuri noin kuin sanot!
      Kiitos kommentista

      Sini

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *