Ensimmäinen seinä nurin – alkaako tästä mökkiremppa?
Olemme aina viettäneet kesälomat mökillä Savossa, sillä olemme kaivanneet lomalla vain aikataulutonta oleilua. Näin on aikomus edetä jatkossakin. Reissata voi silloin, kun Suomen luonto ei ole kauneimmillaan. Olemme jo vuosien ajan leikitelleet ajatuksella, miten paljon ja mihin suuntaan laajentaisimme kesämökkiämme. Ensimmäinen seinä on jo nurin. Alkaako remppa tästä?
Nelihenkinen perheemme on mahtunut mökkiin yllättävän hyvin, vaikka tilaa ei ole todellakaan ollut paljoa, noin kolmisenkymmentä neliötä plus talvilämpimät nukkuma-aitat. Mökki on ollut vain keittiö-olohuoneena.
Lopullisen sysäyksen laajennusinnostukselle antoi jätehuoltojärjestelmän uusiminen. Paikallisen osuuskunnan hanavesi on tullut jo vuosia, mutta nyt alueelle rakennetaan jätevesijärjestelmää. Olemme kiitelleet itseämme, että emme tehneet aikoinaan omaa järjestelmää, vaikka siihen kovin aktiivisesti patisteltiin.
Ajatus lämpimästä suihkusta talvipakkasilla on sen verran houkutteleva, että se sai remonttiin viimeinkin vauhtia. Rantasaunassamme on kantotovesi ja saunan lämmitys talvipakkasilla vie aikaa, joten pikapiipahduksella sitä ei viitsi lämmitellä.
Mökki on rakennettu 60-luvun lopulla kahden perheen mökiksi. Eräänlainen stereomökki, kuten muusikkoystävämme asian aikoinaan ilmaisi. Nyt stereomökki on yhtä, kun romautimme alas väliseinän.
On jännä, kuinka paljon muistoja yksi seinän purkaminen tuo mieleen. Tiiliseinä oli jo alunperin muurattu vinoon. Muurari oli unohtanut ottaa vatupassin mukaan ja ehkä väkijuomallakin oli osuutta asiaan. En muista enää, miksi seinää ei heti alunperin purettu ja tehty suoraksi. Hatarakin se oli. Kaikki äänet ja tuoksut kulkeutuivat seinän läpi, mutta ilmeisesti se tai vinous ei häirinnyt.
Kun aloimme viettää mökillä enemmän aikaa, seinä verhoiltiin ja ääni- ja lämpöeristettiin. Nyt purkaessamme seinää paljastui vuosilukukin, jolloin eristys tehtiin. Ja taas aloimme muistella, mitä tuolloin teimme, miltä mökki näytti ja millaista elämää siellä vietimme. Päätimmekin, että jos ja kun saamme laajennuksen ja rempan käyntiin, jätämme taas vuosiluvut jonnekin.
Vaikka keskeneräisyys voi rassata mieltä, niin on hyvä hieman makustella, miltä suunnitelmamme ehkä näyttää valmiina. Esimerkiksi kuinka korkeat ikkunat rannan suuntaan laitetaan. Katosta lattiaan vai hieman pienemmät. Järveltä kinostuva lumi ja tuuli asettavat omat haasteensa. Jännää on myös seurata rauhassa, miten valo eri vuodenaikoina kiertää ikkunasta ikkunaan.
Olemme siis vasta suunnitteluvaiheessa, mutta hiljalleen toiminnalliset toiveet alkavat olla paperilla. Päästään pähkäilemään ikkunoita, ovia ja sisätilojen materiaaleja. Olen jo vuosia koonnut ideakirjastoa sisustukseen, mutta kaikki muuttuu nykyisin niin tiuhaan tahtiin, että luen innoissani sisustuslehtiä ja rautakauppojen mainoksia ja muuta infoa mitä käsiini saan. Varsin aikaa vievää puuhaa tuntuu olevan.
Sini