Voihan innostus

Olen aika usein pulassa innostumisen kanssa. Jos joku asia tuntuu tai kuulostaa hyvältä, olen heti mukana. Tänään moinen johti kiviportaiden tekoon.

Olen taas maaseudun rauhassa mökillä. Aamu oli kylmä ja maa kosteaa. Mietin vedänkö kahvakuulajumpan, menen lenkille tai vetäydyn peiton alle lukemaan. Sitä pohtiessa aamukahvia portailla juodessa silmiin osui pihapolku, johon kesällä pähkäiltiin kiviportaita. Sateet siirsivät homman myöhemmäksi.

Mietin, että kivien kantaminen ja maan kärrääminen olisivat hyvä keino yhdistää lihaskunto- ja aerobinen treeni. Yllättäen mieskin innostui. Eikun hommiin. Muutama tunti puuhastelua ja tältä nyt näyttää. Hieman kesken vielä on, mutta voi tätä mielenrauhaa. Olen saanut jotain näkyvää aikaan, vastapainoa koneen naputtelulle ja tekstien kirjoittamiselle sisätiloisssa.

Oikealla on lähtötilanne, vasemmalla jo pientä koristeluakin. Viisi porrasaskelmaa nousua ehkä metri.

Kokeilkaapa. Ennakkoluulottomasti vain maatöihin ja kivien kantoon. No, sen verran aikaa meni, että mustikat kävin ostamassa naapurin mieheltä. Mutta ne rahat ovat hänelle kiva lisä pieneen eläkkeeseen.

Sini

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *