Yli 60 vuotta vanha naistenlehti – niin lumoava

Parasta lomassa on joutilas kuljeskelu ja uusiin asioihin tutustuminen. Viime sunnuntaina kävin päiväkahvilla Kalvitsan rautatieasemalla, jonne omistaja on koonnut aseman historiaa. Esillä oli tällä kertaa myös nippu vanhoja naistenlehtiä. Yksi niistä oli maaliskuun Eeva vuodetta 1952.

Kansi ei houkuttele sisältönostoilla, sillä niitä ei yksinkertaisesti ole. Silloin uskottiin kauniiseen kansikuvaan.

Juttujen teemat ovat kuitenkin kuin tätä päivää. Tällainen on minun onnenpäiväni, kuusi julkkista kertoo. Kannen kaunotar kertoo elämästään perheenemäntänä Pariisissa.

Lukekaapa Master-takin teksti, aika suloinen.

Kuninkaallisista kertovat jutut olivat jo silloin suosittuja. Kuningatar Elisabeth II loistaa aukeaman kuvajutussa.

Suomalaisten tanssitaitoja pohditaan ja kerrotaan missä niitä voi kehittää. Kuvissa tanssimassa muun muassa nuori Åke Blomqvist.

Muotijutussa vieraillaan vaateateljeessa. Hattumuotia esitellään aukeaman verran. Myös neuleohje on päässyt mukaan lehteen.

Miehet keskustelevat naisten vaatteista ja toisessa jutussa käyttäytymisestä. Ranskalaiset kampaukset sopivat lehden mukaan sekä arkeen että iltaan.

Rakkautta ja romantiikkaa edustaa yhden yön huumasta kertova novelli. Yksi sivu on varattu lukijoiden hääkuville. Matkajutussa vieraillaan Egyptissä.

Varsinaista kauneusjuttua ei ole, mutta pieni kysymyspalsta on. Lukijoita askarruttaa esimerkiksi saako kolmen lapsen vuoksi venyneet rinnat enää kiinteiksi tai silmänympärysrypyt sileiksi. Myös punoittavaan ihoon kysytään hoito-ohjeita.

Yllättävän paljon on kosmetiikkamainoksia. Niissä mainostetaan muun muasssa kasvo- ja käsivoiteita, kynsilakkoja, puuteria ja sampoita. Löytyypä myös Tampax-tamponimainos ja  miehen kuvalla oleva Nivean aurinkovoidemainos.

Monet mainokset  ovat hyvin informatiivisia.

Ilta Pariisissa -kilpailu houkutti varmasti osanottajia. Mainosväittämissä turvauduttiin tieteellisiin tutkimuksiin jo silloin. Lukijaa teititellään.

Kosmetiikan tehoaineina olivat muun muassa ”haudotut kananmunat” eli siis kananpojat? Myös paino-ongelmiin esiteltiin ratkaisuja.

Oikeanpuoleinen pikkujuttu on kiinnostava, sillä siinä ohjataan hoitamaan ihoa Tokalon-voiteella ja- puuterilla. Mainosmerkintää ei ole, eikä kuvaakaan itse tuotteesta.

Olen lukenut lehden kannesta kanteen. Jotenkin se vei mukanaan. Selvää syytä siihen en keksinyt. Mutta kokemus oli todellakin virkistävämpi kuin että olisin käyttänyt saman ajan sosiaalisessa mediassa notkumiseen.

Nykysin esimerkiksi Eeva-lehti, joka muuten on jo vuosia ollut maamme suurin naistenlehti, näyttää aivan erilaiselta. Kannessa on edelleenkin useimmiten nainen, mutta siihen on nostettu myös tärkeimmät juttuaiheet. Niissä naisen elämästä kerrotaan hyvin monipuolisesti.

Kauneusjutuille on annettu useampi sivu, jotka toimittaa Kaisa.

Lehti on tietenkin nelivärinen, siinä on paljon kuvia. Myös kirjoitustyyli on kehittynyt. Enää ei puhuta korulausein. Teksti on napakkaa ja siinä on kappalejaot. Kuvat tukevat aihetta. Lukeminen on helpompaa.

Mutta mitä mieltä mahtaa olla se nainen, joka lukee tämän päivän painettua lehteä kuudenkymmenen vuoden päästä? Lehden digiversio lienee silloin jo kadonnut bittiavaruuteen, mutta ehkä joku vielä säilyttää talonsa tai mökkinsä vintillä paperilehden tutkittavaksi.

Sini

Kommentit (2)
  1. Vanhat lehdet ovat kyllä mielenkiintoisia. Digi-palveluiden kautta pääsee myös käsiksi vanhoihin lehtiin (lue esim. https://www.lehtitarjoukset.com/uutiset/19/digilehdilla-kaikki-irti-lehtitilauksesta). Esimerkiksi Kansalliskirjaston verkkosivuilla voi käydä lukemassa ilmaiseksi vanhoja lehtiä. Tuoreimpia arkistoja digi-muodossa tarjoaa taas Sanoman Digilehdet.fi.

    Vanhojen lehtien kautta pääsee sukeltamaan kiinnostaviin ajankuviin. Ihmisyys ei ole ajansaatossa muuttunut.

    1. Hei Maisa

      Kiitos hienoista vinkeistä. Osa näistä minullekin uusia.
      Täytyy mennä heti fiilistelemään lehtiä.

      Kivaa loppukesää

      Sini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *