Empatia on kaikki mitä meille jää

Turun terrori-isku osoitti meille kaksi mahdollista tietä. On meidän vastuullamme valita niistä oikea.

Puhelimen uutishälytys piippaa, ja pian internet roihuaa vihasta. Viime vuosien aikana yhteiskuntaa on valeltu bensalla, ja liekit ovat uinuneet odottaen mitä tahansa kipinää. Nyt ne leimahtavat, ennen kuin mitään tietoa, vahvistuksia tai varmuutta tapahtuneesta on.

KRP on tänään vahvistanut tutkivansa Turun iskua terroristisina murhina. Tekijä on vasta 18-vuotias. Eilisen viitoittamalla tiellä en tahdo edes ajatella, millaisia kommentteja tulemme lukemaan, miten tieto iskusta näkyy kaduillamme, millaisiin bunkkereihin tämä ihmisiä ajaa.

Terrorismi on lopulta yksinkertaista: sen tarkoitus on herättää pelkoa ja kääntää meidät toisiamme vastaan. Pelko, viha, ennakkoluulot ja ymmärtämättömyys saavat meidät sulkemaan kotimme, sydämemme ja rajamme. Turun iskun kaltaiset järkyttävät tapahtumat ovat kuitenkin arkea ihmisille esimerkiksi Syyriassa. Juuri tällaisia oloja yhä useammat turvapaikanhakijat lähtevät pakoon kotimaistaan: silmitöntä, järjetöntä, satunnaista vihaa ja väkivaltaa. Se, että viha ja terrori levittäytyvät yhä laajemmalle ei ole heidän syytään. Myös he ovat terroristien uhreja.

Linnoittautuminen vahvistaa eriarvoisuutta maailmassa. Terrorismiin ratkaisu ei ole eristäytyminen ja aseistautuminen, vaan parempien olojen takaaminen kaikille globaalisti. Terrorismiin ratkaisu ei ole sulkea rajoja pakolaisilta, vaan auttaa niitä, joille tällaiset olot ovat vielä yleisempää arkea kuin meille. Järkyttävien tragedioiden aikana ei siilipuolustus suojele meitä. Me emme voi käpertyä pelkoon ja vihaan, sulkea ulkopuolelle kaikkea mitä pidämme vieraana. Jos toimimme näin, terroristit saavat sen mitä haluavat. Vihaansa internetissä huutavat ihmiset pelaavat terroristien pussiin. Vaikka keinot ovat erilaiset, on tulos sama. Vaikkei ihmisen puukottaminen keskellä kirkasta päivää ja twiitin lähettäminen ole sama asia, on kummankin tavoite saada meidät suhtautumaan pelolla ja vihalla toisiimme. Murhat ovat terroristeille väline, eivät päämäärä.

Ainoa kestävä ratkaisu on kokea empatiaa kaikkea elävää kohtaan. Turussa rohkeat ihmiset tulivat auttamaan ja asettivat itsensä vaaraan suojellessaan tuntemattomia kanssaihmisiä terroriteon keskellä. Turussa ristesi kaksi ihmisyyden polkua: toinen kehottaa suojelemaan, auttamaan, turvaamaan, toinen kehottaa tarttumaan vihaan ja pelkoon. Joka vihaan tarttuu, se vihaan hukkuu. Empatia on kaikki mitä meille jää.

Empatia saattaa joskus tuntua hupenevalta luonnonvaralta, ja mikäli empatia tuntuu liian vaikealta, voi tilannetta ajatella myös itsekkäästi tulevaisuuden turvaamisen kannalta. Ihmiskunta on sellaisten globaalien haasteiden edessä, ettei kukaan meistä selviä niistä yksin. Ilmastonmuutokseen, ruokakriiseihin ja epävakaisiin poliittisiin tilanteisiin ei ole muuta ratkaisua kuin solidaarisuus. Me tulemme vielä Suomessa tarvitsemaan apua, emmekä saa sitä jos suljemme itsemme muulta maailmalta. Terrori-iskut ovat aina epäsosiaalisten, häiriintyneiden mielten tuotosta, oli kyse sitten Charlottesvillen, Barcelonan tai Turun iskuista tai meillä useammin sattuvista kouluampumisista.

Nyt vielä enemmän kuin koskaan ennen me tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme suojaa, rakkautta ja avoimuutta. Me tarvitsemme siltoja muurien sijaan. Me tarvitsemme kuulevia korvia ja ymmärtävää sydäntä huutamisen sijaan. Pysykää turvassa, ystävät. Syvimmät osanottoni uhrien läheisille.

 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *