Vaalit voittaa se, joka kierrättää rasistit parhaiten
Kuntavaalien teemana on tänä vuonna kierrätys. Ympäristö ei kuitenkaan tällä kertaa kiitä, siellä kierrätyksessä ovat eritasoiset rasistit ja ex-rasistit. Viime päivinä puolueiden ovet ovat käyneet tiuhaa tahtia ihmisten lähtiessä ja tullessa eri puolueisiin – usein hyvin yllättävistäkin suunnista. Teema on kuitenkin ollut yhtenevä.
Perussuomalaisten pirkanmaalainen kuntapoliitikko, omasta tutkintapyynnöstään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tuomittu Terhi Kiemunki erotettiin puolueesta laskutusepäselvyyksien vuoksi. Rasistisista lausunnoistaan tunnetun Kiemungin erottaminen puolueesta kuntavaalien kynnyksellä suuren mediahuomion saattelemana oli kenties Perussuomalaisten taktisin liike pitkään aikaan: Kiemunki nimittäin ilmoitti jäävänsä Perussuomalaisten vaalilistalle erottamisestaan huolimatta. Näin puolue voi pestä kätensä Kiemungin todennäköisesti yhä rasistisemmiksi käyvistä lausunnoista sekä mahdollisista puolueeseen liittyvistä rikoksista, mutta saa silti listalleen Pirkanmaalla Kiemungille julkisuuden ja avoimen rasismin tuomat äänet. Perussuomalaisten irtautuminen Kiemungista on taitavaa rasistin kierrättämistä: poissa omaa pesää likaamasta, mutta silti yhteiseen äänipottiin satamassa.
Toinen esimerkki rasistikierrätyksestä on nähty Vasemmistoliiton taholta. Perussuomalaiset jättänyt René Hursti lähtee kuntavaaleihin ehdolle Vasemmistoliiton sitoutumattomana ehdokkaana. Kansan Uutisten puolivillaisessa ehdokasesittelyssä Hursti puhuu köyhien puolustamisesta ja kertoo eronneensa Perussuomalaista hallituksen leikkausten vuoksi. Perussuomalaisten pinttynyttä rasismia Hursti tai Kansan Uutisten juttu eivät kommentoi millään tavalla. Avoimen vaalikoneen vastauksissa vuodelta 2015 Hursti muun muassa haluaa vähentää kehitysapumäärärahoja sekä maahanmuuttoa. Tämän lisäksi Hursti haluaa kumota tasa-arvoisen avioliittolain sekä kannattaa transsukupuolisten pakkosterilsaatiota. Vasemmistoliitto perustelee Hurstin ehdokkuutta toteamalla Hurstin allekirjoittaneen ehdokassuostukuksen. “Allekirjoittaessaan ehdokassuostumuksen kaikki Vasemmiston ehdokkaat sitoutuvat toiminnassaan vastustamaan väkivaltaa ja puolustamaan ihmisten välistä tasa-arvoa sekä sanoutuvat irti kaikesta rasismista”, todetaan KU:n jutussa. Esimerkki ehdokassuostumuksen allekirjoittaneesta ex-persusta Vasemmistoliiton riveissä löytyy viime joulukuulta. Lohjan Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaaksi lähtenyt Eila Hassinen oli Muutos2011-puolueen ja Perussuomalaisten jälkeen löytänyt kotinsa Vasemmistosta. Hassisen ehdokkuutta kyseenalaistettaessa saatiin myös tällöin vastaukseksi, että Hassinen on allekirjoittanut ehdokassuostumuksen eikä näinollen voi kirjoitella rasistisesti. Elintasopakolaisista ja roduista kirjoittanut Hassinen saikin pian kenkää Vasemmistosta, mutta tämä esimerkki osoitti, ettei yhden paperin allekirjoittaminen automaattisesti muuta ihmisen kantoja.
On selvää, että Vasemmistoliitto kaipaa Perussuomalaisiin pettyneiden duunareiden ääniä. Monelle Vasemmiston äänestäjälle antirasismi on kuitenkin keskeinen kysymys, ja Hurstin sekä Kansan Uutisten jutun haluttomuudella tehdä pesäero Perussuomalaisten rasismiin saatetaan menettää merkittävä määrä ääniä. Kuinka moni Vasemmiston äänestäjä on valmis ottamaan riskin, että sympaattiselle ehdokkaalle annettu ääni viekin läpi ehdokkaan, jonka nykyisistä kannoista esimerkiksi maahanmuuttoon ja rasismiin ei voida olla varmoja? Toisaalta: kuinka luotettava on ehdokas, joka muuttaa täysin kantansa keskeisissä kysymyksissä kahdessa vuodessa – siis lyhyemmässä ajassa, kuin mikään vaalikausi kestää? Jää nähtäväksi kannattaako Vasemmiston harrastama rasistikierrätys. Tuoko Perussuomalaisiin pettyneiden äänestäjien panos enemmän ääniä, kuin mitä “maahanmuuttokriittisen” ehdokkaan ottaminen listoille maksaa?
Kolmas esimerkki tulee yllättäen Vihreiltä. Erinomaisen rekryn Oulussa tehnyt puolue on saanut listoilleen ex-uusnatsijohta Esa Holapan. Holappa on puhunut julkisuudessa paljon natsismin ja rasismin vastustamisesta. Vihreät on onnistunut tällä teolla ottamaan selkeimmän kannan rasismiin. Ex-uusnatsi joka nykyään sanoo kannattavansa humaaneja arvoja ja vastustavansa kaikenlaista rasismia ei jätä kannoissaan mitään arvuuttelun tai satunnaisten allekirjoitettujen papereiden varaan. Vihreiden äänestäjissä ei toisaalta liene paljon liikkumaa rasismin kannattajien suuntaan, eikä puolue tällä teolla näytä myöskään havittelevansa softcore-rasistien ääniä. Tarvitsisiko puolue niitä on toinen kysymys.
Perussuomalaiset, Vasemmistoliitto ja Vihreät näyttävät kolme hyvin erilaista lähestymistapaa rasismiin ja rasistisiin ehdokkaisiin tulevissa vaaleissa. On vielä mahdotonta sanoa, mikä taktiikka on tehokkain, mutta on selvää, että rasistien ja ex-rasistien kierrätys tulee ratkaisemaan paljon kuntavaaleissa 2017. Nämä vaalit voittaa se, joka kierrätti rasistit parhaiten.