Pekka Mattila
Pekka Mattila

Kohun anatomia

Moni perinteinen lehti on menettänyt otettaan yleisöihinsä. Meistä yhä useamman päivä täyttyykin sosiaalisen median tarjonnalla. Näillä alustoilla perinteinen journalismikin on pakotettu toimimaan klikkien maksimoinnin ja jakamisen houkuttelevuuden ehdoilla.

Median vaikeina vuosina Suomessakin on vallannut alaa journalismin perinteistä kuninkuuslajia – tutkivaa journalismia – aggressiivisempi epäkohtajournalismi. Se perustuu ongelmien tunnistamiseen, etsimiseen, paljastamiseen ja avaamiseen niin, että lopulta syntyy laajoja kansanjoukkoja koskettava moraalipaniikki sekä tietysti tuhansia jakoja ja satoja tuhansia klikkejä.

Toisinaan käry ei ennusta savua, eikä tultakaan ole kuin epäkohtajournalistin tuikkulyhdyssä. Pettymys kaiken vaivan jälkeen! Onneksi fiksu ammattilainen tietää, millä kaavalla jo käytetyt arvokkaat työtunnit saa käännettyä edes lyhyeksi roihuksi.

Kohun anatomia on seuraava. Ensin rakennetaan – sinänsä journalistisia sääntöjä noudattaen – kertomus, jossa huolellinen rytmitys, valikoiva aineiston käyttö ja rivien väleistä tihkuva vihjailu synnyttävät mielikuvan isosta huomiota vaativasta skandaalista.

Olennaista on onnistua yllättämään tarinan konna. Koska ihminen on yleensä tyytyväinen helppoihin selityksiin, yksilö on aina organisaatiota parempi konna. Parhaat konnat voidaan lisäksi edes jossain viitekehyksessä esittää asemaltaan etuoikeutettuina vallankäyttäjinä.

Jos skuuppijournalisteilla käy onni, parhaimmillaan konnaksi valikoitu henkilö reagoi yllätettynä epäjohdonmukaisesti tai aggressiivisesti. Mitä sekavampaa tämän tarinalla tuotetun konnan toiminta on, sitä varmemmin yhdestä jutusta tulee useita. Tätä varten epäkohtajournalistilla onkin takataskussaan odottamassa pieniä maukkaita lisätiedon jyväsiä. Niillä yleistä kauhistelua saa lietsottua päiviä tai jopa viikkoja. Kun totuus lopulta paljastuu ja yleisö vakuuttuu siitä, ettei mekkala ollut todellisuudessa missään mittasuhteessa itse asiaan, on tarinan päähenkilö jo hermolomalla kotiinsa sulkeutuneena ja toimittaja etsimässä uutta saalista.

Viimeksi olemme saaneet kauhistella Helsingin uuden piispan Teemu Laajasalon taloudenpitoa. Kun paljastui, että huolimattomuus ja huono harkinta olivat mittakaavaltaan vähäisiä, pettynyt yleisö laahusti seuraavien aiheiden pariin.

Tänään torstaina 15.3. Suomen Kuvalehti julkaisi kriittisen jutun minusta ja johtamastani organisaatiosta. Viikkoja valmistellun ja kahden konkaritoimittajan voimin käsikirjoitetun jutun viimeisin taustatiedustelu keskittyi niinkin raskauttavaan epäilyyn kuin, että Venäjän kaduilta adoptoitu koirani oleskelee satunnaisesti toimistolla.

Epäkohtajournalistit ovat tehneet kelpo työtä palauttaessaan mielipidevaltaansa kasvavassa ja yhä moniäänisemmässä sosiaalisessa mediakentässä. Varsinaisten amfiteattereiden puuttuessa tarinoiden konnat pudotetaankin viileästi keskustelupalstojen areenoille raadeltaviksi.

Ruokkimalla suuria joukkoja yhä uusilla kohuilla epäkohtajournalistit toistavat monen tragediaan päättyneen vallankumouksen logiikkaa. Miltei esikuvallisesti käynnistyneessä Ranskan vallankumouksessa kansa kiintyi uutuutena esiteltyyn giljotiiniin niin, ettei mikään määrä veristä spektaakkelia enää riittänyt. Kun teloitettavaksi sopiva aatelisto alkoi ehtyä, käytiin aiempien kumousveljien ja -sisarten kimppuun. Hallitsemattomien verilöylyjen kautta vallankumous nieli monet omista lapsistaan.

Epäkohtajournalismin ylilyönnit ja kohtuuttomuus eivät lainkaan vähennä oikean tutkivan journalismin arvoa. Valeuutisten ja monimutkaisten globaalien ketjujen aikana sille on kysyntää kenties enemmän kuin koskaan ennen. Henkilöihin kohdistuvat tarkoitushakuiset ajojahdit musertavat kuitenkin vähitellen lajin mainetta.

Kommentit (1)

  1. Sirpa Raulamo

    Erittäin hyvä kommentti ! Pekka Mattilalle kiitos, että hän osaa rauhallisesti analysoida tätä journalismin tilannetta.

    Se SK:n juttu oli sekava ja pilkkuihin tarkertuva, epämiellyttävä juttu, jossa ei tullut esiin yhtään mitään oikeaa asiaa. Valitettavasti entinen (?) laatulehti Suomen Kuvalehti on vajoamassa täysillä tähän epäkohtajournalismiin.
    Lähetinkin lehden toimitukseen kitkerän lukija-/asiakaspalautteen siitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Työttömyysturvan reformi auttaisi AY-liikettä uudistumaan

Viime viikkoina on keskusteltu paljon Sininen vaihtoehto -puolueen aloitteesta ulottaa ansiosidonnainen työttömyysturva kaikkiin palkansaajiin riippumatta siitä, ovatko he työttömyyskassojen jäseniä. Kannatusta on tullut useista puoleista, näkyvimmin ehkä vihreiden Antero Vartialta. Ehdotus on perusteltu ja oikeudenmukainen,…

Häirinnän ajat ja alat

#Metoo-kampanjan kiinnostavinta uutta antia ovat olleet langenneita puolustamaan asettuneet muutamat äänet. Sukupuolestaan riippumatta ne ovat korostaneet sitä, miten ajat olivat ennen toiset, muutos kovin äkkinäinen ja monilla aloilla oli salliva koodi. Menisikö tällainen selitys läpi…

Suomessa eläinrääkkääjälle heristellään vain sormea

Viikon lopulla pohjanmaalainen pariskunta tuomittiin kymmeneksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen ja kymmenen vuoden eläintenpitokieltoon törkeästä eläinsuojelurikoksesta. Rikoksen jatkuessa 200 lihasikaa ja melkein 100 emakkoa menetti henkensä. Ennen kuolemaansa ilman vettä ja ruokaa jääneet eläimet olivat hädissään…

Suomalaisen kritiikki – skaala moralisoinnista murhaan

Kirjoitin perjantaiaamuksi Apu-blogiin aivan tietoisesti provosoivan tekstin samalle päivälle järjestetystä poliittisesta lakosta, jolla vastustettiin jo päätettyä aktiivimallia. Lakon takia joukkoliikenne tukkeutui, vienti hikkasi ja monilla teollisuudenaloilla jouduttiin ajamaan alas kokonaisia tuotantoprosesseja aiheuttaen näin huimia kustannuksia….

#Metoo, taide ja moraalipaniikki

Toimittaja-kirjailija Walter Lippmann huomautti aikanaan, että emme ensin näe ja sitten määrittele vaan usein määrittelemme ensin ja näemme sitten haluamamme. Tämä tulee mieleen nyt, kun maailman johtavat museot ovat kohdanneet painetta #metoo-aktivistiyleisöltä. Alastomia – varsinkin…

Työkyvyn vaikea tulkinta

Kirkko ja Kaupunki -lehti julkaisi laajan artikkelin siitä, miten epäreilusti vakuutusyhtiöt kohtelevat työkyvyttömyyseläkkeelle hakevia. Vakuutuslääkäri ei suostu edes tapaamaan hakijaa vaan käsittely perustuu yksinomaan muiden lääkäreiden lausuntoihin ja kokonaisarvioon. Jokaisen yksilön kannalta tragedian ymmärtää: on…

Itsetuhoisten lakko

Kuolemanvietti on käsitteenä kiinnostava. Toisinaan näemme, miten yritykset, yhteisöt tai yksilöt syöksyvät kohti tuhoaan omilla päätöksillään. Helmikuun ensimmäisen perjantain poliittinen työnseisaus edustaa SAK-keskusjärjestön itsetuhoisuutta ja sen vaikeaa moniavioista suhdetta SDP:n ja Vasemmistoliiton kanssa. Työnseisaus haittaa…

Vasemmiston verovaroin rahoitettu kanta-asiakasohjelma

Liike-elämässä kannattaa usein pyrkiä rakentamaan sellaista markkinaa, jossa asiakkaat ovat sitoutuneita ja siksi uskollisia. Kaikkein uskollisimpia ovat sidotut asiakkaat, joilla on vähän vaihtoehtoja. Monen vuoden määräaikaisesta sopimuksesta ei niin vain pujotella pois. Puoluepolitiikasta löytää yllättävän…

Petollinen turvallisuus-buffet

Suomalainen turvallisuuspoliitinen keskustelu on hämmästyttävää: hiljaista ja äänekästä samaan aikaan, kanonista ja lipsahtelevaa yhdenaikaisesti. Hyväksytyt keskustelijat, nykyistä tasavallan presidenttiä myöten, tarjoilevat kansalle turvallisuuspoliittista buffet-pöytää, josta voisimme ikään kuin poimia tilanteesta riippuen aina mielihalujemme mukaisen annoksen….

Passiivikeskustelua aktiivimallista

Raivoisaa vastustusta herättävä työttömyysturvan aktiivimalli astuu voimaan 1.1.2018. Julkisen keskustelun perusteella sillä on monta uhria jo ennen toteutumistaan. Osa kritiikistä on perusteltua. On varmasti totta, että valvonta ja seuranta aiheuttavat monelle työttömälle henkistä kuormitusta. Mielenterveysongelmista…