{"id":24,"date":"2018-08-17T10:44:05","date_gmt":"2018-08-17T07:44:05","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/?p=24"},"modified":"2018-11-14T10:01:38","modified_gmt":"2018-11-14T08:01:38","slug":"valmistetaan-sotilas-varusmiesaika","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/valmistetaan-sotilas-varusmiesaika\/","title":{"rendered":"Valmistetaan sotilas &#8211; varusmiesaika"},"content":{"rendered":"<p><em>T\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen Pimeyden professorin blogitekstini, samalla kolmen tekstin sarjan ensimm\u00e4inen siit\u00e4, miten minun kokemusteni mukaan ammattisotilaaksi kehityt\u00e4\u00e4n Suomessa. Lopussa on linkki seuraavaan t\u00e4m\u00e4n sarjan tekstiin.<\/em><\/p>\n<p>Kirjoitus on reflektio Matti M\u00e4kel\u00e4n armeijakokemukselle kirjassa \u201dEl\u00e4m\u00e4n juoni\u201d, jota suosittelen luettavaksi. Ei vastine, koska peruskokemukseni varusmiesajasta on jotakuinkin sama. Mutta lis\u00e4\u00e4n omaani 20 vuotta perspektiivi\u00e4 valmistettavana olemisesta ja tekij\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulman valmistajan ty\u00f6st\u00e4. Olen ollut armeijan priimus melkein joka vaiheessa, parasta on sanoa se heti alkuun, koska suomalainen ei itse\u00e4\u00e4n normaalisti kehu, ja v\u00e4it\u00e4n kirjoittavani muunkin rehellisesti.<\/p>\n<p>Oman inttini k\u00e4vin Oulun Hiukkavaarassa vuosina 1982-83 ja varusmiehi\u00e4 koulutin Hattulan Panssariprikaatissa vuosina 1988-91. Olin nelj\u00e4kymment\u00e4 kun kirjoitin p\u00e4\u00e4osan teksti\u00e4 vuonna 2004, <em>kursiivilla <\/em>olen viitt\u00e4toista vuotta my\u00f6hemmin p\u00e4ivitt\u00e4nyt ja kommentoinut teksti\u00e4.<\/p>\n<h3 style=\"text-align: center\">(1)\u00a0\u00a0\u00a0 Alokkaaksi<\/h3>\n<p>Aloitin armeijani 18-vuotiaana j\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4 satojen kilometrien p\u00e4\u00e4s\u00ads\u00e4 kotikaupungistani. Sotiminen oli kiinnostanut minua nuoresta saakka, en edes miettinyt muuta vaih\u00adtoehtoa kuin intin k\u00e4ymisen. Olin lukion p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, viiden kes\u00e4n maat\u00f6iss\u00e4 v\u00e4h\u00e4n karaistunut keskikuntoinen kaupunkilainen.<\/p>\n<p>Alokaskausi sosiaalistaa armeijaan: ihminen pura ja kokoa. Hiukset ly\u00adhyi\u00adn\u00e4, samoissa vaatteissa, samat maneerit hampaiden pesusta sy\u00f6miseen tasaavat joukon nopeasti. Mi\u00adt\u00e4\u00e4n vaikeaa ei opeteta, kilpaillaan perusosaamisilla ammunnassa, marssikestossa, tuliasemaan me\u00adnossa, sulkeisk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4, vartioilmoituksessa. M\u00e4kel\u00e4 koki itsens\u00e4 keskinkertaisena, samoin min\u00e4.<\/p>\n<p>Peruskoulutuskausi on massatuotantovaihetta, jota arvioidaan keski- ja j\u00e4\u00e4n\u00adn\u00f6s\u00adar\u00ad\u00advoina. Jokaisen \u00e4lykkyys ja psyyke mitataan sotilaspsykologien keinoin, cooper juostaan ja li\u00adhas\u00adkunto mitataan, ampumatulokset ja taistelijan kokeet taulukoidaan. Jotakuinkin sotilasjohtajaksi kelpaavat, l\u00e4hes jo\u00adka nelj\u00e4s, passitetaan aliupseerikouluun, valitaan kuskit ja l\u00e4hetit ja loput j\u00e4\u00e4v\u00e4t aselajin miehist\u00f6\u00f6n. Yh\u00adteiskunnasta poiketen jokaiselle on teht\u00e4v\u00e4, tarkoitus, osana sotakonetta.<\/p>\n<p>Alokasaikanani yksi palvelustoverini viilsi ranteensa auki sotkussa. Joukkueestani l\u00e4hetettiin yksi kas\u00adva\u00admaan, ihan tavallinen kundi. Kouluttajana vein yhden alokkaistani henkil\u00f6kohtaisesti mie\u00adli\u00adsai\u00adraa\u00adlaan, h\u00e4n uskoi tupakavereidensa jatkuvasti piilottavan tavaroitaan, ei aiempia oireita, ihan tavallinen nuori. Muistan yh\u00e4 h\u00e4nen irrationaalisuutensa. En pelolla. Harva keskeytti.<\/p>\n<p><em>T\u00e4m\u00e4 on muuttunut aika v\u00e4h\u00e4n, vaikkakin alkua on keskeytysten kasvettua kevennetty, nykynuoriso kai ahdistuu liiasta vaatimisesta, joten siihen siis totutellaan v\u00e4h\u00e4n loivemmin. Saattaa kuitenkin olla, ett\u00e4 v\u00e4limatka siviiliyhteiskunnan tapoihin on sama kuin itsell\u00e4ni vuonna 1982 Oulun Hiukkavaarassa. Seulaa on kuitenkin muutettu paljon. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri karsii enemm\u00e4n kuin joka viidennen ja yhteiskunta sallii sen, ettei intin tarvitse en\u00e4\u00e4 antaa kaikille miehille tarkoitusta osana sotakonetta. Toisaalta naisia ovat nyt mukana ja keskim\u00e4\u00e4rin he p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t miehi\u00e4 paremmin, johon syyn\u00e4 lienee vapaaehtoisuus: saamme naisista sotilaiksi vahvasti motivoituneet.<\/em><\/p>\n<p>J\u00e4lkik\u00e4teen olen miettinyt tupakavereitani, satunnaista otosta keskipohjanmaalta. L\u00e4mm\u00f6ll\u00e4. Kouluttajana ihastuin samaan kuin muistin omasta tuvastani, miten satunnainen joukko hitsautuu yhteen armeijan rattaissa. Hyv\u00e4n lyseon kasvattamana j\u00e4rkytyin aikanaan itse, mutta positiivisesti, persoonien kirjoon ja v\u00e4riin. Joka viides mies ei tosin p\u00e4\u00e4se inttiin, eri syist\u00e4. L\u00e4ht\u00f6tilanne on kaikille sama, lopputulos ei. Mutta osin intti jakaa toisin kuin koulu.<\/p>\n<p><em>Intti<\/em> <em>on edelleen koululaitosta oikeudenmukaisempi, niin v\u00e4it\u00e4n. Asiat ovat yksinkertaisia, koulussa opitusta ei ole kovin paljoa etua joitakin erikoisaloja lukuun ottamatta eik\u00e4 kotitausta korostu. Toisaalta intti on raadollisempi, jos et jaksa ja kest\u00e4, tai jos \u00e4lykkyystestitulos ei riit\u00e4, et etene. Moni selitt\u00e4\u00e4, itselleen ja muille, armeijassa p\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n enk\u00e4 ala t\u00e4t\u00e4 kiist\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta v\u00e4it\u00e4n ett\u00e4 rima on monelle eri kohdassa kuin luuli. Itse edelleen muistelen l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 suomalaisten persoonien moninaisuutta, se teki hyv\u00e4\u00e4 eliittikoulussa kasvaneelle.\u00a0\u00a0 <\/em><\/p>\n<p>Minulle aliupseerikouluun meno oli itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4. Moni n\u00e4ytteli, ettei sinne ha\u00adlun\u00adnut, itse kouluttajana en laittanut ket\u00e4\u00e4n jatkoon vasten tahtoaan, ja moni rannalle j\u00e4\u00e4nyt pettyi. Jos kou\u00adluttajana olisin P-koetulokset, ylioppilastausta ja normaalipaino kriteerein\u00e4 ly\u00f6nyt vetoa kak\u00adkos\u00advii\u00ad\u00adkolla omasta p\u00e4\u00e4syst\u00e4ni johtamisen ensimm\u00e4isen portaalle, kerroin 1:100 olisi ehk\u00e4 saanut jonkun muun am\u00ad\u00ad\u00admattilaisen v\u00e4h\u00e4n kiinnostumaan. Itse alokkaana toki j\u00e4nnitin tuloksia.<\/p>\n<p><em>Tutkimusten mukaan karsinta johtoteht\u00e4viin korreloi paitsi P-arvon \u00e4lykkyysosan my\u00f6s my\u00f6hemmin yhteiskunnassa p\u00e4rj\u00e4\u00e4misen kanssa. Intti valitsee itselleen sopivimmat, h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 ja systemaattisesti. Toisaalta ei armeijassa p\u00e4rj\u00e4\u00e4misell\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4misell\u00e4 ole samat kriteerit kuin tietyin osin. En edelleenk\u00e4\u00e4n itse jaottele ihmisi\u00e4 sen mukaan, mik\u00e4 reservin sotilasarvo heill\u00e4 on. Sain olla vain yhdell\u00e4 vanhojen joukkueella kouluttajana, siin\u00e4 oli koviakin panssaripioneereja. Osan kanssa oli vaikeuksia ja usein n\u00e4m\u00e4 samat henkil\u00f6t aiheuttavat haasteita my\u00f6s yhteiskunnalle.<\/em><\/p>\n<h3 style=\"text-align: center\">(2)\u00a0\u00a0\u00a0 Aliupseeriksi<\/h3>\n<p>Aliupseerikoulun kuri ja j\u00e4rjestys ylitti systemaattisuudellaan jopa kadettina my\u00f6hemmin kokemani. Miehist\u00f6taidot hie\u00ad\u00ad\u00adrottiin p\u00e4\u00e4osaa miehist\u00f6\u00e4 paremmiksi, tuloksena perusta esimerkkin\u00e4 olemiselle. P\u00e4\u00e4lle ope\u00adtet\u00adtiin ty\u00f6h\u00f6n osallistuvan sota\u00adty\u00f6njohtajan p\u00e4tevyys, teoriaa sen verran ett\u00e4 upseerien k\u00e4skyt ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. L\u00e4h\u00addin rukkiin puoliv\u00e4list\u00e4, aliupseeriudesta en siis omakohtaisesti tied\u00e4, armeijan selk\u00e4rankana olemisesta. Sai\u00adras\u00adtuin vii\u00admeisell\u00e4 kuntsarilomallani ja my\u00f6h\u00e4styin Haminan bussista. Kauhuissani l\u00e4hdin sairaalasta puo\u00ad\u00adli\u00adkun\u00ad\u00adtoisena kun pelk\u00e4sin j\u00e4\u00e4v\u00e4ni pois, oli onni etten pilannut terveytt\u00e4ni.<\/p>\n<p>Kouluttajana riviaukin vet\u00e4minen oli huippuaikaa my\u00f6s omalle ammattitaidolle: k\u00e4den taitoja sillanrakennuksesta r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4miseen, ty\u00f6koneiden johtamisesta taisteluammuntoihin. Kun opetat toisia, pit\u00e4\u00e4 itsesi osata sama. Osan opettelimme yhdess\u00e4. Olin ylpe\u00e4 kurssistani, syyst\u00e4. Kokelasoppiin l\u00e4htiv\u00e4t upseereiksi sopivimmat, santsareiksi kovimmat esimerkit. Yksik\u00e4\u00e4n oppilaani ei pett\u00e4nyt h\u00e4neen kohdistettuja odotuksia.<\/p>\n<p>Aliupseerikurssia koulutettiin kuin l\u00e4tk\u00e4seuraa. Jokaista opetettiin tiettyyn rooliin, mutta samaan peliin, kilpailuhenki oli kova ja testej\u00e4 oli paljon. Ty\u00f6t\u00e4 tehtiin v\u00e4symykseen saakka ja siit\u00e4 oltiin ylpeit\u00e4. Kovapanosammuntojen bravuurista, kovan putkiraivaimen r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4, kilpailtiin. Itse j\u00e4in kouluttajana aina l\u00e4himm\u00e4s raivaimen r\u00e4j\u00e4ytyst\u00e4 ja juoksin ensimm\u00e4isen\u00e4 l\u00e4pi, muka tarkistamaan: tunnetta hiutaleina satavan alumiinin vienossa kilin\u00e4ss\u00e4 ja kuuman trotyylisavun tuoksussa on vaikea sanoin kuvata. Ampumaleireill\u00e4 oman ik\u00e4luokan rivimiehet tosin n\u00e4yttiv\u00e4t oppilailleni muutaman kerran vanhankin osaavan yht\u00e4 ja toista, reilusti kilpaillen.<\/p>\n<p><em>Sanat \u201dsotaty\u00f6njohtaja\u201d ja \u201darmeijan selk\u00e4ranka\u201d kuvaavat minusta edelleen sit\u00e4, mit\u00e4 ryhm\u00e4n johtajalta vaaditaan: ty\u00f6h\u00f6n osallistuvaa ty\u00f6njohtamista, omalla esimerkill\u00e4 johtamista. <\/em><\/p>\n<p>Tunnistin kurssin k\u00e4rjen jo ennen kokeita, mutta santsarit l\u00f6ytyiv\u00e4t vasta ajan kanssa, esimerkkien esimerkit, kaikessa kovat ja ehdottoman luotettavat, sis\u00e4isest\u00e4 motivaatiosta toimivat. En koskaan miettinyt, oppilaana tai kouluttajana, milt\u00e4 tuntui olla kurssin viimeisen\u00e4, koska minulle jokainen oli kovan koulun kasvatti, ansainnut natsansa, jotka kirkastettiin ty\u00f6ss\u00e4, ei kokeilla.<\/p>\n<p><em>Santsari on aliupseeri, joka j\u00e4\u00e4 seuraavalle aliupseerikurssille kouluttajaksi, esimerkiksi. Itse pudotin oppilaan mieluummin kurssilta kuin laskin rimaa, siksi jokainen oli varmasti natsansa ja asemansa ansainnut. K\u00e4rjen tunnisti siit\u00e4, ett\u00e4 reserviupseerikouluun tarvitaan \u00e4lyllist\u00e4 oppimiskyky\u00e4 enemm\u00e4n kuin \u201dkropan peliin laittoa\u201d, ja t\u00e4m\u00e4n n\u00e4ki jo perehtym\u00e4ll\u00e4 taustaan ja P-kauden tuloksiin aika hyvin. Ruotsissa itse asiassa noihin aikoihin upseeriksi koulutettavat valittiin kokeilla ennakkoon, samoin Neuvostoliitossa. Upseeri oli siell\u00e4 eri rotua, meill\u00e4 edelleen on aloitettava alusta yhdess\u00e4 muiden kanssa. Pidet\u00e4\u00e4n jatkossakin t\u00e4st\u00e4 kiinni!<\/em><\/p>\n<h3 style=\"text-align: center\" align=\"left\"><span style=\"color: #b00000;font-family: 'Calibri',sans-serif;font-size: medium\">(3) Reservin upseeriksi<\/span><\/h3>\n<p>Reserviupseerikoulussa kova meno jatkui, mutta sivistyneemmin. Lis\u00e4n\u00e4 tuli melkoinen joukko teoriaoppia, jota tarvitaan ensimm\u00e4isen k\u00e4sitteellisemm\u00e4n sotilasajattelun kynnyksell\u00e4. Ryhm\u00e4ss\u00e4 kaiken johdettavan n\u00e4kee, mutta joukkueessa esimerkiksi tulta tilataan systeemilt\u00e4. Pit\u00e4\u00e4 osata toimia erilaisten osaajien kokonaisuuksien kanssa, viestimiesten, pioneerien, tulenjohtajien, panssarintorjujien. Reserviupseerit ovat kuin sinfoniaorkesterin \u00e4\u00e4nenjohtajia, jotka osaavat synkronoitua osaksi kokonaisuutta tuoden muut mukanaan.<\/p>\n<p>J\u00e4nnitin junailuja. Mutta kun toiminnan aika tuli, yleens\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en, se vei mukanaan ja mie\u00adleni pysyi kirkkaana. Muistan sy\u00f6ksyt loppu\u00adam\u00admun\u00adnas\u00adsa kun naapurikomppanian pel\u00e4tty varap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 ei huutanutkaan vaan kehui kahden kesken, sil\u00adm\u00e4s\u00adt\u00e4 silm\u00e4\u00e4n. Edellisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 olin k\u00e4skenyt n\u00e4ytell\u00e4 ep\u00e4varman opistoupseerin k\u00e4skem\u00e4n viimeisen ryhmittymisharjoituksen, koska se oli turha ja lepoa tarvittiin. T\u00e4st\u00e4 olen edelleen ylpe\u00e4, kiinni j\u00e4\u00e4nti olisi maksanut jatkourani. Pieni m\u00e4\u00e4r\u00e4 tuntemattoman Koskelaa on hyv\u00e4ksi, mutta sille ei sotakonetta rakenneta.<\/p>\n<p>Makua vaikeasta johtamisesta sain viimeisen\u00e4 kahtena viikkona ollessani kurssin vanhimpana. Kokeiden loputtua ja kotiinpaluun h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4ess\u00e4 monen sis\u00e4inen ote lipesi, komppanian sis\u00e4kuri samoin. Johtaminen ei ollutkaan helppoa, kun vertaisiin alaisiin ei voinut t\u00e4ysin luottaa.<\/p>\n<p>Kokelasaika oli mukava omia ik\u00e4tovereita johtamassa. Kokelaina saimme vapauksia, pelkk\u00e4 omaan tahtiin k\u00e4vely ruokailuun pullisti mielen joka kerta. Saimme my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4sti vastuuta, koska kes\u00e4ll\u00e4 ammattikouluttajista oli pulaa. Sain kerran teht\u00e4v\u00e4kseni pit\u00e4\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4n aiheesta \u201dkohdetiedustelu\u201d, ilman sen kummempia ohjeita, pikatilanteena, suoraan p\u00e4\u00e4llik\u00f6lt\u00e4. Kukaan ei tullut edes valvomaan ja miehet tekiv\u00e4t mielell\u00e4\u00e4n keksim\u00e4ni harjoitteet. Minuun luotettiin.<\/p>\n<p><em>J\u00e4lkik\u00e4teen ajateltuna t\u00e4m\u00e4 saattoi olla temppu, jolla testattiin oma-aloitteisuutta ja toisaalta teht\u00e4v\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4: reserviarmeijassahan joukkuetasalla ei ole yleens\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kapiaista, tahdon runkona ovat reservin upseerit, Koskelat ja ennen muuta Kariluodot.<\/em><\/p>\n<p>Armeijan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 en kokenut sen kummemmin suurta riemua kuin haikeuttakaan, aikansa ku\u00adtakin. Minua odotti tuplaopiskelupaikka teekkarina ja yliopiston systeemisuunnittelussa. Pa\u00adluu\u00adju\u00adnas\u00adsa tuttu alikersantti kertoi minulle alkoholin rohkaisemana menev\u00e4ns\u00e4 suoraan ni\u00admis\u00admie\u00adhen pakeille moitteeton passi kourassa: h\u00e4nelle oli luvattu unohtaa vanhat jos intti menee kun\u00adnial\u00adla l\u00e4pi, nuorisovankila oli vaihtoehto. Miksik\u00f6h\u00e4n h\u00e4n minulle kertoi? Minulle onneksi, kertoi.<\/p>\n<p>Reservin upseerien tappioprosentit ovat sodassa kovat. Vain nuorimmat kadettiupseerit kaatuvat useammin. Tykit janoavat nuorta nopeaa \u00e4ly\u00e4 ja esimerkillist\u00e4 urheutta.<\/p>\n<p><em>N\u00e4in on edelleen, kyse ei ole vain sotaelokuvista, joissa kuitenkin keskityt\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 enemm\u00e4n jermuiluun ja tehd\u00e4\u00e4n upseereista karikatyyreja. Ehk\u00e4p\u00e4 yksil\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmaa ei voi soveltaa johtajaan, ainoastaan johdettaviin? Vai tarvitaanko l\u00e4nsielokuvassa aina vastakkainasettelua, sankarialaisen taistelua h\u00f6lm\u00f6\u00e4 johtajaansa vastaan?<\/em><\/p>\n<p><em>&#8212;&#8212;&#8212;&#8212;&#8212;&#8212;&#8212;&#8212;&#8212;&#8212;&#8212;-<\/em><\/p>\n<p>Teksti jatkuu ammattiopintojen osalta <a href=\"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/valmistetaan-sotilas-ammattiaika\/\">t\u00e4st\u00e4<\/a>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>T\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen Pimeyden professorin blogitekstini, samalla kolmen tekstin sarjan ensimm\u00e4inen siit\u00e4,&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":124,"featured_media":62,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":3,"numComments":0,"category":"puheenaiheet","themes":["turvallisuus","mita-olen-oppinut"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/92\/2018\/08\/upinniemi-04-sotilaat.jpg","blog_id":92},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/92\/2018\/08\/upinniemi-04-sotilaat.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts\/24"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/users\/124"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/comments?post=24"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts\/24\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":152,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts\/24\/revisions\/152"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/media\/62"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/media?parent=24"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/categories?post=24"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/tags?post=24"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}