{"id":46,"date":"2018-08-20T11:04:48","date_gmt":"2018-08-20T08:04:48","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/?p=46"},"modified":"2018-11-14T10:01:38","modified_gmt":"2018-11-14T08:01:38","slug":"valmistetaan-sotilas-ammattiaika","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/valmistetaan-sotilas-ammattiaika\/","title":{"rendered":"Valmistetaan sotilas – ammattiaika"},"content":{"rendered":"

Kirjoitus on jatkoa<\/a> varusmiesajan kuvaukselleni, jatkan siis kohdasta (4). Kuten aiemmassakin katson asiaa yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 itse oppia saavana kuin opettajana. Aiempaan p\u00e4\u00e4set t\u00e4st\u00e4<\/a>.<\/p>\n

Pohjat on tehty nelikymppisen\u00e4 viitisentoista vuotta sitten. Koska haluan olla rehellinen tuolloiselle itselleni, laitan nykykommenttini kursiivilla<\/em>. Alkuper\u00e4isen tekstini kirjoitusaikana olin t\u00f6iss\u00e4 p\u00e4\u00e4esikunnassa tekem\u00e4ss\u00e4 tietokoneella sodank\u00e4ynnin vallankumousta. Olin my\u00f6s hyvin v\u00e4synyt ja tuskastunut muutosvastarinnasta. Ehk\u00e4p\u00e4 siksi uskalsin olla varsin rehellinen. Teksti alkaa t\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

————-<\/p>\n

Kun t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 40, lihoo, kunto laskee, v\u00e4syy paljosta ty\u00f6st\u00e4, omistaa p\u00e4\u00e4osan asuin\u00adne\u00adli\u00f6is\u00adt\u00e4\u00e4n ja auto on samalta vuosikymmenelt\u00e4 kuin aamun lehti, huomaa salaa muuttuneensa keski-ik\u00e4i\u00adsek\u00adsi ja keskiluokkaiseksi. Yksi reaktio on kirjoittaa itse\u00e4\u00e4n ehj\u00e4ksi menneest\u00e4, valmiiksi tulevalle. M\u00e4en harja. Jos et jaksa lukea tilityst\u00e4, lopeta t\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Nyt olen pian 55, ura finaalissa, reserviss\u00e4 Maanpuolustuskorkeakoulussa dosenttina mutta edelleen kehityshankkeissa mukana.<\/em><\/p>\n

Olen useamman kerran menett\u00e4nyt osan uskostani puolustusvoimiin. Onneksi sodassa riitt\u00e4\u00e4 kun on toista parempi, ei tarvitse olla edes hyv\u00e4. Mutta jaksoin yritt\u00e4\u00e4 paremmaksi viel\u00e4 keski-i\u00e4ss\u00e4kin.<\/em> Arvet k\u00e4siss\u00e4, ruutia naamassa, sotimiseen perehtyneen\u00e4, mit\u00e4 muutakaan sit\u00e4 olisi tehnyt? Enk\u00e4 muuttunut ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4vij\u00e4ksi, palkannauttijaksi, menett\u00e4nyt intohimoa ty\u00f6ni sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n.<\/em><\/p>\n

Min\u00e4 aion edelleen voittaa seuraavan sodan. Sitten kun se tulee.<\/p>\n

(4)\u00a0\u00a0\u00a0 Kadettiupseeriksi<\/h3>\n

Kaksi vuotta siviiliopintoja riitti vakuuttamaan minut, ett\u00e4 kadettikoulua piti kokeilla. Olin pyrkinyt ja p\u00e4\u00e4ssyt kadettikouluun jo varusmiesaikana, mutta suoraa jatkoa en aidosti edes harkinnut. Pidin sotimista am\u00admat\u00adti\u00adna Suomessa kevyen\u00e4, ammattiarmeijaan olisin varmaan mennyt suoraan varusmiespalveluksesta. Sotahullu.<\/p>\n

Kadettikoulutus alkoi kovalla henkisell\u00e4 pr\u00e4ssill\u00e4, sanoisin simputuksella, ellei se olisi koh\u00addis\u00adtu\u00adnut jokaiseen eik\u00e4 siten kehenk\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaisesti. Reilusta sadasta kahdestakymmenest\u00e4 simpusta vaihtui vara\u00adpaik\u00adkoi\u00adhin parikymment\u00e4, loppujen motivaatio kesti. Kukaan ei murtunut. Varusmieskoulutuksesta poiketen al\u00adku oli siviiliopintoja kuten kasvatustiedett\u00e4 ja poliittista historiaa limitettyn\u00e4 kertauksella so\u00adtilas\u00adtaitoja.<\/p>\n

Nykyisin kolmivuotisesta kadettikoulusta valmistutaan viiden vuoden kouluttajauralle joukkoihin, Bolognan systeemin mukaisesti kandidaatiksi mutta edelleen varsin hyvin ammatillisin valmiuksin. Kadettikoulu muistuttaa siviilialoista ehk\u00e4 eniten l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 tai n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n akateemisia ammatteja nekin.<\/em><\/p>\n

Opettajana koulutin kadetteja sotilasaineissa sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4. Koska sotaoppi muistuttaa sekoitusta teatteria, urheilua ja k\u00e4sity\u00f6t\u00e4, moni metodi kest\u00e4\u00e4 nykyaikaisenkin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 oppimisen k\u00e4sityksen. Pioneeriopettajana avasin r\u00e4j\u00e4hdyspainekaavoja, selitin j\u00e4\u00e4kauden j\u00e4lki\u00e4 maaper\u00e4ss\u00e4, opetin panostamista ja miinanraivausta, kuvasin taktiikan tukemista pioneerit\u00f6ill\u00e4 ja koulutin linnoittamisprojektin johtamista sek\u00e4 paperilla ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lentokent\u00e4n laidalla. Oma ammattitaitoni laajeni ja syveni, koin vastuuni opeistani, jotka monistuivat satakerroin varusmiehiin.<\/p>\n

Kadettikoulussa jokainen l\u00e4p\u00e4isi tentit, lopulta. Jokainen opiskeli samassa tahdissa, ainakin p\u00e4\u00e4osin. Osa asioista opeteltiin vaistonvaraisiksi. Aselajikoulussa opetettiin ammatin perustaidot hyvin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heisesti, pioneereina meit\u00e4 oli seitsem\u00e4n kadettia ja kaksi opettajaa. Loppua kohden kouluttajat alkoivat suhtautua meihin oppilaisiin ty\u00f6tovereina. Itse\u00e4ni koulun lopussa kolmen vuoden j\u00e4lkeen v\u00e4h\u00e4n harmitti, ett\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 veti kaikki l\u00e4pi.<\/p>\n

Nykyisin osa karsiutuu, vaikka rahaa on jo kiinnitetty opintoihin aika paljon, kadettikoulu on kalleimpia yliopistoja. Tilastojen<\/a> mukaan el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri maksaa koulutusmenoina l\u00e4hes 180\u00a0000 euroa, ihmisl\u00e4\u00e4k\u00e4ri v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n ja yliopistokoulutetut taiteilijat noin saman verran, kun keskiarvo on 46\u00a0000 \u20ac luokkaa. Kadettien p\u00e4iv\u00e4rahat ja seuraavien kurssien palkat ovat pieni kustannus, mutta sotaty\u00f6laisen koulutuksessa esimerkiksi ammutaan, lennet\u00e4\u00e4n ja ajetaan tankeilla, joka maksaa. Kadettikunnan lehti Kylkirauta<\/a> perustelee hintaa esimerkillisesti. <\/em><\/p>\n

Jokunen asia oli muuttunut jo p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni opettajaksi, moni paremmaksi. Perusasiat ovat pysyneet. T\u00e4rkein oppi on, ett\u00e4 kadettiupseeriin voi luottaa asiassa kuin asiassa, oli tuttu tai ei, jotenkin juttu hoituu. Ja kun p\u00e4\u00e4t\u00f6s on tehty, jokainen tekee kaikkensa sen eteen, oli samaa mielt\u00e4 tai ei. Yhteinen tahto. T\u00e4m\u00e4 oli siis 40-vuotiaan itseni arvio, mutta allekirjoitan sen edelleen pois lukien se, ett\u00e4 kurssini viimeisetkin tekiv\u00e4t kelpo sotilasurat, rima ei ollut liian alhaalla. \u00a0V\u00e4h\u00e4n mietitytt\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 ammattisotilaan perustaito – olla kriittinen, kun asiaa vasta valmistellaan, mutta p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen j\u00e4lkeen keskitty\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4 toteuttamiseen – olisi heikentynyt. Tuolle kritiikille on sodan ajan johtamisprosessissa ihan oma paikkansa, mutta rauhan ajan ratkaisuissa se v\u00e4lill\u00e4 unohtuu esimiehilt\u00e4, ja vastaavasti alaisilta oikea hetki t\u00e4h\u00e4n.<\/em><\/p>\n

(5)\u00a0\u00a0\u00a0 Kapteeniksi<\/h3>\n

Olin kolme vuotta Panssariprikaatissa kouluttajana, kunnes palasin vuodeksi seuraavaan sotakouluun. Kapteenikurssini valmisti minut sodan ajan pataljoonan komentajaksi tai prikaatin pioneerip\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi, siis 500 miehen johtajaksi tai 5000 miehen oman alan p\u00e4\u00e4suunnittelijaksi.<\/p>\n

Nykyisin kapteenikurssia vastaa kaksivuotinen maisterikurssi. V\u00e4liss\u00e4 kurssi yhdistettiin kadettikoulun kanssa nelivuotiseksi tutkinnoksi muiden yliopistojen tapaan, kunnes palattiin vanhaan, joka nyt olikin bolognan mukaista uusinta oppia. Oli huono idea opettaa upseeritaidot kerralla, nyt j\u00e4rjestelm\u00e4 pakottaa jatkuvaan oppimiseen ja opettaa vaativamman vasta kun t\u00f6iss\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4nyt lis\u00e4\u00e4, mist\u00e4 on kyse.<\/em><\/p>\n

Aselajin huippukurssilla opettajat olivat parhaita. Koko kapteenikurssi oli l\u00e4hes pelkk\u00e4\u00e4 sotaoppia ja helppo motivoida itselleni, joka suhteessa, juuri t\u00e4t\u00e4 varten olin ammattiin tullutkin. Opiskelu pieness\u00e4, tiiviiss\u00e4, yhteen hitsautuneessa ryhm\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 kruunasi ajan. Nykyisell\u00e4kin maisterikurssilla p\u00e4\u00e4paino on sodan ajan osaamisessa, toisaalta opetellaan my\u00f6s komppanian parinkymmenen kapiaisen ty\u00f6yhteis\u00f6n johtamista kuten ennenkin.<\/em><\/p>\n

P\u00e4\u00e4osa opiskelutovereistani meni kurssilta varusmieskomppanioiden p\u00e4\u00e4llik\u00f6iksi, sadan\u00adp\u00e4\u00e4\u00admie\u00adhiksi p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n lomista ja rangaistuksista, leireist\u00e4 ja ammunnoista. Tuotantop\u00e4\u00e4llik\u00f6iksi joukko\u00adtuotannon inhimilliseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Varusmiehille kadettiupseerin kuvaksi.<\/p>\n

Kapteenikurssin j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sin kadettien opettajaksi. Kauhukseni huomasin, etten sis\u00e4ll\u00f6llisesti osannutkaan kaikkea tarvittavaa. Eik\u00e4 kauhu johtunut lis\u00e4opiskelun tarpeesta, siit\u00e4 pidin, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 pioneerij\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 oli monissa kohdin osaamisaukkoja. Vaikeita asioita kierrettiin.<\/p>\n

Menetin uskoani puolustusvoimiin. Sit\u00e4 lujemmin mit\u00e4, enemmin havaintojani v\u00e4h\u00e4teltiin. T\u00e4st\u00e4 j\u00e4lkik\u00e4teen tarkasteltuna alkoi my\u00f6s urani tutkijana, mutta se on tarinan kolmas osa. <\/em><\/p>\n

En poistanut t\u00e4t\u00e4 kohtaa, koska tunne toistui uran varrella. Armeija on pohjimmiltaan eritt\u00e4in suorituskeskeinen ja usein riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 vastaukset kysymyksiin \u201dmit\u00e4\u201d ja \u201dmiten\u201d. On kuitenkin hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 uran alussa teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on ensi sijassa kouluttaa sotavoimaa nykyisin 280\u00a0000 mutta aikoinaan jopa 640\u00a0000 sotilaan armeijaan, samanlaisiksi. Jos kapteeni ahdistuu puutteista, se on viel\u00e4kin vakava paikka kapteenille itselleen. Tosin oma urani ei t\u00e4st\u00e4 k\u00e4rsinyt, p\u00e4\u00e4dyin systeemin kehitt\u00e4j\u00e4ksi koko loppu-uralleni. <\/em><\/p>\n

(6)\u00a0\u00a0\u00a0 Yleisesikuntaupseeriksi<\/h3>\n

Preussin sotakorkeakoulun oven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli laattaan kaiverrettuna \u201dt\u00e4st\u00e4 ovesta tullut tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 k\u00e4skyj\u00e4 ei tarvitse totella\u201d. Yleisesikuntaupseerikoulutuksen j\u00e4lkeen sotilaan on lupa ajatella, my\u00f6s kriittisesti.<\/p>\n

Minulle oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 viimeiselle vanhalle kolmivuotiselle kurssille, siis perinteiseen sotakorkeakouluun. Viikon p\u00e4\u00e4sykokeet, joihin lukeminen sis\u00e4lsi tekniikan osalta my\u00f6s nelj\u00e4 ohjattua viikkoa seitsem\u00e4n oppituntia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 valmistelukurssia valo-opista, ep\u00e4orgaanisesta kemiasta ja matematiikan approbaturista, toista sataa osin ulkoa opeteltavaa ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, kuukauden p\u00e4\u00e4toimisen lukuloman ja lukuisia harjoittelup\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, suunnitelmia ja muistioita. Moista tietopulssia en ole kokenut sen koommin, ja sen nautin jo ennen opintojani.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen opintovuosi pieness\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4 luonnontieteit\u00e4, matematiikkaa, lujuusoppia, erilaisia tekniikoita, tahti edelleen seitsem\u00e4n tuntia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 oppitunteja ja laskuharjoitukset p\u00e4\u00e4lle sek\u00e4 tentti viikossa oli pr\u00e4ssi, joka ter\u00e4sti aivoni. Opettelin kaiken ymm\u00e4rryksen tasolle, en ulkoa. K\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

Teknikkoupseerien koulutuksesta luovuttiin toviksi, mutta sitten kurssikaveri laitettiin k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4\u00e4n erillinen vuoden kurssi, joka vastaa t\u00e4t\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 vuotta. Teoriatiet\u00e4myksen, siis matematiikan, fysiikan ja kemian, m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 v\u00e4hennettiin rajusti ja tilalle otettiin muun muassa sotamateriaalien hankintaoppia. Teknikkoupseerin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on siis kuvata sota sellaiseksi, ett\u00e4 insin\u00f6\u00f6riupseeri saa siit\u00e4 kiinni ja yhdess\u00e4 kyet\u00e4\u00e4n sek\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n hankintavaatimukset ett\u00e4 sitten selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n \u201desitysteknisille upseereille\u201d (pilkkanimi ei-teknisille) miten tekniikkaa tulee k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/em><\/p>\n

Toinen vuosi tyrm\u00e4si, alku oli pelkk\u00e4\u00e4 ulkoa opettelua. Se vaivasi, ett\u00e4 jo edellisen kurssin j\u00e4lkeen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni valheet v\u00e4itettiin taas tosiksi, sek\u00e4 kritiikitt\u00f6myys ja osan kurssitovereideni ha\u00adlu oppia muotoja seurattavaksi eik\u00e4 ajatuksia pohdittavaksi. Huijasin, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa miss\u00e4\u00e4n opin\u00adnoissani, opettelin vain muodot ja unohdin ne heti. Syntyi motivaatiokuoppa.<\/p>\n

Kolmantena vuotena taktiikka her\u00e4tti minut, sota. Aloin luovissa tenteiss\u00e4 vastata kuten intuitiolla tunsin, en kuten oli opetettu, ja p\u00e4rj\u00e4sin. Uskalsin ajatella. Aloin taas uskoa ajatteluun.<\/p>\n

Opettajana en ole vastaavassa aina onnistunut, siis ajatusten her\u00e4tt\u00e4misess\u00e4. Joskus olen ampunut alas lasiseini\u00e4, en montaa, koska usea lasisein\u00e4 on opettajakollegojeni pystytt\u00e4mi\u00e4 eik\u00e4 pelkk\u00e4 kaatelu oli kehitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kriittiseen ajatteluun pystyy vain harva, koska ensin pit\u00e4\u00e4 osata kaikki opetettu, sitten kiist\u00e4\u00e4 se perustellusti ja esitt\u00e4\u00e4 parempi tapa ratkaista asia. Moni luulee olevansa kriittinen kun on eri mielt\u00e4, ei tied\u00e4, ei jaksa selvitt\u00e4\u00e4, oikoo. Luova taktiikka onnistuu hyvin harvalta, korkeintaan yhdelt\u00e4 kymmenest\u00e4 upseerista. Kelpoja sotaty\u00f6njohtajia tulee useammista.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n allekirjoitan edelleen. Mutta vaikka viisitoista vuotta sitten muutoksen tekij\u00e4n\u00e4 tuskaistuin t\u00e4llaiseen, opin sitten my\u00f6s arvostamaan tekij\u00e4\u00e4, jota muutosvastarinnaksikin kutsutaan: se panee muutokset ja muuttajat happotestiin, pit\u00e4\u00e4 jalkoja maassa ja est\u00e4\u00e4, ettei syv\u00e4ss\u00e4 rauhan tilassa pilata toimivaa kuten Ruotsissa p\u00e4\u00e4si paljolti k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 paitsi armeija on tehokkaampi itsens\u00e4 kehitt\u00e4j\u00e4 my\u00f6s rationalisoinneissa kuin muu hallinto, joka johtuu paljolti toimeenpanokyvyst\u00e4. Ei armeija ole ty\u00f6paikka, jossa jokaisen pit\u00e4\u00e4 ajatella strategisesti. Liek\u00f6 sellaista ty\u00f6paikkaa olemassakaan?<\/em><\/p>\n

Mika Aalto tutki v\u00e4it\u00f6skirjassaan ammattiupseereita ja antoi omalle havainnolleni perustan. V\u00e4it\u00f6skirjaa ja sen aiheuttamaa keskustelua on ansiokkaasti k\u00e4sitelty kriittisess\u00e4 ja kriittisesti Suomen sotilaassa<\/a>. En kuitenkaan ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt koko asiasta noussutta h\u00e4ly\u00e4, koska kaltaisiani upseereita tarvitaan aika v\u00e4h\u00e4n: t\u00e4rkeint\u00e4 on kyet\u00e4 sotaty\u00f6n johtamiseen, toimeenpanemiseen, my\u00f6s tulevaisuudessa. Se, paljonko, on toinen kysymys. En siis vastusta Aallon tutkimuksen tuloksia, mutta olen eri mielt\u00e4 sen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4, kuten olivat useat oppineet kolleganikin. Laajensimme keskustelua vuonna 2015 tohtoriupseerien julkaisussa Akateemisuus ja upseerius<\/a> p\u00e4\u00e4tym\u00e4tt\u00e4 konsensukseen. Itse kirjoitin siit\u00e4, mit\u00e4 taktiikka, upseerin syvin taito, tutkijaltaan edellytt\u00e4\u00e4, ja palaan t\u00e4h\u00e4n jossakin vaiheessa paljon syvemmin.<\/em><\/p>\n

Jatkan sarjaa sotimisen tutkimisella, siihen p\u00e4\u00e4see t\u00e4st\u00e4<\/a>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoitus on jatkoa varusmiesajan kuvaukselleni, jatkan siis kohdasta (4). Kuten aiemmassakin katson…<\/p>\n","protected":false},"author":124,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":0,"category":"puheenaiheet","themes":["tyoelama","mita-olen-oppinut","turvallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":92},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts\/46"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/users\/124"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/comments?post=46"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":153,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions\/153"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/media?parent=46"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/categories?post=46"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/tags?post=46"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}