{"id":63,"date":"2018-08-22T13:09:09","date_gmt":"2018-08-22T10:09:09","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/?p=63"},"modified":"2018-11-14T10:01:37","modified_gmt":"2018-11-14T08:01:37","slug":"valmistetaan-sotilas-tutkija","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/valmistetaan-sotilas-tutkija\/","title":{"rendered":"Valmistetaan sotilas – tutkija"},"content":{"rendered":"

Kirjoitus on jatkoa varusmiesajan ja ammattisotilaaksi oppimisen kuvaukselleni, jatkan siis kohdasta (7). Aiempaan juttuun p\u00e4\u00e4set t\u00e4st\u00e4<\/a>. T\u00e4m\u00e4 on kokonaan uutta pohdintaa aivan alkua lukuun ottamatta.<\/p>\n

(7)\u00a0\u00a0\u00a0 Taistelun tutkijaksi<\/h3>\n

Kadettina tein tutkielmani pioneeritoiminnasta Falklandin sodassa, josta oli kulunut kolmisen vuotta. Olin systemaattinen ja luin kaiken mink\u00e4 k\u00e4siini sain. \u00a0Arvosana oli 10,0 yhden desimaalin tarkkuudella. Ehk\u00e4 tuo ty\u00f6 ja sen tulos antoi alun tutkijanuralleni. Varsinaisen kehitt\u00e4misty\u00f6n aloitin kadettikoulun pioneeriopettajana linnoittamisesta, joka oli heikossa tilassa tiedollisesti. Tuon ty\u00f6n p\u00e4\u00e4tepisteen saavutin vuosikymmenen p\u00e4\u00e4st\u00e4 sotakorkeakoulun diplomity\u00f6n perustalta, kun kirjoitin Linnoittamisopas 2 \u2013 Suojan taktinen k\u00e4ytt\u00f6<\/em> –ohjes\u00e4\u00e4nn\u00f6n<\/a> (2002).\u00a0 Suojan yksi haara, maastoanalyysi, syveni ja laajeni sitten v\u00e4it\u00f6skirjakseni<\/a> (2003) ja sain lopulta johtaa Suojan osaamiskeskusta.<\/p>\n

Verkostopuolustuksen, joksi tietokoneen vallankumousta sotimisessa Suomessa kutsuimme, tutkiminen alkoi osin jo kapteenikurssitutkielmassani ja edelleen diplomity\u00f6ss\u00e4ni ja p\u00e4\u00e4ttyi osaltaan Tulevaisuuden sota – nykyhetki ennakointien valossa<\/em> –kirjaan<\/a> (2018). Limitt\u00e4en sen kanssa tutkimme Aktiivista taistelua, jonka raportti on viel\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 salattu, mutta yksi l\u00e4hd\u00f6ist\u00e4 maavoimien uudistetulla taistelutavalle (2015) sek\u00e4 useammalle muulle salatulle ty\u00f6lle.<\/p>\n

Kolmas haara tutkijanuralleni on ollut viranomaisyhteisty\u00f6, jonka alkupiste on p\u00e4\u00e4kaupunkiseudun v\u00e4est\u00f6nsuojelun palvelutasop\u00e4\u00e4t\u00f6s (2000), josta osia on jo v\u00e4it\u00f6skirjassani. Huippuhetki\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 haarassa oli Vesa Valtosen v\u00e4it\u00f6skirjan ohjaaminen ja VALHA13 valmiusharjoituksen p\u00e4\u00e4arvioitsijan teht\u00e4v\u00e4 (2013). Sotilasp\u00e4\u00e4tepiste haaralle oli viime vuoden raportti Paikallispuolustuksen kokonaisuudesta (2017), mutta tutkijanura nyky\u00e4\u00e4n hybridisodaksi kutsutussa ilmi\u00f6ss\u00e4 jatkuu edelleen.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4esikunta-aikani lasken osaksi tutkijanuraani, koska aloitin sen suoraan v\u00e4it\u00f6skirjani j\u00e4lkeen ja tein vallankumouksellisen uutta tulevaisuutta, verkostopuolustusta. Kun v\u00e4lineen\u00e4 on tietotekniikka, jo viiden vuoden p\u00e4\u00e4h\u00e4n n\u00e4keminen on eritt\u00e4in vaikeaa. Visio, suunnitelma ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 olivat l\u00e4sn\u00e4 yht\u00e4 aikaa, v\u00e4lill\u00e4 siten ett\u00e4 ensin piti uskaltaa esitt\u00e4\u00e4 ratkaisua ja vasta sitten mietti\u00e4, mit\u00e4 kaikkea se tulee mahdollistamaan. Nykyisyys on alalla edelleen samaa, esimerkiksi teko\u00e4ly ja robotiikka luovat teoriaa tullessaan, perustutkimus l\u00e4hinn\u00e4 selittelee jo tapahtunutta sen sijaan, ett\u00e4 se ohjaisi tekemist\u00e4.<\/p>\n

Olen aina pyrkinyt katsomaan asioita monesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, joka on tieteilij\u00e4lle haastavaa: kun kaivaa syv\u00e4lt\u00e4, p\u00e4\u00e4see perusteisiin ja pienen kaltaistensa joukon j\u00e4seneksi, perustutkimukseen. En ole n\u00e4in halunnut toimia, koska tutkijana minulle t\u00e4rkeint\u00e4 on mahdollistaa Suomen seuraavan sodan voittaminen, kuten sotilaanakin. Sotimissysteemin jokainen haara on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4. Minulle tutkiminen on ennen kaikkea paremman ratkaisun etsimist\u00e4. Tied\u00e4n, ettei totta l\u00f6yd\u00e4 koskaan, joten erehtyminen ei ole vaaraksi. Tutkimuksen kirjoittaminen on p\u00e4\u00e4ttelyn todistamista, selke\u00e4n v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, seurattavasti. Raportointia.<\/p>\n

Tutkija ei ole kohtelias asioille. V\u00e4ittely on perusty\u00f6kalu, joko itsen tai toisten kanssa. Jokainen esitetty v\u00e4ite pit\u00e4\u00e4 pyrki\u00e4 kiist\u00e4m\u00e4\u00e4n ja v\u00e4itt\u00e4j\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 puolustaa. Useimmat alkavat kohteliaiksi tai v\u00e4ist\u00e4v\u00e4t kun toinen ei usko, laiskat. Heist\u00e4 ei ole tutkijoiksi. Kun asiat riitelev\u00e4t, ihmiset eiv\u00e4t saa loukkaantua. Minulla asiat ovat aina olleet ihmisi\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4, enk\u00e4 vakavissa asioissa anna periksi kohteliaisuudesta, kenellek\u00e4\u00e4n. On joitakin hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4, joiden kanssa saa aina riidell\u00e4 asioista, oikein etsi\u00e4 sit\u00e4 mist\u00e4 ollaan eri mielt\u00e4, koska erimielisyyden takana on oppimista, yleens\u00e4 molemmille. Ulkopuolisista se saattaa kuulostaa pelottavaltakin.<\/p>\n

Tutkimuksen opettaminen on vaativaa, varsinkin taktiikan, jossa ei ole oikeita tai v\u00e4\u00e4ri\u00e4 ratkaisuja. Huonoja ratkaisuja on viljalti, mutta luovia ja toteuttamiskelpoisia harvoin. Kauemmas valeesta voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 malleilla laskemalla, keskim\u00e4\u00e4rin, aika l\u00e4helle totuutta, niin uskon. Taktiikan tutkijalle ihminen on koneen osa. Reunaehto. Ep\u00e4yksil\u00f6.<\/p>\n

Kriittisyys on tutkijan avu, erityisesti itsekriittisyys omia luuloja kohtaan. Mit\u00e4 useammin on muuttanut mielens\u00e4, sit\u00e4 enemm\u00e4n on oppinut. Oppiminen aiheuttaa aina tuskaa. Tutkimisen paras puoli on, ett\u00e4 sit\u00e4 ei opi koskaan. Tutkimisessa mieli pysyy n\u00f6yr\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Ajattelen edelleen n\u00e4in tutkimuksesta. Jopa vahvemmin kuin 15 vuotta sitten.<\/p>\n

(8)\u00a0\u00a0\u00a0 Tutkijoiden johtajaksi<\/h3>\n

Viisi vuotta p\u00e4\u00e4esikunnassa v\u00e4sytti aika lailla, v\u00e4lill\u00e4 taisin k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 kestokykyni rajaakin, mutta sit\u00e4h\u00e4n ei tied\u00e4, ellei rajaa ylit\u00e4. Muutin roolini insin\u00f6\u00f6riupseeriksi nimityksess\u00e4 johtamisj\u00e4rjestelm\u00e4n p\u00e4\u00e4arkkitehdiksi ja insin\u00f6\u00f6rin laatoissa otin vastaan teht\u00e4v\u00e4n kehitt\u00e4\u00e4 Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos tulevaisuuteen.<\/p>\n

\"\"
Paras minusta otettu johtajakuva: liven\u00e4, insin\u00f6\u00f6rilaatat joista n\u00e4kee ett\u00e4 merkit on itse laitettu, v\u00e4h\u00e4n taiteilijamainen barettitaitto ja rento maastopuku, ei pr\u00e4ssihousuja tai kravattia, joita inhoan. Kuvaajana informaatikkomme Sirpa Korpela.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

En unohda ikin\u00e4 uuden teht\u00e4v\u00e4ni saatesanoja puolustusvoimien komentajalta: \u201dKoita katsoa, ett\u00e4 siell\u00e4 teht\u00e4isiin edes jotakin hy\u00f6dyllist\u00e4<\/em>.\u201d Esimieheni p\u00e4\u00e4insin\u00f6\u00f6ri oli v\u00e4h\u00e4n pehme\u00e4sanaisempi: \u201dEi siell\u00e4 mik\u00e4\u00e4n kokonaan rikki ole, mutta paljon on seisovaa vett\u00e4<\/em>.\u201d Kun laitoksessa oli yli 170 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 ja budjetti parhaimpana johtajavuotenani 24 miljoonaa euroa, tiesin, ett\u00e4 meill\u00e4 oli ongelma, laaja puolustusvoimauudistus nimitt\u00e4in oli tulossa ja olin itsekin sen ideointiin osallistunut. Olin ollut p\u00e4\u00e4esikunnassa s\u00e4\u00e4litt\u00e4 rationalisoimassa k\u00e4enpojaksi kasvanutta tietohallintoa ja viem\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 hypyll\u00e4 tulevaisuuteen, nyt minulta odotettiin samaa johtajana.<\/p>\n

Perehdyin kaikkeen, mit\u00e4 tutkimuslaitos teki. Jouduin heti uusimaan kaikki kolme osastojohtajaa: yksi j\u00e4i sairasel\u00e4kkeelle, toinen l\u00e4hti unelmavirkaan Brysseliin ja kolmas irtisanoutui henkil\u00f6kohtaisista syist\u00e4, jotka eiv\u00e4t liittyneet ty\u00f6h\u00f6n laitoksella. Valtionhallinnossa on eritt\u00e4in harvinainen sattuma, ett\u00e4 saa itse valita t\u00e4rkeimm\u00e4t alaisensa, sill\u00e4 yleens\u00e4 pelataan niill\u00e4 merkeill\u00e4, joita k\u00e4teen on jaettu. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa sotav\u00e4ki on virkamieskoneisto, paino sanalla koneisto.<\/p>\n

Huomasin, ett\u00e4 tutkimuslaitoksessa tehtiin paljon hyv\u00e4\u00e4 ja tarpeellista, mutta siit\u00e4 ei osattu kertoa. Raportit oli tehty ylemm\u00e4n johdon alaisen alaisen alaisten asiantuntijoille, kukaan ei niit\u00e4 popularisoinut. Lis\u00e4ksi tutkimustekojen mainonta oli aikautettu v\u00e4\u00e4rin: tutkimustuloksista kannatti ylimmille johtajille kertoa vasta kun sotamateriaali tuli kent\u00e4lle, viitisen vuotta itse tutkimusten j\u00e4lkeen. Kun uusin panssarintorjunta-ase otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, me julkaisimme siihen tehdyn 1200 ty\u00f6tunnin tutkimuspaketin kolmella sivulla, kuvineen. Johtokin alkoi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 laitos teki.<\/p>\n

Julkisuutta suorastaan v\u00e4lteltiin tutkimuslaitoksessa. Aloitin kotikyl\u00e4lt\u00e4 ja kotikaupungeista Yl\u00f6j\u00e4rvest\u00e4 ja Riihim\u00e4est\u00e4 kertomaan siit\u00e4, mit\u00e4 teimme. Syyt salaamiselle olivat hyv\u00e4t, mutta kun laitoksella oli nettisivutkin ja julkinen osoite, ihan kaikkea ei kannattanut salata vaan yritt\u00e4\u00e4 itse hallita sit\u00e4, mit\u00e4 laitoksesta kerrottiin. Bravuurini oli sanoa toimittajalle “tied\u00e4tk\u00f6, ett\u00e4 voimme tehd\u00e4 sinut n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi” kun halusin vastata itse tekem\u00e4\u00e4ni kysymykseen esimerkiksi sen sijasta, ett\u00e4 spekuloisin lakkautettavilla joukko-osastoilla joita jokainen toimittaja k\u00e4rtti ja kirjoitti, vaikkei mit\u00e4\u00e4n sanottukaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"
Yksi uran huippuhetkist\u00e4, itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n paraati kotikaupungin Tampereen p\u00e4\u00e4kadulla oman joukon keulassa. Tutkimuslaitos ei ollut koskaan aiemmin marssinut paraatissa mutta nyt marssi, koska halusin kertoa kaikille siit\u00e4 mit\u00e4 teemme. Kuvaajana vaimoni Mari.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Toki oli kuppikuntia ja kyr\u00e4ily\u00e4, vanhat yhdist\u00e4misetkin viel\u00e4 joitakin harmittivat vaikka toisesta oli jo vuosikymmen, toisesta kolme. Yhdess\u00e4 osastossa l\u00e4hestymistapa oli fysiikka, yhdess\u00e4 kemia ja yhdess\u00e4 insin\u00f6\u00f6ritiede, eiv\u00e4tk\u00e4 luonnontieteet, saati luonnontieteilij\u00e4t, ole samanlaisia. Otin t\u00e4m\u00e4n rauhallisin mielin, koska olin ehtinyt urallani tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 osana l\u00e4hes jokaista tutkittavaa alaa, enk\u00e4 edes yritt\u00e4nyt muuttaa ihmisten luonteita. Sekin auttoi, ett\u00e4 itsell\u00e4 oli tekniikan tohtoritutkinto suoritettuna ja dosentuurikin voimassa.<\/p>\n

Sotilas mutta my\u00f6s osa tutkijoista ovat erinomaisia byrokraatteja. Vaikka s\u00e4\u00e4nn\u00f6t olisivat kuinka monimutkaiset, osa opettelee ne ja kehittyy asiassaan erikoisosaajaksi. T\u00e4st\u00e4 syntyy my\u00f6s muutosvastarintaa, koska n\u00e4in oppinut haluaa tehd\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 osaa, eik\u00e4 kukaan osaa kuvata muutosta niin pikkutarkasti, ett\u00e4 oikea byrokraatti sen hyv\u00e4ksyisi.<\/p>\n

Sodassa johdetaan eri tavalla, se on siviiliyhteiskunnankin vain hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4. Kun aikaa tuhannen miehen hy\u00f6kk\u00e4ysp\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja -suunnitelman tekoon on pari tuntia, siin\u00e4 ei neuvotella tai sitouteta, siin\u00e4 p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n ja k\u00e4sket\u00e4\u00e4n, ja sitten hy\u00f6k\u00e4t\u00e4\u00e4n \u2013 jos my\u00f6h\u00e4styy, kuolee, peli ei odota eik\u00e4 pelikelloa voi sodassa pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4. K\u00e4sky\u00e4 on noudatettava tinkim\u00e4tt\u00e4, tai kaikki muutkin k\u00e4rsiv\u00e4t.<\/p>\n

Ik\u00e4vint\u00e4 ihmisten johtamisessa olivat alkoholi, perheongelmat tai t\u00e4ysin tulehtuneet ihmissuhteet. Minulle armeija ei ole mik\u00e4\u00e4n suojaty\u00f6paikka, ja puutuin niihinkin ongelmiin, joita aiemmin oli viel\u00e4 odoteltu itsest\u00e4\u00e4n ratkeaviksi. Noin nelj\u00e4nnes p\u00e4\u00e4ttyi erottamiseen, joka virkamiehen kohdalla on todella raskas prosessi, kolme nelj\u00e4nnest\u00e4 onneksi p\u00e4\u00e4ttyi hyvin. Sotilaita syytet\u00e4\u00e4n usein k\u00e4skemisest\u00e4, tavallaan irvikuvasta siit\u00e4 miten ihmisi\u00e4 siviiliyhteiskunnassa pit\u00e4isi johtaa. Olen t\u00e4st\u00e4 vahvasti eri mielt\u00e4. Tunnen monia erinomaisia sotilaita juuri ihmisten johtajina, itse asiassa t\u00e4t\u00e4 sotilaille opetetaan enemm\u00e4n kuin muille ammattikunnille, uskallan n\u00e4in v\u00e4itt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Huomasin itsess\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa uuden piirteen. Vaikka opettelin henkil\u00f6st\u00f6alaa ja ty\u00f6suojelua ja lopulta osasin ne, ne eiv\u00e4t sytytt\u00e4neet tiedonjanoani pidemm\u00e4lle. Lis\u00e4ksi ihmiscaset, my\u00f6s iloiset ja onnistuneet, l\u00e4hinn\u00e4 v\u00e4syttiv\u00e4t minua. En tarkoita t\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 syytt\u00e4isin ket\u00e4\u00e4n, p\u00e4invastoin, l\u00e4hes viisi vuotta sis\u00e4lt\u00e4en my\u00f6s puolustusvoimauudistuksen kipe\u00e4t rationalisoinnit olivat hienoa aikaa hienojen ihmisten kanssa. Mutta aloin pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 itse kyynistyn viel\u00e4 enemm\u00e4n ihmisten suhteen.<\/p>\n

Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4tin, etten en\u00e4\u00e4 ota vastaan johtajanteht\u00e4vi\u00e4 ty\u00f6nantajaroolissa.<\/p>\n

(9)\u00a0\u00a0\u00a0 Sotimisen professoriksi<\/h3>\n

Pit\u00e4ess\u00e4ni virkaanastujaisesitelm\u00e4\u00e4ni Maanpuolustuskorkeakoulun suomalaisen sotataidon sotilasprofessorina, siis sovelletun taktiikan ylimm\u00e4n oppituolin haltijana Suomessa, aloitin n\u00e4in: \u201dEn voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olen nyt nuoruuteni unelmateht\u00e4v\u00e4ss\u00e4, koska t\u00e4llaista teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ei tuolloin ollut. Mutta jos olisi ollut, v\u00e4itt\u00e4isin ett\u00e4 aloitan nyt unelmieni ty\u00f6ss\u00e4<\/em>.\u201d<\/p>\n

Maanpuolustuskorkeakoulussa professoreilla ei ole juurikaan hallintot\u00f6it\u00e4 tai alaisia, saati vaatimusta hankkia kaikin voimin tutkimusrahoitusta. Sotilaat johtavat koulun laitoksia, siis tiedekuntia, ja opettavat, professorit tutkivat ja opettavat kun heille sopii. Teht\u00e4v\u00e4 on valtavan vapaa siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 se on osa puolustusvoimia. Sotilasprofessorilta edellytet\u00e4\u00e4n paitsi tieteellist\u00e4 tutkimusta \u2013 valintaan liittyy tieteellinen arviointi ulkopuolisten tekem\u00e4n\u00e4 \u2013 my\u00f6s n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4 sotilasuralla sek\u00e4 rauhan ajan johtajana ett\u00e4 sodan ajan roolissa. J\u00e4lkimm\u00e4iset t\u00e4yttyiv\u00e4t kohdaltani hyvin, ensimm\u00e4isess\u00e4 onneksi hyv\u00e4ksi luettiin my\u00f6s ei-julkiset tutkimukset, ei vain julkitiedett\u00e4.<\/p>\n

Puolustusvoimauudistuksessa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tutkimus keskitettiin Puolustusvoimien tutkimuslaitokseen, jossa on yli 200 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, sek\u00e4 puolustushaarojen tutkimusyksik\u00f6ihin. Maanpuolustuskorkeakoulun ammattitutkimusresurssi on noin 20 henkil\u00f6ty\u00f6vuoden kokoinen, eritt\u00e4in pieni. Onneksi k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 on erinomaisia oppilaita, joista voi koota haluamiaan ryhmi\u00e4kin.<\/p>\n

Maanpuolustuskorkeakoulussa ei soveltavan tutkijan tarvitse pohdiskella, mit\u00e4h\u00e4n \u201doma ala\u201d tarvitsee, koska p\u00e4\u00e4esikunnassa on aina 12 vuoden hankintasuunnitelma tavoitetiloineen ja laissa kerrottu, mit\u00e4 Puolustusvoimilta kulloinkin odotetaan. Paikka jalkauttaa tutkimustuloksetkin on tiedossa, aikoineen, koska uusi sykli alkaa aina nelj\u00e4vuosittain. Sotilasopettajat ovat muutaman vuoden ajan lainassa asiakkaalta, oppilaiden opinn\u00e4ytet\u00f6iden aiheet tulevat samoin asiakkaalta ja ne toimeenpannaan nopeasti varsinkin taktiikassa, joka on suurin oppiaine.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 MPKK on l\u00e4hell\u00e4 l\u00e4\u00e4ketieteellisi\u00e4 tiedekuntia, jotka nekin el\u00e4v\u00e4t osittain sairaaloissa ja joissa rooli opettajana, tutkijana ja tekij\u00e4n\u00e4 kiert\u00e4\u00e4. Sen sijaan humanistialoihin vertailu on mielest\u00e4ni suoraan sanottuna h\u00f6lm\u00f6\u00e4, vaikka sotilasjohtamisessa, sotilassosiologiassa ja sotilaspedagogiikassa t\u00e4llainen asiakiinnitys onkin. Sota ei kehity teoria edell\u00e4, vaan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6.<\/p>\n

Tein professorinakin p\u00e4\u00e4osin ei-julkista ty\u00f6t\u00e4, osin jopa eritt\u00e4in salaista. K\u00e4ytin parasta saatavissa olevaa tietoa, joka sotilasalalla ja varsinkin taktiikasta on yleens\u00e4 salaista: meill\u00e4 on todellinen vastustaja, joka yritt\u00e4\u00e4 laittominkin keinoin saada tietoa ja jolta sit\u00e4 suojataan, tietoa jaetaan vain yst\u00e4vien kesken ja silloinkin eritt\u00e4in harkiten.<\/p>\n

Sopiiko sotilas professoriksi? Eritt\u00e4in harva sopii, jos tavoitteeksi asetetaan ihmiskunnan etu ja tiede tietojen omistajaksi. Toisaalta moni tieteilij\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tietojen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ihmisten tappamisen tueksi ep\u00e4tieteen\u00e4 tai ainakin v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4. Kest\u00e4n t\u00e4m\u00e4n, koska en usko maailman pelastamiseen merkityksen\u00e4 ihmisten maailma, joka on t\u00e4ynn\u00e4 sotia ja k\u00e4rsimyst\u00e4, my\u00f6s tulevaisuudessa, ja jo nyt liian t\u00e4ynn\u00e4 kaiken tuhoavia ihmisi\u00e4. Tavoitteet voivat olla ylevi\u00e4, mutteivat mahdottomia.<\/p>\n

Tiivistys<\/strong><\/h3>\n

Kolmekymment\u00e4 vuotta pime\u00e4n palveluksessa. T\u00e4lt\u00e4 se tuntui.<\/p>\n

En ole saanut takaisin kaikkea uskoani puolustusvoimiin. Onneksi sodassa riitt\u00e4\u00e4, kun on toista parempi, ei tarvitse olla edes hyv\u00e4. Toivottavasti jaksan yritt\u00e4\u00e4 paremmaksi viel\u00e4 keski-i\u00e4ss\u00e4kin. Arvet k\u00e4siss\u00e4, ruutia naamassa, sotimiseen perehtyneen\u00e4, mit\u00e4 muutakaan sit\u00e4 tekisi? Toivottavasti en muutu ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4vij\u00e4ksi, palkannauttijaksi, ja menet\u00e4 intohimoa ty\u00f6ni sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n.<\/em><\/p>\n

Min\u00e4 aion voittaa seuraavan sodan. Sitten kun se tulee.<\/em><\/p>\n

Kirjoitin nelikymppisen\u00e4, puoliv\u00e4liss\u00e4 uraani.<\/p>\n

En muuttunut palkannauttijaksi vaan pysyin ty\u00f6l\u00e4isen\u00e4, enk\u00e4 menett\u00e4nyt intohimoani.<\/em><\/p>\n

T\u00e4ydenn\u00e4n nyt virkaurani p\u00e4\u00e4tteeksi.<\/p>\n

Olen ajatellut seuraavaksi keskitty\u00e4 siihen, miten Suomi selvi\u00e4\u00e4 tulossa olevasta ilmastotaistelusta. T\u00e4m\u00e4n hetken maailman meno tarkoittaa noin viiden l\u00e4mp\u00f6asteen nousua, eik\u00e4 sellaista maailmalaajuista nopeaa muutosta ole yksik\u00e4\u00e4n eli\u00f6laji koskaan kohdannut. <\/em><\/p>\n

Meit\u00e4 ihmisi\u00e4 lienee reilut kahdeksan miljardia kun paska osuu isosti kuumentamaamme tuulettimeen: mahtaako kirjoitetun historian aikana ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kriisit ja sodat todella v\u00e4hent\u00e4\u00e4 ihmisten lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja katkaista s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kasvun niin m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 kuin kulutuksessa?<\/em><\/p>\n

Ajattelen nyt. Muutos tulee, edess\u00e4 on sotkuinen ja pitk\u00e4 taistelu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoitus on jatkoa varusmiesajan ja ammattisotilaaksi oppimisen kuvaukselleni, jatkan siis kohdasta (7).…<\/p>\n","protected":false},"author":124,"featured_media":64,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3,1],"tags":[4],"acf":[],"platta":{"numLikes":3,"numComments":0,"category":"puheenaiheet","themes":["mita-olen-oppinut","turvallisuus","tyoelama"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/92\/2018\/08\/mika-hyytiainen_kuva_sirpa-korpela.jpg","blog_id":92},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/92\/2018\/08\/mika-hyytiainen_kuva_sirpa-korpela.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts\/63"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/users\/124"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/comments?post=63"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts\/63\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":155,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/posts\/63\/revisions\/155"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/media\/64"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/media?parent=63"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/categories?post=63"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/pimeydenprofessori\/api\/wp\/v2\/tags?post=63"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}