Teksti on tarinallistettu kuvaus siit\u00e4, mit\u00e4 \u201dtietokoneen vallankumous\u201d oli tuomassa sotimiseen.<\/p>\n
———————–<\/p>\n
Kukkulan kivip\u00f6lyn l\u00e4p\u00e4isee hajanainen laukaustenvaihto, jota v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 pans\u00adsa\u00adri\u00advaunu\u00adkanuunan \u00e4l\u00e4hdys. Keski-ik\u00e4iset silm\u00e4t tarkkailevat ylpe\u00e4n\u00e4 kukkulan puolustusasemaa. Tais\u00adteluhaudat mukailevat maastoa juuri oikealla korkeudella, huolella maastoutetut siirtymistiet an\u00adtavat tarvittavan suojan. R\u00e4j\u00e4hdykset nostattavat l\u00e4hinn\u00e4 harmaata p\u00f6ly\u00e4, osuma ihmisiin tai edes rakenteisiin on enemm\u00e4nkin sattumaa. Vihollispanssari haarukoi kohteita, mutta mies ei edes h\u00e4tk\u00e4hd\u00e4 kanuunan ampuessa.<\/p>\n
Everstin<\/strong> joukot ovat kurinalaisia, sodassa ka\u00adrais\u00adtuneita ja kuolemaa pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4; helvetiss\u00e4 koulittuja, matkalla paratiisiin. H\u00e4ness\u00e4 asui pelko t\u00e4ss\u00e4 samassa paikassa 14-vuotiaana, kun tuhottiin neuvostopanssareita, nyt isket\u00e4\u00e4n poh\u00adjoista liittoa. Samaa on jatkunut tuhat vuotta, mutta silm\u00e4t eiv\u00e4t jaksa katsoa niin kauas. Pojalta kesti viikko uskoa, ett\u00e4 tahto lopulta ratkaisee. Halu kuolla syntyi hitaammin, siin\u00e4 auttoi imaa\u00admin lupaus, ett\u00e4 usko on lihaa vahvempi, mutta kuoleman jatkuva n\u00e4keminen taisi sittenkin olla rat\u00adkaisevaa, turtumus, usko kohtaloon. Taistelu on t\u00e4h\u00e4n saakka ollut voitokas. Neuvostosotilaat pelk\u00e4siv\u00e4t kuolla, nyt vastassa olevat amerikkalaiset kammoavat kuolemaa viel\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n Pommi vihelt\u00e4\u00e4, kuten ennenkin, mutta nyt se osuu t\u00e4sm\u00e4lleen maaliin. P\u00e4tk\u00e4 rintamalinjaa h\u00e4vi\u00e4\u00e4. Sana vahinko, scnatrist, kuolee everstin huulille, kun kuusi seuraavaakin pommia osuu. Kahdessakymmeness\u00e4 sekunnissa komppania on tuhottu, taivaassa, kutsuttuna pilvien yll\u00e4 lent\u00e4v\u00e4st\u00e4 sokeasta koneesta. Everstin usko voittoon murtuu.<\/p>\n Kaksikymment\u00e4kuusi minuuttia aiemmin vastakkaisen kukkulan tadzikkikomentaja<\/strong> k\u00e4ski ven\u00e4j\u00e4ksi mustalle sotilaalle tehd\u00e4 edess\u00e4 oleville taleban -asemille jotakin. H\u00e4nkin tuijotti kiikareillaan p\u00f6lyist\u00e4 kukkulaa kuunnellen laukaustenvaihtoa. Ikivanha vihollinen oli hyv\u00e4, h\u00e4nen omia joukkojaan parempi, mutta amerikkalaisapuna saadut neuvostoaseet tasasivat voiman. Ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n turhia pel\u00e4nnyt, kolme vuosikymment\u00e4 sotilaana oli puuduttanut kuolemalle. Taistelu oli junnannut jo usean viikon, todellista tahtoa ratkaisuun ei ollut kummallakaan puolella. Omalta sotakouluajaltaan h\u00e4n muisti vuorokausia ennen tehdyt lentosuunnitelmat ja monimutkaiset synkronointitaulukot, ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6jen p\u00f6lynhajun ja kouluttajien narinan heid\u00e4n huomattuaan virheen laskelmissa. Neuvostolennosto massapommitti, ep\u00e4tarkasti ja yleens\u00e4 my\u00f6h\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Komentajan edess\u00e4 musta yhdysvaltalaissotilas avaa erikoisen puhelimensa ja n\u00e4pp\u00e4ilee sit\u00e4 kuin rukoukseen kumartuneena. Vihre\u00e4 valo v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja mies kaivaa repustaan hiekanharmaan metallilaatikon, tuskin konepistoolia isomman. \u201dDvatsat minutov\u201d h\u00e4n sanoo vet\u00e4ess\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen naamiokangasta ja alkaa sitten liikkua pitkin kukkulan reunaa. Komentaja seuraa katsellaan ry\u00f6miv\u00e4\u00e4 miest\u00e4. Rytmik\u00e4s kyyn\u00e4rp\u00e4iden ja polvien ty\u00f6nt\u00f6, liikkeest\u00e4 paistaa osaaminen, jollaista on harvoilla. P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n asemiin mies liikkuu v\u00e4h\u00e4n, kuin hidastetussa elokuvassa, eiv\u00e4tk\u00e4 pelottavat vastustajat huomaa h\u00e4nt\u00e4. Ammattilainen. Metallilaatikko peilaa kukkulaa n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Kukaan ei katso kelloa, aika seisoo. \u00c4kki\u00e4 vastakkainen kukkula t\u00e4r\u00e4ht\u00e4\u00e4, tiivis p\u00f6lypilvi v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja jyr\u00e4ht\u00e4\u00e4. Iskem\u00e4t siirtyv\u00e4t s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4lein, kunnes kukkulalla on jono eri vaiheissa kieppuvia tomupatsaita, kuoleman tanssi. Koko m\u00e4ki ei kohoakaan ilmaan, vain vastustajat. Panssarin johtaja pomppaa yl\u00f6s tornistaan ep\u00e4uskoisen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 n\u00e4hty\u00e4\u00e4n saman 30 kertaa suurentavasta t\u00e4ht\u00e4imest\u00e4\u00e4n. Usko voittoon syntyy.<\/p>\n Kapteeni John Thomas<\/strong> sai tarkka-ampujakoulutuksen jo ennen liittymist\u00e4\u00e4n erikoisjoukkoihin ja kolmikymmenvuotiaana h\u00e4n on viritetty sotakone. Ven\u00e4j\u00e4n opettelu tuntui virhearviolta, nyt siit\u00e4 on hy\u00f6ty\u00e4. John katselee tadzikkihy\u00f6rin\u00e4\u00e4: joukko osaa sotia, mutta sotilaskult\u00adtuuria sill\u00e4 ei ole, kaikki on kai opittu itse, ja kesti tovin huomata s\u00e4r\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ohjeissa ter\u00e4\u00e4 ja toiminnassa systemaattisuutta. Joukko perustaa kaiken omalle voimalleen, tykist\u00f6\u00e4 tai ilmavoimia, saati n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 elektronisia aseita ei k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ole. Mutta pian kukkulalle astuu n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n voima, jonka voi kutsua paikalle kuin paikalle, tekniikan jumalan tarkka ruoska. Satelliittipuhelin kirahtaa ja vastaa heti, maaliluokitus l\u00f6ytyy vihre\u00e4ksi tukahdetusta n\u00e4yt\u00f6st\u00e4 vakiona. John melkein aistii, kun laite paikantaa itsens\u00e4 mustassa avaruudessa kiert\u00e4vist\u00e4 satelliiteista. Kymmeness\u00e4 sekunnissa vihre\u00e4 ledi syttyy: maalitus on tehty. John painaa tulipyynt\u00f6\u2013l\u00e4het\u00e4 nappia ja vastaus v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4 n\u00e4yt\u00f6lle muutamassa minuutissa, kuten niin monesti harjoituksissa. John ei edes pohdi mit\u00e4 mahtaa olla tulossa, vaikutustavan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 joku muu.<\/p>\n Tulenjohtopaikan ja suojaisen siirtymistien sinne John keksi jo tunti sitten. Vastustajalla on hyv\u00e4t tarkka-ampujat, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa niill\u00e4 ei ole mahdollisuutta, koska mittaukseen riitt\u00e4\u00e4 n\u00e4kym\u00e4 vastakkaisen m\u00e4en harjan korkeisiin kohtiin, joista ammattilainen ei tuliasemaa valitsisi. Jos n\u00e4et itse, sinut n\u00e4hd\u00e4\u00e4n. Reppu maahan, tulenjohtolaite esiin, ja liikkeelle. Tuhannesti harjoiteltu ry\u00f6minn\u00e4n rytmi, maan tuoksu, kivien rosoiset yksityiskohdat, pieni ujo kukka, jonka keho murskaa painanteen pohjalle. Kouluttajan \u00e4\u00e4ni alitajunnassa, muutu maaksi, opi liskolta.<\/p>\n Asemassa John heng\u00e4ht\u00e4\u00e4, t\u00e4hyst\u00e4\u00e4 hetken varovasti vastustajan asemia ja nostaa tulenjohtolaitteen kive\u00e4 vasten. Kolhuinen kumi suojaa kallista elektroniikkaa, suojuksen takana kuoleman silm\u00e4 on kirkas ja tahraton. John vieritt\u00e4\u00e4 ihmissilm\u00e4lle n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 laservaloa harjannetta pitkin, kuvittelee kuinka se haravoi kivikkoa ja laskee sadasti sekunnissa keskiarvoa, suuntii kulmaa, mittaa itse\u00e4\u00e4n ja lataa muistiaan. Samalla puhelin kuuntelee taivasta odottaen signaalia. Kukkulan yll\u00e4 yksin\u00e4inen haukka kiert\u00e4\u00e4 keh\u00e4\u00e4 ja John toivoo, ett\u00e4 se lent\u00e4isi turvaan. Lintu sy\u00f6ksyy alas ja lent\u00e4\u00e4 sitten laiskasti pois, hiiri p\u00e4\u00e4si hengest\u00e4\u00e4n ja haukka s\u00e4ilytti omansa. Kuusi minuuttia asemaan p\u00e4\u00e4syn j\u00e4lkeen puhelimen lamppu syttyy kertomaan, ett\u00e4 lentokone on ruudussa. John kuittaa ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 mittaustiedot, kolme v\u00e4l\u00e4hdyst\u00e4, kuitti, l\u00e4pi meni. John h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4\u00e4 ilosta ensimm\u00e4isen pommin iskem\u00e4n my\u00f6t\u00e4, hit, hit, hit, hit, hit, hit, hit \u2026 h\u00e4n hokee mieless\u00e4\u00e4n. T\u00e4st\u00e4 ei kouluttajakersanttikaan l\u00f6yt\u00e4isi virhett\u00e4.<\/p>\n Majuri Mike Premizienski<\/strong> oli l\u00e4htenyt miehist\u00f6ineen rutiinilennolle tulip\u00e4ivystykseen jo kolme tuntia aiemmin. Lentokoneen kulunut istuin on muovannut Miken kehon itselleen sopivaksi. Diego Garcia on tukikohdaksi turvallinen paikka palvella, tosin tappavan tyls\u00e4, eik\u00e4 Mike keksinyt juuri muuta viihdykett\u00e4 kuin liikunnan. Keho alkaa taas olla trimmiss\u00e4. Kolmella aiemmalla teht\u00e4v\u00e4ll\u00e4 pommit oli tuotu takaisin, mutta nyt laskimen valo syttyy. Mike kuittaa, h\u00e4lytt\u00e4\u00e4 miehist\u00f6ns\u00e4 ja hyv\u00e4ksyy lentosuunnistuslaitteen tarjoaman reittiehdotuksen. Automaatti\u00adohjaus k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 koneen ruutuun C42d ja laskin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 seitsem\u00e4\u00e4 2500 naulan pommia, puolta vanhan B-52 koneen vajaasta lastista; parempi sekin kuin kaikki kotiin lataajien haukuttavaksi. Herkkin\u00e4, hymyilee Mike, nyt ei tuhota luolaa, bunkkeria tai rakennusta, vaan sirpaleet sy\u00f6v\u00e4t pian el\u00e4v\u00e4\u00e4 lihaa.<\/p>\n Ruudun reunalla radiomajakka v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4, kuittaus tulee heti ja kone heilahtelee kevyesti vakauttajista huolimatta, kun pommit irtoavat. Mike katsoo harmaita pilvi\u00e4, joiden l\u00e4pi maata ei n\u00e4y, ja kuvittelee r\u00e4j\u00e4hdykset 30 000 jalkaa alempana. Jokaisen pommin ohjauspyrst\u00f6 kuitenkin kuulee tuhannen kilometrin korkeudessa kiert\u00e4vi\u00e4 paikannussatelliitteja ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kunkin pommin tarkasti mitattuun maaliin. Pian laskimen n\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tulee teksti \u201dhit7x\u201d, joku maassa kuittaa ty\u00f6n tehdyksi. Mielikuva ruskeanvihre\u00e4st\u00e4, tai ehk\u00e4 aavikkoharmaasta ihmispedosta v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4 Johnin mieless\u00e4, sataakohan alhaalla, tuskinpa, vaikka pilvi onkin aika paksu.<\/p>\n Luutnantti Sara Gutierrez<\/strong> istuu deskill\u00e4\u00e4n kontissa Abu Dhabin aavikolla. Ylikuormitettu ilmastointi ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 kuumaa, p\u00f6lynhajuista, kuivaa ilmaa sis\u00e4\u00e4n. Tulipyynt\u00f6 v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4 tietokoneen n\u00e4yt\u00f6lle ja Sara ter\u00e4st\u00e4ytyy. Vihre\u00e4 1-koodi, kohde on tavallinen taktinen maali, vihre\u00e4 2-koodi, tulenk\u00e4ytt\u00f6lupa on prikaatin komentajalla. Edes jotakin t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Sara tarkistaa tiedot rutiinilla, kuittaa pyynn\u00f6n ja n\u00e4p\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen hiirell\u00e4 taktisen p\u00e4ivyst\u00e4j\u00e4n ratkottavaksi.<\/p>\n Everstiluutnantti Jack Conley<\/strong> lukee samanlaisessa kontissa tiedusteluraportteja, kun n\u00e4ytt\u00f6 vaihtuu itsest\u00e4\u00e4n taistelunjohtotilaan. Jack tarkastaa esitetyn maalin paikan viel\u00e4 vanhasta muistista sein\u00e4n paperikartalta, vaikka n\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 se n\u00e4kyy suurennettuna ja taktisilla koodeilla ymp\u00e4r\u00f6ityn\u00e4. Punaiset, vihre\u00e4t neli\u00f6t ja viivat ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t sinist\u00e4 t\u00e4pl\u00e4\u00e4, jonka koodi kertoo olevan erikoisjoukoista. Vaikka maalin status on alhainen, n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4 halutaan ja Jack hyv\u00e4ksyy tulen k\u00e4yt\u00f6n. Tietoj\u00e4rjestelm\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heti kaksi sopivaa vaikuttajaa, toinen viel\u00e4p\u00e4 l\u00e4hell\u00e4. Kun t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4k\u00e4\u00e4n maaleja ei ole, teht\u00e4v\u00e4k\u00e4sky l\u00e4htee. Kuusi hiiren n\u00e4p\u00e4ytyst\u00e4 siirt\u00e4\u00e4 tadzikkikomentajan k\u00e4skyn lentokoneeseen taivaalla.<\/p>\n Kaksikymment\u00e4kahdeksan minuuttia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 taistelunjohtokonttiin tulee lyhyt raportti, \u201dhit7x 35dead\u201d, joka siirtyy kuittauksen j\u00e4lkeen p\u00e4iv\u00e4n tilastoon. Kuuden tunnin kuluttua tarkempi raportti kertoo, ett\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4ys on k\u00e4ynnistym\u00e4ss\u00e4, maasota liikkuu taas. Jack on jo lenkill\u00e4, Sara kuntosalilla.<\/p>\n Muhammed Theodor Jackson<\/strong> selaa muistiinpanojaan joitakin kuukausia vanhoista tapahtumista. Vaikka h\u00e4nell\u00e4 on propagandaupseerina p\u00e4\u00e4sy kaikkiin raportteihin, oli kova ty\u00f6 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 palapelin kaikki osat. Nyt tietokoneen alareunassa on pitk\u00e4 rivi auki olevia tiedostoja ja MT uskoo faktojen olevan kasassa. Talebaneverstin paikallaoloa raporteissa ei ole ja tadzikki\u00adkomentajan nimi on jo k\u00e4sketty unohtaa, h\u00e4nt\u00e4 ei haluta poliittisesti tukea. Nyt pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, kuka sodan k\u00e4\u00e4nsi, kenet nostetaan sankariksi.<\/p>\n Tulenk\u00e4ytt\u00f6j\u00e4rjestelm\u00e4n kannalta kaikki meni nappiin. Moni kohta olisi voinut menn\u00e4 pieleen, nyt koneisto kuitenkin toimi kuten oli suunniteltu. Varmaa on, ett\u00e4 sota sai uhrinsa ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4 voittonsa, talebanit kuolivat, h\u00e4visiv\u00e4t. Tappamisesta p\u00e4\u00e4tti tadzikki, maalin osoitti, pommit pudotti ja tapon hyv\u00e4ksyi amerikkalainen. Lupa tuli demokraattisesti valitulta presidentilt\u00e4, punaisella koodilla h\u00e4n olisi my\u00f6s itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt. Vai tappoiko aavikolla tietokoneohjelmoijalauma, joka kutoi kaiken kokoon? Paikannussatelliitit, ohjauspyrst\u00f6t, radiot, kymmenet tietokoneet, valaisimet, linkit, loogiset periaatteet, miljoonat ohjelmarivit. Uuden armeijan edustajat l\u00e4hinn\u00e4 hyv\u00e4ksyiv\u00e4t kasvottoman j\u00e4rjestelm\u00e4n optimointiin pyrkivi\u00e4 loogisia komentoja. Kaikki p\u00e4\u00e4tettiin t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Enter, enter, enter \u2026 ja kaukana m\u00e4ell\u00e4 ihmisel\u00e4m\u00e4 h\u00e4visi.<\/p>\n MT tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 etsii. H\u00e4n etsii sankareita, joihin l\u00e4nsimainen kotirintama pystyy samaistumaan. John on sopivin, h\u00e4n oli v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 vaarassa, armeijan slummista nostama musta ammattilainen. Kansalliskaartilaisena h\u00e4n olisi ollut t\u00e4ydellinen, mutta kaikkea ei voi saada. Onneksi Johnin rikosrekisteri on puhdas ja sotilasansiot kunnossa. Sara on toinen, kasvavasta puertoricolaisesta v\u00e4est\u00f6st\u00e4, reservin naisluutnantti, pienen tyt\u00f6n \u00e4iti. V\u00e4sym\u00e4t\u00f6n tilanteen seuraaminen on keskeinen osa uutta taistelutapaa, siin\u00e4 nainen on ylivoimainen. Jackille kyse oli rutiinista, eik\u00e4 ylemp\u00e4\u00e4 upseeria voi nostaa sankariksi kuin kent\u00e4lt\u00e4. Lentomiehist\u00f6 ei sovi, koska amfetamiini on juuri tapetilla. Dilemma on, ett\u00e4 juuri lent\u00e4jien ruumiita nykysodissa raahataan ja jos tekniikka pett\u00e4\u00e4 vihollisalueella, kuolema on varma ja raaka. Mutta miten tehd\u00e4 sankari teknisesti niin ylivoimaisesta?<\/p>\n MTn luoma kokonaisuus on yhden p\u00e4iv\u00e4n positiivinen p\u00e4\u00e4uutinen l\u00e4nsimedioissa, jopa Ranskassa. Uutisvideo esittelee tapahtuman kuva-arkisto\u00adpoimintoina kaikkine elementteineen. John ja Sara saavat mitalit ja Sara lis\u00e4ksi ylennyksen, pieni Ruth leikkii ohjelmassa \u00e4idin mitalilla. Dieter Munder, kuivakas pieni insin\u00f6\u00f6ri, selitt\u00e4\u00e4 ohjelmassa, mitk\u00e4 kaikki j\u00e4rjestelm\u00e4t linkattiin yhteen, mit\u00e4 on uusi verkkokeskeinen sodank\u00e4ynti. Propaganda korostaa Yhdysvaltojen voimaa, sotateollisuuden uutta ismi\u00e4, tietotekniikan tehoa.<\/p>\n Teko sai kasvot. Dieter murhataan viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 autopommilla keskil\u00e4nnen pikkukaupungissa ja paniikki on hetken vallalla, jokaista edes arabin n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 jahdataan. Kuva pienen insin\u00f6\u00f6rin isosta romuttuneesta autosta peittyy h\u00e4nen lastensa itkuisiin kasvoihin ja kaupunkilaisten vihaisiin kommentteihin. Kasvoton vihollinen osasi analysoida, kuka tappoi, oli syyllinen. Sankarin tappaminen vain lis\u00e4\u00e4 gloriaa, mutta rattaan murha tuo hiekkaa rattaisiin. Tekniikalle ei saa antaa kasvoja. Propagandaohjeet muutetaan nopeasti.<\/p>\n MT on ollut Kolme viikkoa mahdottoman edess\u00e4, etsim\u00e4ss\u00e4 positiivista sanomaa kaupunki\u00adsissisodan maalin puolelta. Ainoa sankariksi kelpaava on sairaalaketju, mutta se ei kuvaa voittamista vaan ruumiin pelastusta. Ensihoitoaseman helikoptereissa veri haisee, eiv\u00e4tk\u00e4 kuvat sotasairaalasta luo tunnetta voitokkaasta taistelusta. Asia propagoidaan rivisotilaille, mutta kansainv\u00e4liseen levitykseen siit\u00e4 ei ole.<\/p>\n Nyt MT vuotaa verta panssariauton takapenkille. Auton etuosa on muuttunut muodottomaksi, varmaan k\u00e4nnykk\u00e4ohjattu tienvarsipommi. Sivulasiin iskeytynyt ohikulkijan ruumiinkappale valuttaa ruskeaa tahmeaa nestett\u00e4. Rikkoutuneista t\u00e4rykalvoista putoilee veritippoja muovi-istuimelle. Kuljettaja, korpraali joku, on noussut seisomaan ohjauspy\u00f6r\u00e4n l\u00e4vistetty\u00e4 h\u00e4nen rintakeh\u00e4ns\u00e4, kuolon sinerrys n\u00e4kyy niskastakin. MT toivoo, ett\u00e4 omat ehtiv\u00e4t ensin paikalle. Painajaisunessa h\u00e4nen ruumistaan on raahattu kaduilla jo monta viikkoa. H\u00e4n ei halua sankariksi, t\u00e4ss\u00e4 sodassa. Apache-helikopterin roottorit silm\u00e4kulmassa tuovat helpotuksen ja vasta nyt MT huomaa, ettei h\u00e4n kuule. Tarkentaessaan katseensa viereisen talon yli kohti pelastusta h\u00e4n huomaa vilahdukselta ikkunassa v\u00e4syneet silm\u00e4t, joita sis\u00e4inen palo valaisee. Kasvojen piirteet painuvat i\u00e4ksi mieleen. Vihollinen.<\/p>\n P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n sairaalasta MT kaivaa arkistoja l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen kasvot. Tiedustelu\u00adtieto\u00admassa on l\u00e4hes rajaton ja pian l\u00f6ytyy lehtikuva, jossa kasvot tuijottavat karttaa muiden osallistujien poseeratessa kameralle. Kasvoille l\u00f6ytyy arkistosta ohut kansio, v\u00e4h\u00e4bittinen, otsikkona on Al Duda. MT lukee afgaanista, jonka tie on kulkenut Neuvostoliiton Afganistanin sodan kautta Grosnyyn, Bosniaan, takaisin Afganistaniin, nyt h\u00e4n siis on Irakissa. Al Duda ei ole fanaatikko vaan kentt\u00e4johtaja, viimeisen tiedon mukaan eversti ja nelikymppisen\u00e4 jo kuuden sodan veteraani. Vaikuttava ura, t\u00e4t\u00e4 on etsittykin ja melkein jo keksittykin.<\/p>\n Tiedustelu\u00adp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4\u00e4, kun MT kertoo havaintonsa. Muutamassa tunnissa ajojahti on k\u00e4ynniss\u00e4 talo talolta, auto autolta. Kahdentoista tunnin kuluttua tielt\u00e4 suistuneesta autosta l\u00f6ytyy ruumis, joka sopii kasvoihin. Kolhiintunut vanha Datsun on katkaissut kuopassa ohjausnivelens\u00e4 ja t\u00f6rm\u00e4nnyt kiveen. Irakilaispoliisit kuvataan ruumiin vieress\u00e4 voitokkaina, heist\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n nyt sankareita. Ruumis on todiste laajemmasta salaliitosta, ulkopuolisesta osallistumisesta.<\/p>\n MTeen ehtiess\u00e4 paikalle ruumis on jo nostettu penkalle. Verinoro everstin suupielest\u00e4 on pyyhitty l\u00e4hes puhtaaksi l\u00e4hikuvaa varten. Kulunut siviilipuku, puhdas, leikatut hiukset ja hoidetut viikset. Kasvot ovat levolliset, ehk\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran kolmeenkymmeneen vuoteen.<\/p>\n Millaistahan paratiisissa on?<\/p>\n ———————————<\/p>\nNorfolk, kes\u00e4 2002<\/strong><\/h3>\n
Irak kev\u00e4t 2004<\/strong><\/h3>\n