Ilmastopakolaiset – kestää ja estää

Varoitus: juttu järkyttää siinä määrin minuakin, että jätin kuvat pois.

Pohdin tovi sitten erilaisia mittaluokkia liittyen Suomeen pyrkiviin kutsumattomiin maahanmuuttajiin. Siinä lukumäärät vaihtelivat muutaman tuhannen ja kolmenkymmenen miljoonan välillä. Juttuun pääset tästä.

Ilmastopakolaisuus on sinällään hankala termi, että kansainväliset pakolaissopimukset eivät tunne ilmastonmuutosta syynä saada pakolaisstatus. Mutta koska termi on niin laajasti käytössä, käytän sitä itsekin. Ilmastopakolainen on siis henkilö tai pikemminkin kokonainen kylä tai maakunta, joka joutuu väistymään ilmastonmuutoksen muutettua elinympäristön elinkelvottomaksi.

Kestää – realistisesti ajateltuna

Esitin ilmastonmuutoksen perusjutussani, että varautumisen mittalukuna on hyvä käyttää +3,7 asteen lämpötilannousua seuraavan viidenkymmenen vuoden lopputuloksena. Arvioni perustuu siihen, mihin mennään nykymenolla ilman talouskasvua. Tähän liittyvissä skenaarioissa puhutaan sadoista miljoonista ilmastopakolaisista.

Ilmastopakolaisuuden voimakas lisääntyminen esitetään lobbauksessa keskeisenä uhkakuvana, jolla perustellaan pakkoa pysyä vain +1,5 asteen nousussa. Tälläkin nousulla ruuasta tulee pulaa, varsinkin yhdistettynä tilanteen mahdollistamaan ripeään väestönkasvuun. On siis varsin todennäköistä, että pakolaisia tulee.

Tietofinlandiapalkitussa kirjassa Hyvän sään aikana (Into-kustannus 2017) on joukko erinomaisia artikkeleita siitä, millaisia uhkakuvia on näkyvissä ja millaisia tekoja tarvitaan.  Pääsin kirjassa itsekin ääneen Samuli Niinivuon jutussa, joka on otsikoitu ”Hyvää yötä, paha maailma”. Lainaan tuosta jutusta Uusi turvallisuus -kollegaani Antti Majavaa, nykyistä BIOS-tutkimusyksikön koordinaattoria. Antti pohtii kirjassa näin: ”Yhteisö, joka hylkää keskeiset arvonsa puolustaakseen elämäntapaansa, on tavallaan romahtanut. Siirtolaisten surmaaminen Euroopan rannikoille tai jättäminen länsimaiden liepeille kuolemaan merkitsisi sivilisaation loppua”.  Seuraavassa artikkelissa Pentti Linkola on asiassa paljon armottomampi: ”Ihminen on tavallaan syyntakeeton aiheuttamaansa tilanteeseen: evoluutio on tehnyt ihmisestä lyhytikäisen, kohti tuhoa ja sukupuuttoa kiirehtivän lajin.”

Ymmärrän heitä molempia. Linkolan tekstejä olen lukenut nuoruudestani saakka ja tunnen Antin. Toinen rakastaa luontoa ja pitää ihmistä sille vaarana, toinen peräänkuuluttaa lännen vastuuta aiheuttamastaan tilanteesta. En kuitenkaan tee heistä olkiukkoja kaataakseni heidän väitteensä vaan esitän oman arvioni siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Kansainvälisen pakolaissopimuksen ajoivat läpi länsimaat suuren sisällissotansa eli toisen maailmansodan jälkeen. Pääosan taakasta ovat kuitenkin kantaneet muut kuin länsimaat, pelkästään Jordaniassa on enemmän Lähi-Idän pakolaisia kuin rikkaassa Euroopassa yhteensä. Me olemme hyviä moralisoimaan, mutta huonoja kantamaan vastuuta. Rajamme ovat jo sulkeutumassa. Me sekä kaasutimme ja pakastimme ihmisiä että hävitimme kokonaisia kaupunkeja tuossa sodassa. Emme kuitenkaan menettäneet sivistystämme, teknologiallemme saimme superbuustin ja taloutemme nousi ennätykseen jopa tuhotussa Saksassa vuosikymmenessä. Kun katson päivän lehtiä, joissa talouskasvun jatkumishuoli ja kestävyysvaje saavat satakertaisesti palstamillimetrejä ilmastonmuutokseen verraten – paitsi juuri nyt – en usko isoon muutokseen.

Ilmastotaistelussa alkuun tulee pakolaisia Euroopan ulkopuolelta, kasvavana virtana. Kukin Euroopan maa asettanee heille omat kriteerinsä ja käy Kanadan tavoin valkkaamassa itselleen sopivat tulijat leireiltä, joiden perustamisesta yritetään juuri saada sopu. Jos Saksalle riittää 250 000, Suomelle riittänee enintään 20 000 vuodessa. Sekin on paljon lamaantuvassa taloudessamme.

Kun ilmastonmuutos muuttaa Eurooppaa itseään, vastaanotto muuttunee pakolliseksi. Kun Etelä-Italia, Kreikka, Espanja ja Portugali menettävät elinmahdollisuuksiaan, heidän muuttoaan me emme oikein voi estää. Kun tämä alkaa, ulkopuolelta tuleville ovi suljetaan kokonaan. On sisäinen kriisi.

Yksi kiinnostava piirre ilmastopakolaisuudessa kuitenkin on. Yksilöiden sijaan me voisimme valita kokonaisia kyliä, jotka toisivat mukanaan oman struktuurinsa. Mitenkähän maanviljelyksestä elänyt bangladeshiläiskylä pärjäisi siellä, mistä itse olemme Suomessa muuttamassa lähes kokonaan pois? Ainakin talot ja pellot olisivat valmiina. Onnistuisiko afrikkalaiselle kalastajakylälle sisävesikalastus Linkolan tavoin? Voisiko katastrofaalisesti vähenevää perustuotanto-osaamistamme paikata näin nälkää näkevässä maailmassa?

Estää – loogisesti ajateltuna

Estää-tehtävässä vähennetään kasvihuonekaasujen päästöjä mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Kaukaa tulevat ilmastopakolaiset ovat tälle tavoitteelle myrkkyä.

Kun länsimaalainen osaaja saadaan houkuteltua Suomeen tekemään jotakin, mihin emme itse kykene, se on vaihtokauppaa: jotakuinkin sama määrä suomalaisia menee vastakauppana rikastamaan muita länsimaita. Kun länsimaiden kasvihuonekaasupäästöt ja elintaso ovat pääpiirtein samalla tasolla ja vähennykset koskevat meitä kaikkia, maailma ei tällä muutu sen enempää paremmaksi kuin huonommaksi. Jos Euroopassa joku maa joutuu sellaiseen ilmastokurimukseen, että se joutuu lähettämään kansalaisiaan meillekin, isoa muutosta maailman mitassa ei siis tapahdu. Ellei sitten ajattele, että ovi heille sulkemalla päästöt romahtavat.

Esitän kaksi argumenttia, miksi ilmastopakolaisuus kaukaa on eri asia.

(1)    Kun esimerkiksi nigeriläinen tulee Suomeen hakemaan parempaa tulevaisuutta itselleen ja perheelleen, hän aiheuttaa jo matkallaan paljon suuremmat päästöt kuin vuodessa kotimaassaan. Suomessa hänen päästönsä ainakin viisikymmenkertaistuvat (Suomi 8,5 tn vuodessa ja Nigerin tyyppisissä maissa 0,1 tn ottaen huomioon kehityksenkin ja huonon tilastoinnin), joka vuosi. Tilasto on Maailmanpankilta vuodelta 2013 ja löytyy lukion maantieteen oppikirjasta Manner GE3 – siis tietoa, jota lapsillemme opetamme. Jos Suomeen tulisi miljoona afrikkalaista, keskimäärin 32 000 vuodessa, päästömme kasvavat pelkästään sillä yli kaksikymmentä prosenttia, joka pitäisi vielä lisäleikata. Määrä on paljon isompi kuin riita metsistä nyt.

(2)    Suomi on nyt saavuttanut tilan, jossa väkiluvun kasvu on pysähtynyt ja kääntynyt jopa lievään laskuun. Koko maailman on saavutettava sama tila viimeistään vuoteen 2060 mennessä, tai tulokset ovat hirveitä. Minusta meillä on suoranainen velvollisuus ratkaista, miten nollakasvulla väkiluvussa ja päästöjä koko ajan vähentäen kansakunta kykenee elämään hyvin. Meillä on siihen sekä osaaminen että mahdollisuus, koska emme joutune itse ilmastopakolaisiksi. Japani on tällaisen päätöksen jo ilmeisesti tehnyt, se sallii väkilukunsa pudotuksen eikä aio silti ottaa maahan lisäväkeä.

Kaksi moraalia?

Pidän nykyistä keskustelua siitä, miten jatkuvaan kasvuun sidottu sosiaaliturvamme ja hyvinvointivaltiomme saadaan turvattua tuomalla maahan yhä enemmän lisäväkeä Euroopan ulkopuolelta, tulevaisuutta tuhoavana. Jopa samassa puheessa tai lehtiartikkelissa voidaan yhtä aikaa olla huolissaan ilmastomuutoksesta ja kestävyysvajeesta, vaikka niihin esitetyt ratkaisut ovat täysin vastakkaiset. Kun lukee ajatuksella yhdenkin ilmastotoimien tehtävälistan, ymmärtää tämän.

Se, onko Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten vuosimäärä 200, 600 vai 1200, on oman omantunnon paikkailua vertailuna muihin länsimaihin, edes laastariksi siitä ei ole. Toki kasvuprosentit saadaan näyttämään hyviltä ja osoitettua omalletunnolle, että jotakin on edes tehty.

Minun etiikkani ei koske yksilöitä, jos todelliset ongelmat koskevat massoja ja maailmaa kokonaisuutena. Olen ollut kolmekymmentä vuotta valmiina tapattamaan nuorisomme parhaimmistoa itsenäisyyden pelastamiseksi. Se, että Euroopan ja Suomen rajat suljetaan massamuutoilta, on siihen verrattuna kevyt päätös. Maailma ei ole kaunis tai hyvä paikka. Eikä ilmastonmuutos tule sitä parantamaan, päinvastoin.

puheenaiheet turvallisuus ilmastonmuutos
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.