{"id":100,"date":"2013-11-13T18:48:00","date_gmt":"2013-11-13T16:48:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2013\/11\/13\/vanhat-taikurit\/"},"modified":"2013-11-13T18:48:00","modified_gmt":"2013-11-13T16:48:00","slug":"vanhat-taikurit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/vanhat-taikurit\/","title":{"rendered":"Vanhat taikurit"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n
\nThomas
\nHylland Eriksen lanseerasi vuosituhannen alussa \u201dhetken tyrannian\u201d k\u00e4sitteen,
\njolla harmillisen konsulttikielinen professori viittaa kulttuurisen aikaj\u00e4nteen
\nlyhentymiseen. P\u00e4ivitetty\u00e4 ja tyylikk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 versiota Eriksenin teoksesta
\nkaivattaisiin \u2013 niin laajalle ja pitk\u00e4lle reaaliajan hype on levinnyt. Eik\u00e4
\nkehitykselle n\u00e4y loppua. Hetkellisyyden vaikeasti hahmotettava kokonaiskehitys
\nkauhistuttaa minua l\u00e4hes yht\u00e4 paljon kuin ekokatastrofi. En edes kuvittele lausuvani
\nsiit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rjellist\u00e4, en varsinkaan blogiformaatissa. Sen sijaan esittelen
\nkaksi laulua, joissa so last seasoniksi<\/i>
\ntai pass\u00e9ksi<\/i> muuttumista kuvataan
\nriipiv\u00e4ll\u00e4 tunteella; tavalla, joka kehyst\u00e4\u00e4 kvartaalivaihdon saatanallisuuden
\nantamalla \u00e4\u00e4nen sek\u00e4 kyydist\u00e4 tippuneelle ett\u00e4 kyydist\u00e4 tyystin kielt\u00e4ytyneelle.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n<\/object><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEnsimm\u00e4inen,
\n\u201dThe Old Magician\u201d, on teemaan sopien uusi<\/i>
\nkappale, joskin se olisi yht\u00e4 hyvin voitu \u00e4\u00e4nitt\u00e4\u00e4 vuonna 1985 tai 1992 kuin
\n2013. Brittil\u00e4inen Prefab Sprout julkaisi lokakuussa ensimm\u00e4isen varsinaisen
\nstudioalbuminsa sitten vuoden 1997 Andromeda
\nHeightsin<\/i>. Menneen 16 vuoden aikana t\u00e4lt\u00e4 popin aateliselta on ilmestynyt
\nkaksi albumia, joista The Gunman and
\nOther Stories<\/i> (2001) on koottu alkujaan muille artisteille luovutetuista
\nkappaleista ja vuoden 2009 klassikko Let\u2019s
\nChange the World with Music<\/i> 1990-luvun alussa luodusta materiaalista. Tuore
\nCrimson\/Red<\/i> kasvaa ajan saatossa Let\u2019s Change the World with Musicin<\/i>
\nveroiseksi merkkiteokseksi, ei ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, \u00e4\u00e4nitys- ja
\ns\u00e4vellysvuosikymmenest\u00e4 viis. Vuoden parhaat levyt on t\u00e4ten listattu.
\nMusiikkilehdet, huomio: Crimson\/Red<\/i>
\nriitt\u00e4\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPrefab
\nSprout on aina ollut yht\u00e4 kuin auteurinsa Paddy McAloon ja tukijoukot, mutta Crimson\/Red<\/i> vie diktatuurin
\n\u00e4\u00e4rimmilleen: McAloon laulaa ja soittaa kaiken. Yksin\u00e4isyys pukee miest\u00e4, joka
\nseisoo ajassaan harmaahapsisena poikkeamana. McAloonin helkkyv\u00e4t kitarat ja
\nmuoviset syntetisaattorit tekev\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 muodollisesti 1980-lukulaisen
\nartistin. Mies ei kuitenkaan retroile<\/i>
\ntai edes erityisemmin tyylittele. Prefab Sproutin 80-lukulaisuus vastaa The
\nBeatlesin tai The Beach Boysin 60-lukulaisuutta: kyse on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4,
\njota hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ajattomat pop-s\u00e4velm\u00e4t on saatu k\u00e4til\u00f6ity\u00e4 maailmaan. Vai v\u00e4itt\u00e4\u00e4k\u00f6
\njoku vakavissaan, ett\u00e4 \u201dIn My Life\u201d tai \u201dGod Only Knows\u201d tyhjentyisiv\u00e4t
\n1960-lukulaisuuteensa? Culture Club ja Wham! ovat kasariakteja, Prefab Sprout
\n1980-luvulta l\u00e4htien toiminut ilmaisukanava Paddy McAloonin visioille.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSoundi<\/span><\/i>-lehden p\u00e4\u00e4toimittaja Mikko
\nMeril\u00e4inen tiivist\u00e4\u00e4 Prefab Sproutin aikaimmuuniuden viiden t\u00e4hden Crimson\/Red<\/i>-arviossaan<\/a>:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVain Paddy McAloon voi vuonna
\n2013 soittaa melodiat synan harmonica- tai brass-soundilla ilman pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n
\nironiaa.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nT\u00e4sm\u00e4lleen.
\nCrimson\/Redin<\/i> yhdeks\u00e4s kappale \u201dThe
\nOld Magician\u201d on tyyppiesimerkki McAloonin uhmakkuudesta ajankohtaisuuden
\nvaatimusten edess\u00e4. H\u00f6lkk\u00e4ilev\u00e4 country-kitarointikin kuulostaa p\u00f6lyttyneeseen
\ncasio-urkuun ohjelmoidulta \u2013 puhumattakaan kappaleen varsinaisista
\nsyntetisaattoriosuuksista. Klubi-uskottavan 80-lukulaisuuden viileys on
\nMcAloonille yht\u00e4 vierasta kuin luomuhenkinen laulaja-lauluntekijyys. \u201dThe Old
\nMagicianissa\u201d h\u00e4n vaikuttaakin olevan piinallisen tietoinen asemastaan
\nanakronismina.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nThe Guardianin<\/span><\/i> kriitikko Caroline Sullivan ei
\nk\u00e4sitykseni mukaan harjoita suurta v\u00e4kivaltaa tulkitessaan<\/a> \u201dThe Old Magicianin\u201d
\nomael\u00e4m\u00e4kerralliseksi lauluksi. Katso hopeahiuksista Paddy McAloonia, kuuntele
\nh\u00e4nen s\u00e4velm\u00e4\u00e4ns\u00e4:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nThe old magician takes the stage<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nHis
\nact has not improved with age<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nObserve
\nthe shabby hat and gloves<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nThe
\ntired act that no-one loves<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nHis act<\/span><\/i>, jonka McAloon loi Steve McQueen<\/i>– ja From Langley Park to Memphis<\/i> -mestariteoksilla (1985 ja 1988) ja
\nt\u00e4ydellisti Let\u2019s Change the World with
\nMusicilla<\/i>, ei totisesti ole parantunut i\u00e4n my\u00f6t\u00e4. Se on pysynyt
\nmillintarkasti samana, mit\u00e4 pid\u00e4n huikeana saavutuksena. Maailma ymp\u00e4rill\u00e4 on
\nmuuttunut, eik\u00e4 oikeudenmukaisuus ole lisinyt. Tuon arvon vallitessahan Prefab
\nSprout olisi noussut The Smithsin arvostus- ja myyntitasolle, ohikin, ja Paddy
\nMcAloon julkaisisi harhailevat muistelmansa Penguin classics -nimikkeen alla.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n\u201dWhen
\nLove Breaks Down\u201d- ja \u201dCars and Girls\u201d -singlet toivat Prefab Sproutille
\naikanaan pient\u00e4 suosiota, jonka vuoksi 2010-luvun suomalainenkin on saattanut
\nkuulla yhtyett\u00e4. On silti outoa, ett\u00e4 hittivainultaan niinkin suvereeni artisti
\nkuin McAloon l\u00f6yt\u00e4\u00e4 taiteellisen kotinsa syv\u00e4lt\u00e4 marginaalista.
\nEp\u00e4kaupallinenhan h\u00e4n ei koskaan ole ollut, p\u00e4invastoin, jopa irvokkuuksiin
\nsaakka tarttuva. Laajan yleis\u00f6n villitsemisen mieless\u00e4 \u201dThe Old Magician\u201d -sitaatin
\nviimeinen rivi pit\u00e4\u00e4 silti omap\u00e4isesti paikkansa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nCrimson\/Redin<\/span><\/i> avainlaulu p\u00e4\u00e4ttyy toteamaan he\u2019s lost all his illusions now<\/i>, eik\u00e4
\nautobiografinen tulkinta p\u00e4de loppuun saakka. Onneksi. Laulun vanha taikuri
\nvoisi vastata McAloonia ainoastaan, jos laulu itsess\u00e4\u00e4n olisi tasoton.
\nIlluusioton ihminen ei kuitenkaan laulaisi illuusiottomuudesta n\u00e4in kauniisti.
\nVuonna 2013 Paddy McAloon on muukalainen liki kaikissa mahdollisissa
\nkonteksteissa, mutta jos Leonard Cohenin luonnostelema \u201dlaulun torni\u201d<\/a> on olemassa, McAloon asustaa Cohenia ja Hank Williamsiakin korkeammissa
\nkerroksissa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n<\/object><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEels-yhtyeen
\nyksinvaltias Mark Oliver Everett \u2013 aka Mr. E \u2013 bunkkaa samassa rakennuksessa
\nkuin McAloon, Cohen ja Williams mutta ainoastaan vanhojen meriittiens\u00e4
\nperusteella ja huomattavasti l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 katutasoa. <\/span>Vuonna
\n2005 Eels julkaisi magnum opuksensa Blinking
\nLights and Other Revelations<\/i>. <\/span>Omakohtainen
\ntupla-albumi saattoi nitist\u00e4\u00e4 Everettin luovuuden lopullisesti, sill\u00e4 viimeisen
\nkahdeksan vuoden aikana h\u00e4n on julkaissut kolme avutonta pitk\u00e4soittoa \u2013 Hombre Lobo<\/i> (2009), Tomorrow Morning<\/i> (2010) ja Wonderful,
\nGlorious<\/i> (2013) \u2013 sek\u00e4 yhden mukiinmenev\u00e4n j\u00e4ljitelm\u00e4n kaukaisilta tuntuvista introspektioistaan \u2013 End Times<\/i>
\n(2010).<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nYll\u00e4
\nkuultava \u201dRailroad Man\u201d lukeutuu Blinking
\nLightsin<\/i> helmiin. Albumin julkaisuaikoina en ajatellut n\u00e4in, mutta
\nkuluneiden vuosien Eels-lama on nostanut kappaleen arvoa. \u201dRailroad Manista\u201d on
\nvaivihkaa ja tekij\u00e4lt\u00e4\u00e4n kyselem\u00e4tt\u00e4 muotoutunut j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isviesti. Everett
\nlaulaa kappaleessaan nykyajasta, joka ei hektisyydess\u00e4\u00e4n ole suotuisa
\nverkkaiselle kulkijalle. Rivi things are
\nfaster now – this train is just too slow<\/i> kiteytt\u00e4\u00e4 vanhan sielun
\nantimodernin h\u00e4d\u00e4n vastaansanomattomasti, mutta nykytiedon valossa Mr. E
\ntuntuu viittaavan my\u00f6s taiteellisen n\u00e4kemyksens\u00e4 ehtymiseen:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nI
\nfeel like an old railroad man<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nWho\u2019s
\nreally tried the best that he can<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nTo
\nmake his life add up to something good<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nBut
\nthis engine no longer burns on wood<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKappale
\nmy\u00f6nt\u00e4\u00e4 tappionsa h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n samanlaisin sanank\u00e4\u00e4ntein kuin Prefab Sproutin
\n\u201cThe Old Magician\u201d. Vanhat temput eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 tehoa. Ulkomusiikillisesta ja
\nurakehityksellisest\u00e4 taustatiedosta puhdistettuna \u201dRailroad Man\u201d ja \u201dThe Old
\nMagician\u201d olisivatkin erinomaisia, ajattelemaan usuttavia surupuheenvuoroja
\nhetken tyranniaa vastaan. Vuoden 2013 todellisuudessa kumpikin on enemm\u00e4n:
\n\u201dRailroad Man\u201d valitettavan tarkasti toteutunut ennustus, \u201dThe Old Magician\u201d
\nsanomansa voittava ihme. Vasta kahdeksan vuoden ja kolmen v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4n Prefab
\nSprout -albumin j\u00e4lkeen suostun tarkastamaan n\u00e4k\u00f6kantaani. Crimson\/Redin<\/i> lumoamana haluan ajatella, ettei sellaista aikaa
\ntulla n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.<\/o:p><\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Thomas Hylland Eriksen lanseerasi vuosituhannen alussa \u201dhetken tyrannian\u201d k\u00e4sitteen, jolla harmillisen konsulttikielinen…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/4.bp.blogspot.com\/-6MW4srYTweM\/UoOxKz_gTRI\/AAAAAAAAAEI\/2-sUoYfy0zs\/s320\/paddy-kuva.jpeg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/100"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=100"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/100\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=100"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=100"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=100"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}