{"id":101,"date":"2013-11-01T14:16:00","date_gmt":"2013-11-01T12:16:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2013\/11\/01\/tyyli-ja-michael-bracewell\/"},"modified":"2013-11-01T14:16:00","modified_gmt":"2013-11-01T12:16:00","slug":"tyyli-ja-michael-bracewell","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/tyyli-ja-michael-bracewell\/","title":{"rendered":"Tyyli ja Michael Bracewell"},"content":{"rendered":"
\n<\/a>Olen
\naina vihannut sanontaa \u201dpaskasta ei saa marmeladia\u201d. My\u00f6s tutumpi muotoilu
\n\u201dpaskasta ei saa konvehtia\u201d on kelvoton, vaikka ruskeaan m\u00f6ykkyyn viittaamalla
\nse tuntuu k\u00e4sittelev\u00e4n eri tason ongelmaa kuin mist\u00e4 paskan marmeladiksi muuttumattomuudessa
\non kyse. Ulosteestahan voi kuka hyv\u00e4ns\u00e4 muokata konvehtia muistuttavan asian;
\njos karkeutta ja iljett\u00e4v\u00e4\u00e4 kokeilumielt\u00e4 vain piisaa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMarmeladin
\nkanssa on toisin. \u201dPaskasta ei saa marmeladia\u201d on realistinen v\u00e4ite. Pit\u00e4\u00e4 kutinsa,
\nty\u00f6paikkaruokalassa, bussipys\u00e4kill\u00e4 ja yleis\u00f6nosastossa. Ei perhana viek\u00f6\u00f6n saa
\nmarmeladia, ei edes marmeladin n\u00e4k\u00f6ist\u00e4. Latteutta toistelevat eiv\u00e4t kuitenkaan
\nole tulleet ajatelleeksi, miksip\u00e4 olisivatkaan, ett\u00e4 tyyliss\u00e4<\/i> on kyse juurikin paskan marmeladisoinnista. Sill\u00e4 sit\u00e4h\u00e4n
\nel\u00e4m\u00e4 on, niin retoriikan kuin konkretiankin tasolla: paskaa. Ja siksi
\ntarvitsemme rajatilan kansalaisia, jotka osaavat kirjoittaa, puhua, n\u00e4ytell\u00e4
\ntai laulaa siit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n siten, ett\u00e4 syntyy sen itsens\u00e4 ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4 loitsua. Jotta
\nselvi\u00e4isimme.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMenem\u00e4tt\u00e4
\nt\u00e4m\u00e4n syvemm\u00e4lle muodon ja sis\u00e4ll\u00f6n erottelun mielekkyyteen tai esteettiseen
\nteoriaan: tyylikk\u00e4in tyyli on aina jossain m\u00e4\u00e4rin riippumatonta, aiheesta,
\nkaikesta. Kumartamani kirjailijat voivat puolestani kirjoittaa mist\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.
\nJoka tapauksessa heid\u00e4n neroutensa perustuu taidolle olla kirjoittamatta
\nmist\u00e4\u00e4n miten hyv\u00e4ns\u00e4<\/i>. Henrik Tikkasen
\n\u201dautobiografia\u201d Renault, rakkaani<\/i>,
\nDavid Foster Wallacen tennis-esseet ja Albert Camus\u2019n kirjoitukset Algerin
\nhiekkarannoista ovat priimaesimerkkej\u00e4 tympeiksi ajattelemieni aiheiden
\nsupertyylikk\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4sittelyst\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKun
\nkirjailija ylitt\u00e4\u00e4 aihealueensa, h\u00e4nell\u00e4 on edellytyksi\u00e4 suuruuteen. T\u00e4llaisia
\nedellytyksi\u00e4 olen viime kuukausien aikana havainnut Michael Bracewellin
\ntekemisist\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nBracewell
\n(s. 1958) on brittil\u00e4inen prosaisti, asiaprosaisti ja kriitikko, jonka tuotannosta
\nen kykene antamaan yleisesityst\u00e4. H\u00e4n julkaisi esikoisromaaninsa Missing Margate<\/i> vuonna 1988, enk\u00e4 ole
\nlukenut sit\u00e4 \u2013 kuten en muitakaan Bracewellin fiktiivisi\u00e4 teoksia, joita t\u00e4t\u00e4
\nkirjoittaessa on ilmestynyt seitsem\u00e4n. H\u00e4nen kaunokirjallisuuteensa \u2013 johon 3:AM<\/i>-verkkolehden haastattelu<\/a>
\nkiinnostavasti johdattelee \u2013 paneudun tulevaisuudessa, mutta toistaiseksi
\npureskeltavaa on riitt\u00e4nyt nimenomaan asiaproosassa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPop-musiikki,
\nrunous, muoti, kuva- ja k\u00e4sitetaide, elokuva ja televisio ovat esimerkkej\u00e4
\naihealueista, joita Bracewell k\u00e4sittelee esseistiikassaan, laajoissa
\naikakauslehtiartikkeleissaan ja niin kutsutuissa tietokirjoissaan. Erityisen
\npaljon h\u00e4n on kirjoittanut Roxy Musicista \u2013 kolme teosta sek\u00e4 lukuisat
\nsivuamiset muissa yhteyksiss\u00e4 \u2013 ja Jeff Noonista, mutta n\u00e4m\u00e4kin tekstit ovat
\nviel\u00e4 p\u00e4\u00e4osin lukulistallani. Itse asiassa olen muutamien verkkoartikkelien
\nlis\u00e4ksi lukenut vasta kaksi Michael Bracewellin kirjakokonaisuutta. Laatu on
\ntoistaiseksi korvannut m\u00e4\u00e4r\u00e4n, sill\u00e4 sek\u00e4 England
\nIs Mine: Pop Life in Albion From Wilde to Goldie<\/i> (1997) ett\u00e4 The Nineties: When Surface Was Depth<\/i>
\n(2002) kiilaavat syk\u00e4hdytt\u00e4vimpien viime aikoina kohtaamieni ei-fiktiivisten
\nteosten joukkoon.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOtsikkokin
\nsen kertoo. Michael Bracewell on esteetikko, joka ei kaihda k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa \u201dalbion\u201d
\ntarkoittaessaan Iso-Britanniaa. Suomalaiselle lukijalle h\u00e4nen korkeakirjallinen
\nbrittisnobisminsa aiheuttaa jatkuvaa tarvetta sanakirjan ja \/ tai Wikipedian
\nk\u00e4yt\u00f6lle, mutta England Is Minen<\/i>
\nkaltaisen helmen ymm\u00e4rryksen edest\u00e4 ty\u00f6skentelee mielell\u00e4\u00e4n. Albionin pop-el\u00e4m\u00e4
\nei nimitt\u00e4in Bracewellin ajattelussa ala The Beatlesista ja etene David Bowien
\nkautta Bluriin ja Oasikseen. N\u00e4m\u00e4kin artistit ovat h\u00e4nelle t\u00e4rkeit\u00e4 mutta vain
\nosana England Is Minen<\/i> pikkusormi
\npystyss\u00e4 ilotulittavaa kavalkadia, jossa W. H. Auden, Oscar Wilde ja Lindsay
\nAnderson kulkevat rinta rinnan Pet Shop Boysin, The Curen ja The Fallin kanssa.
\nOnnistuneessa kulttuuriesseess\u00e4 kekseli\u00e4s l\u00e4ht\u00f6kohta merkitsee v\u00e4hint\u00e4\u00e4n puolta
\nlopullisesta voitosta, mink\u00e4 Bracewell on syvimmin oivaltanut. Harva viitsisi
\nrakentaa yht\u00e4 pitk\u00e4llisi\u00e4 rinnastuksia Audenin ja Neil Tennantin v\u00e4lille kuin
\nBracewell.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEngland Is Mine<\/span><\/i> kannustaa hitaaseen ja
\npaneutuvaan vastaanottotapaan eik\u00e4 vieraannuta lukijaansa edes k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n
\nt\u00e4k\u00e4l\u00e4isitt\u00e4in tuntemattomia runoilijoita ja elokuvaohjaajia useiden kymmenien
\nsivujen laveudella. Uppo-oudostahan saa kiehtovan aivan kuten paskasta
\nmarmeladin: hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 erehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja ep\u00e4todellista tyylitajua, jota
\nBracewellin polveilevissa virkkeiss\u00e4 piisaa. \u00c4idinkieleni ei ole englanti,
\njoten menet\u00e4n suuren osan h\u00e4nen tarjoamista nyansseistaan. Kiroan
\nei-brittil\u00e4isyyteni \u2013 muutenkin \u2013 ja yrit\u00e4n tehd\u00e4 parhaani. Joka tapauksessa
\nBracewell kuuluu niiden taiteilijoiden joukkoon, joiden ajoittainen h\u00e4m\u00e4ryys ja
\nvaikeaselkoisuus eiv\u00e4t synnyt\u00e4 turhaumusta. On ilo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, joskin
\npaikoin rajoitetusti.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSivistynyt
\nja kuivakka wit<\/i> k\u00e4y Bracewellin
\nparhaissa teksteiss\u00e4 piiloista vuoropuhelua liki ep\u00e4toivoisen runsaan hahmotuskyvyn
\nkanssa. V\u00e4lill\u00e4 Bracewell tuntuu yritt\u00e4v\u00e4n ilmaista yhdess\u00e4 virkkeess\u00e4 kaiken
\nja viel\u00e4p\u00e4 melkein onnistuu mahdottomassa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi The Nineties<\/i> -tekstikokoelman esseen \/ lehtiartikkelin
\n\u201dDumbing Up\u201d ensimm\u00e4isest\u00e4 tekstikappaleesta l\u00f6ytyy virke, joka on
\nasiasis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n kuin lopputekstin synopsis mutta soljuu ihailtavan
\nkaunopuheisesti:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nNow,
\nsince the designer consciousness of the late 1980s has given way to the quest
\nfor spiritual hygiene and social responsibility that pumps the heart of New
\nLabour\u2019s New Britain, the nurturing of our inner child by any means possible
\nhas achieved a new fashionableness \u2013 at the expense, perhaps, of our inner
\nadult.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nRenault
\nTwingo -tv-mainosta, Bridget Jonesin p\u00e4iv\u00e4kirjaa ja South Parkia tulkitsemalla
\nBracewell maalaa tarkkan\u00e4k\u00f6isen kuvan 1990-lukulaisen infantilismin noususta.
\nAnalyysi ei juuri ole menett\u00e4nyt relevanssiaan 2010-luvun todellisuudessa,
\njossa yliopiston professori moikkaa opiskelijoitaan Angry Birds -huppariin
\nsonnustautuneena ja vesiskoottereita on yh\u00e4 olemassa. Bracewell on
\nhavainnoissaan ja tulkinnoissaan tarkempi kuin allekirjoittanut edell\u00e4, mutta
\nyht\u00e4 kaikki; lukeneisuus ja purskahtelevuus palvelevat h\u00e4nen poetiikassaan toinen
\ntoistaan. Matalallakin voidaan k\u00e4yd\u00e4, mutta maali pysyttelee korkeuksissa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nThe Nineties<\/span><\/i> lienee kiehtovine Hanson- ja
\nSpice Girls -osioineen helpommin l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4 kokonaisuus kuin mahtipontinen England Is Mine<\/i>. Molempia tavoittaa
\nvalitettavan rajoitetusti t\u00e4k\u00e4l\u00e4isist\u00e4 kirjastoista, eik\u00e4 suomennoksia ole
\nolemassa. K\u00e4\u00e4nn\u00f6surakka saattaisikin osoittautua liian haastavaksi; niin
\numpibrittil\u00e4isi\u00e4 Bracewellin aiheet ja sanasto ovat. Ekskursiotani tuossa
\nkiehtovassa sf\u00e4\u00e4riss\u00e4 ajattelin silti ja siksi jatkaa toivomalla joulupukilta
\nteosta The Space Between<\/i>, johon on
\nkoottu Bracewellin taide- ja omael\u00e4m\u00e4kerrallisia kirjoituksia. K\u00e4sittelyss\u00e4
\novat kustantamon tiedotteen mukaan esimerkiksi Richard Hamilton ja Bridget
\nRiley. En ole kiinnostunut kummastakaan, mutta tied\u00e4n Michael Bracewellin vision
\nsyrj\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n moiset pikkuesteet.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPS:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVerkosta
\nl\u00f6ytyy runsaasti Bracewellin tekstej\u00e4. Muun muassa Frieze<\/i>-lehden sivustolla on kattava valikoima<\/a>. Esimerkiksi Andy
\nWarhol -aiheinen kirjoitelma \u201dAndy\u2019s Books\u201d<\/a> on pikakokeilun arvoinen. Se k\u00e4ynnistyykin
\nsopivan bracewellmaisella ilmauksella:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\nThe audacious neatness of this
\nparadox is\u2026<\/span><\/i><\/o:p><\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen aina vihannut sanontaa \u201dpaskasta ei saa marmeladia\u201d. My\u00f6s tutumpi muotoilu \u201dpaskasta…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/4.bp.blogspot.com\/-5WzBVCY72x0\/UnObQFADyQI\/AAAAAAAAADo\/KbqlSIwwEhg\/s1600\/Bracewell.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/101"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=101"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/101\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=101"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=101"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=101"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}