{"id":102,"date":"2013-10-23T19:33:00","date_gmt":"2013-10-23T16:33:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2013\/10\/23\/vajaa-pastissi\/"},"modified":"2013-10-23T19:33:00","modified_gmt":"2013-10-23T16:33:00","slug":"vajaa-pastissi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/vajaa-pastissi\/","title":{"rendered":"Vajaa pastissi"},"content":{"rendered":"
\n<\/a>Lienee
\nluontevaa ja riitt\u00e4v\u00e4n mielikuvituksetonta menett\u00e4\u00e4 blogineitsyys kirjoittamalla
\nBlack Sabbathista. Jatkossa r\u00e4\u00e4vin muitakin aiheita, mutta n\u00e4in
\nOzzy-aiheisen esikoiskirjani<\/a> ilmestymisaikoina en malta olla puuttumatta er\u00e4\u00e4seen
\ntoiseen uutuuteen, joka merkitsee suurimmalle osalle ihmiskuntaa enemm\u00e4n kuin
\nedell\u00e4 mainittu esseekokoelma:<\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/i><\/div>\n
\nSen on t\u00e4rkeint\u00e4 keskitty\u00e4
\nh\u00e4p\u00e4isem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4miseen ja kohtuullisen elinvoiman osoittamiseen. Kaikki t\u00e4m\u00e4n
\nylitt\u00e4v\u00e4 tarkoittaisi fantastista lis\u00e4arvoa. S\u00e4ilytys- ja museointitason
\nalittaminen taas osoittaisi valitettavaa n\u00e4kemyksett\u00f6myytt\u00e4 suhteessa omaan
\nrockhistorialliseen arvovaltaan.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n
<\/span><\/i><\/div>\n
\nN\u00e4in
\nspekuloin Ozzytekstin<\/i> esseen \u201dGoodbye
\nTo Romance ja Ozzy Osbournen huonous\u201d alaviiteosiossa. Tarkoitan Black Sabbathin
\ncomeback-pitk\u00e4soittoa 13<\/i>, joka
\nteokseni viimeistelyvaiheessa oli ilmestym\u00e4isill\u00e4\u00e4n. Itse asiassa 13<\/i> tuli kauppoihin kes\u00e4kuun
\nalkupuolella, joten olisin halutessani voinut mahduttaa kirjaan n\u00e4kemyksni
\nalbumista. Oikovedoksia luin vasta juhannuksen j\u00e4lkeen. J\u00e4tin
\npika-analyysin tekem\u00e4tt\u00e4, mik\u00e4 havainnollistakoon kirjallisuuden eroa sek\u00e4
\nbloggaamiseen ett\u00e4 journalismiin. Ozzyteksti<\/i>
\non antiteesini p\u00e4iv\u00e4npolttavuudelle. S\u00e4\u00e4lin, ainakin jos oikein pinnist\u00e4n,
\nrock-toimittajia, jotka joutuvat muodostamaan tulkintojaan korkeintaan viikon
\ntai kahden, useimmiten vain muutaman p\u00e4iv\u00e4n tai tunnin kuuntelukokemusten
\npohjalta. Esseen ei tarvitse \u2013 eik\u00e4 se saa \u2013 astua heid\u00e4n alueelleen, luojan
\nkiitos.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span>
\nAika
\nei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole kyps\u00e4 13<\/i>-albumin
\nymm\u00e4rt\u00e4miselle, mutta blogi on kirjaa armollisempi ja hetkellisempi alusta.
\nSiisp\u00e4 luonnostelen, puran joitain j\u00e4sentym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ajatuksia:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n13<\/span><\/i> on ollut merkitt\u00e4v\u00e4 teos siit\u00e4
\nsaakka, kun alkuper\u00e4inen Black Sabbath -nelikko 11.11.2011 ilmoitti julkaisevansa uutta materiaalia sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4soiton ensi kertaa
\nsitten vuoden 1978 Never Say Die!<\/i>
\n-flopin. Vuonna 2011 kyse olikin viel\u00e4 alkuper\u00e4isest\u00e4 Black Sabbathista,
\njollaista emme 13<\/i>:lla kuule. Sopimustekniset
\nriidat saivat rumpali Bill Wardin vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n projektista, ja my\u00f6hemmin Ozzy
\nOsbourne on todennut, ettei raihnainen Ward olisi ollutkaan riitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4
\nsoittokunnossa. Rumpalina albumilla toimii Rage Against the Machinea
\nperustamassa ollut ja ankeassa Audioslavessakin vaikuttanut Brad Wilk. <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nYht\u00e4
\nkaikki: 13<\/i>:sta oli tuleva ja tuli
\nalbumi, jolla Ozzy Osbourne laulaa Tony Iommin riffien s\u00e4estyksell\u00e4 Geezer
\nButlerin sanoituksia. Asetelma takaa merkitt\u00e4vyyden, myyntiluvut ja huomion
\ntehden 13<\/i>:sta kaikkea muuta kuin
\nheavy metal -albumin. Pikemminkin 13<\/i>
\non todiste. Albumin \u00e4\u00e4rell\u00e4 ei tule olla liian naiivi ja kuvitella, ett\u00e4 Ozzy,
\nTony ja Geezer olisivat synnytt\u00e4neet sen silkasta luomisen tarpeesta. Ehk\u00e4
\nsellaisenkin kaikuja on mukana, mutta p\u00e4\u00e4asiallisesti 13<\/i> keskittyy hihkumaan: \u201dOlenpas olemassa! Ihmetelk\u00e4\u00e4 kanssani!\u201d<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nAlbumin
\non tuottanut Rick Rubin, tuo risupartainen miljon\u00e4\u00e4ri, joka lypsi kuolevasta
\nJohnny Cashista American Recordings<\/i>
\n-sarjan ja taantuneesta Metallicasta katastrofaalisen teinitykittelyn nimelt\u00e4 Death Magnetic<\/i> (2008). Metallican oli
\nflopillaan m\u00e4\u00e4r\u00e4 palata varhaisen Master
\nof Puppets<\/i> -klassikkonsa maisemiin, ja 13<\/i>
\nvaikuttaa l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan samansuuntaiselta oman menneisyyden tutkiskelu- ja
\nhy\u00f6dynnysmissiolta. Black Sabbathin \u2013 maailman ainoan merkitt\u00e4v\u00e4n
\nheavy-yhtyeen, jonka toimia en lopulta haluaisi suhteuttaa Metallican
\ntyper\u00f6intiin \u2013 kanssa Rubin tosin pelaa kovemmin panoksin. Geezer Butlerin
\nmukaan Rubin oli studiossa hokenut kuinka yhtyeen tulisi unohtaa kaikki vuoden
\n1970 j\u00e4lkeen tekem\u00e4ns\u00e4 ja teeskennell\u00e4, ett\u00e4 olisi \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 seuraajaa
\ndebyyttialbumilleen Black Sabbath<\/i>
\n(1970).<\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n\u201dPaluu juurille\u201d, moninaisissa variaatioissaan, toistuu jokaisessa
\nalbumia edelt\u00e4neess\u00e4 ja sit\u00e4 seuranneessa haastattelussa.
\nMarkkinointikoneiston, Rubinin, Osbournen ja kumppanien harjoittama rehellinen
\nitseviittaavuus tekee l\u00e4ht\u00f6kohdan entist\u00e4kin selvemm\u00e4ksi. Annetaan ohje:
\nottakaa 13<\/i> vain suhteessa Black
\nSabbathin varhaisiin mestariteoksiin. Etsik\u00e4\u00e4 viitteit\u00e4, yhtym\u00e4kohtia ja
\nmuistumia. Arvioikaa, kuinka hyvin rapistuneet jumalat kumartavat itse\u00e4\u00e4n.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nBlack Sabbathin luomuheviss\u00e4 ei
\nkuulu aika: se voisi yht\u00e4 hyvin olla vuodelta 1971 kuin 2013.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nN\u00e4in
\nv\u00e4itt\u00e4\u00e4 Pertti Avola Helsingin Sanomien<\/i>
\n13<\/i>-kritiikiss\u00e4\u00e4n<\/a> ja osoittaa karkeaa
\narviointikyvytt\u00f6myytt\u00e4. Albumi k\u00e4ynnistyy mammuttimaisuudessaan ik\u00e4v\u00e4n
\nkovistelevalla kappaleella \u201dEnd of the Beginning\u201d, joka hakee viittauspisteens\u00e4
\nsyvimm\u00e4lt\u00e4 antiikista, Black Sabbathin eponyymin esikoisalbumin nimikappaleesta.
\nRubinin muovinen pro tools -tuotanto kuitenkin enemm\u00e4n alleviivaa kuin h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4
\nvuosikymmenten eroja. Muodollisesti s\u00e4velm\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 klassiset Iommi-kriteerit
\nvaanivine s\u00e4keist\u00f6ineen ja bluesisti kaahaavine v\u00e4liosineen. Avola onkin
\noikeassa ainoastaan, jos h\u00e4n tarkoittaa kappalerakennetta; jos kohta n\u00e4in
\nvaatimaton palapeli ei olisi voinut haaveillakaan p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 Black Sabbath
\n-pitk\u00e4soitolle Pertin mainitsemana vuonna 1971 \u2013 julkaistiinhan tuolloin Master of Reality<\/i>.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nEmme
\nvastaanota albumia partituurina. Ratkaisevaa on, milt\u00e4 13<\/i> kuulostaa, ja t\u00e4ss\u00e4 ainoassa relevantissa mieless\u00e4 \u201dEnd of the
\nBeginning\u201d ja \u201dBlack Sabbath\u201d soivat valovuosien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisistaan: toinen
\nsliipattuna, toinen raakana.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nAvola
\np\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kuluttaa valtakunnan suurimman p\u00e4iv\u00e4lehden palstatilaa toteamalla my\u00f6s,
\nett\u00e4 13<\/i> on on \u201dBlack Sabbathin vahvin
\nn\u00e4ytt\u00f6 vuosikymmeniin\u201d. Yht\u00e4 hyvin h\u00e4n olisi voinut pohtia, ett\u00e4 vuodesta 1975
\non kulunut kohta 40 vuotta. V\u00e4ite olisi ollut yht\u00e4 arvottava. <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nMy\u00f6nnett\u00e4k\u00f6\u00f6n; <\/i>tietyss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin Avolan harjoittama
\nkritiikit\u00f6n t\u00f6llistely juuri 13<\/i>:n
\nkaltaisen albumin kohdalla on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Harva, jos yksik\u00e4\u00e4n,
\nrockhistoriallisessa painoarvossaan Black Sabbathiin vertautuva orkesteri on
\nsaanut vuosikymmenten katkoksen j\u00e4lkeen mill\u00e4\u00e4n tasolla vakuuttavaa pastissia
\nhyvist\u00e4 puolistaan. N\u00e4in, vaikka kuluva vuosi 2013 onkin sattunut olemaan
\nvarsinaista brittilegendojen suhteellisen onnistuneiden paluulevyjen juhlaa. My
\nBloody Valentine synnytti m b v<\/i>:n, Loveless<\/i>-klassikon l\u00e4hes yht\u00e4 upottavan
\nseuraajan, eik\u00e4 Sueden Bloodsportsia<\/i>
\nkuunnellessakaan ole tarvinnut h\u00e4vet\u00e4. Parinkymmenen vuoden tauko edellisest\u00e4 oikeasta<\/i> mestariteoksesta (Loveless<\/i> ilmestyi vuonna 1991, Sueden
\nviimeinen vakavasti otettava pitk\u00e4soitto Coming
\nUp<\/i> vuonna 1996) tuntuu silti mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 verrattuna Black Sabbathin
\nruotuunpaluuyrityksen aikatauluun. Sabotage<\/i>,
\nviimeinen autenttisen raskas Ozzy Osbournen laulama Black Sabbath -albumi,
\njulkaistiin vuonna 1975, jolloin Kevin Shields t\u00e4ytti 12 ja Brett Anderson
\nkahdeksan vuotta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nEhk\u00e4
\nsamankaltaisuuden \u00e4\u00e4rell\u00e4 henke\u00e4\u00e4n haukkova Avola tarkoittaa sanoa, ett\u00e4 akustinen
\n\u201dZeitgeist\u201d on ilmetty \u201dPlanet Caravan\u201d, yksi \u201dDear Fatherin\u201d riffeist\u00e4 lainaa
\nh\u00e4rskisti \u201dWar Pigsin\u201d kohokohdista ja \u201dGod Is Dead?\u201d ottaa revittelyns\u00e4 \u201dHole in
\nthe Skysta\u201d. Esimerkiksi, sill\u00e4 bongausleikki\u00e4 voisi jatkaa paljon kauemmin,
\nl\u00e4pi 13<\/i>:n, eik\u00e4 sen edes pit\u00e4isi
\nharmittaa. Black Sabbathilla ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ole oikeus vaan sula velvollisuus
\nratsastaa perinn\u00f6ll\u00e4\u00e4n, ja Ozzytekstiss\u00e4<\/i>
\nper\u00e4\u00e4nkuuluttamallani \u201ds\u00e4ilytys- ja museointitasolla\u201d yhtye onnistuukin \u2013
\nl\u00e4hes.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nOn
\nihmetelt\u00e4v\u00e4, miksei Rick Rubin olisi voinut soundipolitiikassaan olla edes
\nv\u00e4lill\u00e4 yht\u00e4 ankara kuin \u201dunohtakaa kaikki mit\u00e4 olette oppineet\u201d
\n-soittoneuvoissaan. Miksi ohjelmallinen 1971-oleminen ei olisi voinut jatkua
\nkitaroiden tunkkaisuutena, rumpujen kolinana ja laulun pist\u00e4vyyten\u00e4? Etenkin
\nalbumin selvimm\u00e4ss\u00e4 blues-kappaleessa \u201dDamaged Soul\u201d mainittu s\u00e4velm\u00e4n ja
\ntuotannon ristiriita totisesti h\u00e4iritsee. Miksi teeskennell\u00e4 Black Sabbath<\/i> -albumilta tuttua
\njamipohjaisuutta, jos jokainen \u00e4\u00e4ni erottuu kristallinkirkkaana yksikk\u00f6n\u00e4\u00e4n?<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nOzzy kuulostaakin paremmalta kuin
\naikoihin. – – – Ozzyn maaninen \u00e4\u00e4ni kaiken yll\u00e4 saa kylm\u00e4t v\u00e4reet kulkemaan
\nselk\u00e4piit\u00e4 pitkin. – – – Ozzyn \u00e4\u00e4ni on huikaisevassa kunnossa.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n
<\/span><\/i><\/div>\n
\nVirkkeet
\novat otteita Sue<\/i>-lehden kriitikko
\nJussi Lahtosen 13<\/i>-arviosta (Sue7\/2013<\/a>). En ole kiinnostunut
\npaneutumaan Lahtosen intoutuneen ylistysarvion asia- ja tulkintavirheisiin
\nyleisemm\u00e4ll\u00e4 tasolla. Rapatessa roiskuu, kai, ja huomattavasti mieluummin luen
\nsylke\u00e4 roiskuttavaa hehkutusta kuin Avolan 13<\/i>-kritiikin
\nkaltaisia mutusteluja. Lahtosen toistuvat kehut Ozzy Osbournen
\nlaulusuorituksille pakottavat kuitenkin pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n. \u201dOlemmekohan kuulleet
\nsamaa albumia?\u201d on kritiikin kritiikin suurimpia kliseit\u00e4, mutta, todella,
\nkuulemani ja tuntemani perusteella: Ozzyn \u00e4\u00e4ni ei ole huikaisevassa kunnossa.
\nJos laulaja-sankarimme \u201dkuulostaakin paremmalta kuin aikoihin\u201d, se johtuu ainoastaan
\nankeista ajoista, joita Ozzyn laulamien studio\u00e4\u00e4nitteiden suhteen on eletty
\nsitten loppuvuoden 1997 klassisen \u201dBack on Earth\u201d -singlen, joka sekin on
\ntallennettu Ozzmosis<\/i>-sessioissa
\nvuonna 1995.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n13<\/span><\/i>:n valitettavat realiteetit
\nkiteytyv\u00e4t Ozzyn laulusuorituksiin. T\u00e4ss\u00e4h\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n uutta; jo 1970-luvun
\nloiston p\u00e4ivin\u00e4\u00e4n Ozzy Osbourne oli Black Sabbathin teknisesti ottaen heikoin
\nlenkki, joka horjuntansa ohella tosin m\u00e4\u00e4ki itsens\u00e4 ja yhtyeens\u00e4 pyhien
\nharvalukuiseen joukkoon. 70-luvulla h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin maaninen,
\nmutta 13<\/i>:n perusteella k\u00e4ytt\u00e4isin
\nkuvaavia sanoja \u201dkolkko\u201d, \u201dteollinen\u201d ja \u201dpainunut\u201d.<\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nEi ik\u00e4\u00e4ntymisen ihmettelyn tarvitse olla pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ylist\u00e4v\u00e4\u00e4. 65-vuotiaasta Ozzysta ei kerta kaikkiaan
\nirtoa valittavia piikkej\u00e4, jotka tekev\u00e4t \u201dSabbath Bloody Sabbathista\u201d ja \u201dAfter
\nForeverista\u201d merkityksellisi\u00e4 \u00e4\u00e4nitaideteoksia. Kuolevaisuus on surullista. En
\nhyv\u00e4ksy sit\u00e4, enk\u00e4 etenk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksy \u201dloistava ik\u00e4isekseen\u201d -tyylist\u00e4
\nalennustulkintaa nyky-Ozzyn ulosannista. Valitsen harmituksen.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nT\u00e4ydellisen
\ninvaldisoitunut laulaja vuoden 2013 Ozzy Osbourne ei kuitenkaan ole. 13<\/i> tarjoilee ajoittaisia pilkahduksia,
\net\u00e4isi\u00e4 kaikuja Osbournen originaalinau\u2019unnasta. Albumin Ozzy-vetoisin kappale
\non ehdottomasti \u201dZeitgeist\u201d, jonka melodialinja aivan oikein asettuu solistin
\nnykyrepertuaarin yl\u00e4rajoille. Kuulemmekin j\u00e4ljittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kire\u00e4\u00e4, tuskaista
\nitkua, jonka aikana voin kuvitella Ozzyn kasvojen v\u00e4\u00e4ristyv\u00e4n vanhaan kunnon
\nlavalla olon mielekkyytt\u00e4 ep\u00e4ilev\u00e4\u00e4n irvistykseen. <\/span>Rivin the puppets falling to the ground<\/i>  lopun fraseeraus puhukoon puolestaan. <\/span>My\u00f6s \u201cDamaged Soulin\u201d kimakka
\naloitusfraasi \u2013 born in a graveyard,
\nadopted by sin<\/i> \u2013 tekee Osbournesta j\u00e4lleen sen kirkollismetallin hauraan
\noppimestarin, jollainen h\u00e4n \u201cLord of This Worldilla\u201d tai \u201cN.I.B.:ll\u00e4\u201d alkujaan
\noli.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nPienin
\ns\u00e4vellyksellisin, sovituksellisin ja tuotannollisin ratkaisuin 13<\/i>:sta olisi voinut saada Ozzy-yst\u00e4v\u00e4llisemm\u00e4n
\nalbumin. Miksi solistin ep\u00e4suosiollisesti tummunutta \u00e4\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ytyy korostaa
\nmatalilla melodioilla ja robottimaisella efektoinnilla? Luulisi Rubinin, Iommin
\ntai jopa Ozzyn itsens\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4n, ettei alhaalta laulaminen ole koskaan ollut
\nh\u00e4nen vahvuuksiaan. Ennakkosingleksi valittu \u201dGod is Dead?\u201d toimii karmeimpana
\nesimerkkina t\u00e4st\u00e4. S\u00e4keist\u00f6n vaanivuus torpedoidaan Ozzyn vieraannuttavalla
\nhoilauksella ja todella my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4llisill\u00e4 loppumurahduksilla. Esimerkiksi tekstuaalisesti
\nydinsabbathmainen rivi for the sinners
\nwill be damned<\/i> l\u00e4hinn\u00e4 huvittaa Ozzyn kolhosti mongertamana. Matalahkot
\nlaulumelodiat sit\u00e4 paitsi petaavat turhia odotuksia my\u00f6hemmist\u00e4 kliimakseista \u00e1
\nla \u201dSpiral Architectin\u201d (1973) lopun you
\nknow that I should<\/i> -kiljaisut tai saman vuoden \u201dSabbath Bloody Sabbathin\u201d where can you run to, what more can you do<\/i>
\n-osio, jollaisia emme tietenk\u00e4\u00e4n kuule, koska ne eiv\u00e4t ole fyysisestik\u00e4\u00e4n
\nmahdollisia nyky-Ozzylle.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nParhaassa
\nlukemassani 13<\/i>-kritiikiss\u00e4<\/a> The Guardianin<\/i> Alexis Petridis
\nhuomauttaa, ett\u00e4 albumin juurille paluun ajatuksen suurin ongelma liittyy
\nautenttisen ep\u00e4toivon puutteeseen. 1970-luvun alussa Black Sabbath loi ja
\nesiintyi sananmukaisesti kuin viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Etenk\u00e4\u00e4n Ozzy Osbournella ei
\ntuntunut olevan b-suunnitelmaa, jos paluuta nuorisorikollisen ja tuurijuopon
\nuralle ei lasketa. Etenkin Black Sabbath<\/i>
\nja Paranoid<\/i> kuulostavat albumeilta,
\njotka nelikon piti tehd\u00e4 pysytell\u00e4kseen pinnalla, kanavoidakseen tuskansa ja
\nihmetell\u00e4kseen maailmassa vellovan synnin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Jos ei suurin, niin ainakin
\nhuomattavan suuri osa t\u00e4st\u00e4 \u201dselk\u00e4 sein\u00e4\u00e4 vasten\u201d -mentaliteetista tiivistyy
\nOzzyn \u00e4\u00e4neen, joka monessakin mieless\u00e4 uhmasi todenn\u00e4k\u00f6isyyksi\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nVuonna
\n2013 moisesta pelosta ei tietenk\u00e4\u00e4n ole j\u00e4ljell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Itse asiassa sen
\npuhdas muoto haihtui jo ennen Vol 4.<\/i>
\n-pitk\u00e4soittoa vuonna 1972, mutta t\u00e4hteyden krapulaa luotaavat Sabbath Bloody Sabbath<\/i> (1973) ja Sabotage<\/i> (1975) toivat tilalle
\nuudenlaisen kauhun, eri lailla briljantin sellaisen, jonka monista
\net\u00e4pes\u00e4kkeist\u00e4 ja kertaumista Ozzy Osbourne ammensi energiaa soolouransa
\nparhaisiin suorituksiinsakin. 13<\/i>
\npelaa itsens\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 pussiin pyrkiess\u00e4\u00e4n olemaan kuin esikoisalbumin
\nseuraaja, mutta hidastamalla ennen maalia, pes\u00e4pallotermein: j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4
\nsy\u00f6ksym\u00e4tt\u00e4 hilkulle menev\u00e4ss\u00e4 pes\u00e4kilvassa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n70-luvun
\nalun Black Sabbath -albumien pohjas\u00e4velen\u00e4 soinutta originaalikauhua ei voi
\nj\u00e4ljitell\u00e4. Ei, vaikka Iommi ja Butler kuinka uskottavasti soittimiaan
\nm\u00f6yhent\u00e4isiv\u00e4tkin. Luulen silti, ett\u00e4 parempiin tuloksiin oltaisiin p\u00e4\u00e4sty, jos
\nt\u00e4t\u00e4 mahdotonta teht\u00e4v\u00e4\u00e4 olisi Ozzyn laulannankin suhteen yritetty suorittaa
\nviel\u00e4 vimmaisemmin. Olisi pakottauduttu viel\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s juuria, plagioitu
\ntukevammin, oltu typer\u00e4mpi\u00e4, kun uusien suuntien luotaaminen on joka
\ntapauksessa todettu liian vaikeaksi tavoitteeksi heavy metalin vanhimmille
\nvaltiomiehille. Ainoastaan \u201dZeitgeist\u201d selviytyy t\u00e4ss\u00e4 suhteessa kiitett\u00e4vin
\narvosanoin. Muutoin etenkin Ozzy jumittuu kautta albumin liian teolliseen ja
\nriskitt\u00f6m\u00e4\u00e4n set\u00e4preesensiin, jonka kitkemiseksi paikalle olisi tullut raahata
\nRick Rubinia rohkeampi tuottaja. The
\nGuardianin<\/i> 13<\/i>-kritiikin
\nkeskusteluketjussa ehdotettiin Steve Albinia. Ei huono idea.<\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nLoppuun
\nlistaan laiskuuttani muutamia irtohuomioita, jotka levyarvostelua kirjoittaessa
\nolisi pit\u00e4nyt ujuttaa leip\u00e4tekstiin ja esseet\u00e4 pakertaessa mieluiten unohtaa:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n– – –<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nBrad
\nWilk saattaa olla p\u00e4tev\u00e4 rokkirumpali, mutta ero Bill Wardin outoon jazzheavy-tyyliin
\ntuntuu etenkin \u201dAge of Reasonin\u201d ja \u201dDamaged Soulin\u201d vapaammissa osioissa
\nliialliselta. J\u00e4lleen: miksei imitaatio voisi olla kokonaisvaltaista? Miksi
\npalkata \u201dWicked World\u201d -pastisiin perusmykytt\u00e4j\u00e4?<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n– – –<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nGeezer
\nButler hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 synti-kuolema-risti-saatana-sanastoa kautta albumin
\nkorkeintaan mukiinmenev\u00e4sti, paikoin my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4llisen nolosti. <\/span>Muutamia
\nesimerkkej\u00e4 mahalaskuista: I watch the
\nrain as it turns red \/ give me the wine, you keep the bread<\/i> (\u201cGod is Dead?\u201d),
\nIf you don\u2019t know which way to go you
\nmight feel lost and confused<\/i> (\u201cEnd of the Beginning\u201d) tai riimi in silence your violence<\/i> (\u201cDear
\nFather\u201d).<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n– – –<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n\u201cAge
\nof Reason\u201d kuulostaa h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n paljon Ozzmosis<\/i>-aikaiselta
\nOzzylta, joka kuulostaa 90-luvun alun Seattle-suuntaiselta raskaalta rockilta,
\njoka taas haluaa kuulostaa alkuper\u00e4iselt\u00e4 Black Sabbathilta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n– – –<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nAlbumin
\np\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4 \u201dDear Father\u201d \u2013 \u201dZeitgeistin\u201d ohella on 13<\/i>:n vahvin kappalekokonaisuus \u2013 p\u00e4\u00e4ttyy ukkosefekteihin, joilla Black Sabbath<\/i> -esikoinen aikanaan alkoi.
\nJuuri t\u00e4llaisissa suoraselk\u00e4isen itsereflektiivisiss\u00e4 pastisseissa sykkii 13<\/i>:n suurin voima. Jokainen onnistunut
\nkohta on viite; mit\u00e4 paksumpi, sen parempi. <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n– – –<\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\nSeuraajaa <\/span>13<\/i>:lle en toivo \u2013 en edes kera uudelleensyntyneen Bill Wardin ja tuottajaksi pestatun Steve Albinin. Black Sabbathin marraskuista esiintymist\u00e4 Pasilassa sen sijaan odotan suurella innolla.<\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n<\/object><\/div>\n
\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lienee luontevaa ja riitt\u00e4v\u00e4n mielikuvituksetonta menett\u00e4\u00e4 blogineitsyys kirjoittamalla Black Sabbathista. Jatkossa r\u00e4\u00e4vin…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/1.bp.blogspot.com\/-auT6gOGAc9I\/Umf0Qt_vd2I\/AAAAAAAAACI\/6Jd5yK2-Z5M\/s1600\/13+kansi.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/102"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=102"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=102"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=102"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=102"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}