{"id":15,"date":"2017-09-19T09:09:00","date_gmt":"2017-09-19T06:09:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2017\/09\/19\/mansikkapaikka\/"},"modified":"2017-09-19T09:09:00","modified_gmt":"2017-09-19T06:09:00","slug":"mansikkapaikka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/mansikkapaikka\/","title":{"rendered":"Mansikkapaikka"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n
\nRob
\nSheffieldin teoksessa <\/span>Dreaming the
\nBeatles<\/i> (2017) on kahdeksan sivun mittainen luku kappaleesta \u201dStrawberry Fields Forever<\/a>\u201d (1967). Olen kuunnellut \u201dStrawberry Fields Foreverin\u201d yli
\nkahdeksantuhatta kertaa ja lukenut v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kahdeksankymment\u00e4 sivullista
\nkappaletta koskevaa analyysia ja mytologiaa. Vuonna 1966 syntyneen ja
\nvarhaisesta lapsuudestaan saakka The Beatlesia palvoneen Sheffieldin luvut ovat
\nep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 suuremmat. Arvostan h\u00e4nen lannistumattomuuttaan. Se, ett\u00e4
\n\u201dStrawberry Fields Foreverin\u201d kaltaisesta The Beatles -helmest\u00e4 on sanottu
\nKAIKKI, luo erinomaisen l\u00e4ht\u00f6kohdan sanoa lis\u00e4\u00e4.<\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nArvostan
\nsit\u00e4kin, ett\u00e4 Sheffield aloittaa siteeraamalla Ozzy Osbournea. The Beatles
\n-faniksi tiedetty Osbourne muisteli taannoin Rolling Stone<\/i> -lehdess\u00e4 omaa \u201dStrawberry Fields Forever\u201d
\n-historiaansa. 18-vuotias Ozzy ty\u00f6skenteli birminghamilaisessa teurastamossa,
\nkun \u201dStrawberry Fields Forever\u201d & \u201dPenny Lane\u201d -single ilmestyi helmikuussa
\n1967.  H\u00e4nell\u00e4 oli ollut tapana sy\u00f6d\u00e4
\nlounaakseen lihapiirakoita teurastamon l\u00e4heisess\u00e4 myym\u00e4l\u00e4ss\u00e4. Ozzyn mukaan
\n\u201dStrawberry Fields Forever\u201d oli soinut siell\u00e4 \u201dkoko ajan\u201d.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOsbournen
\nsin\u00e4ns\u00e4 tyhj\u00e4 anekdootti on Sheffieldille \u201dv\u00e4hiten psykedeelinen asia, jonka
\nkukaan on sanonut Strawberry Fields Foreverist\u00e4\u201d. Pid\u00e4n t\u00e4st\u00e4 k\u00e4rjistyksest\u00e4. The
\nBeatles -saagassa \u201dStrawberry Fields Forever\u201d on tapana asemoida rakkauden
\nkes\u00e4n 1967 introksi, Sgt. Pepper -happoilun l\u00e4ht\u00f6laukaukseksi, tripiksi
\nrationaliteetin tuolle puolen. Ian MacDonaldin luonnehdinta teoksessa Revolution in the Head<\/i> (1994) antaa
\nsuuntaa. <\/span>Riuskasti 60-lukulaiselle MacDonaldille \u201cStrawberry
\nFields Forever\u201d on \u201d\u2026another of Lennon\u2019s hallucinogenic ventures into the mental
\ninterior\u201d.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVarsinaiset happokappaleensa
\nThe Beatles teki ennen (\u201dShe Said She Said\u201d & \u201cTomorrow Never Knows\u201d) ja
\nj\u00e4lkeen (\u201cI Am the Walrus\u201d) \u201cStrawberry Fields Foreverin\u201d. <\/span>Kyll\u00e4, kappale sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 takaperin
\nk\u00e4\u00e4nnettyj\u00e4 \u00e4\u00e4nityksi\u00e4 ja rivin \u201dnothing is real\u201d. Kuitenkin \u201dStrawberry Fields
\nForever\u201d el\u00e4\u00e4 John Lennonin turvallisuushakuisuudesta ja v\u00e4symyksest\u00e4. H\u00e4n
\nhaluaa viel\u00e4 kodinomaisempaan paikkaan kuin kotiin. \u201dStrawberry Fields Forever\u201d
\non fantasia olosuhteesta, jossa voisi vain olla vailla kirkuvia faneja ja
\norastavaa masennusta. Jo Revolverin <\/i>(1966)
\nkappaleessa \u201dI\u2019m Only Sleeping\u201d Lennon pyyt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u00e4lk\u00e4\u00e4 her\u00e4tt\u00e4k\u00f6.
\n\u201dStrawberry Fields Foreverin\u201d jatkaa projektia ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4n niin syv\u00e4lle
\ntyynyyn, ett\u00e4 vastaan tulee kohtu.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKuten
\ntiedet\u00e4\u00e4n, Strawberry Field (Lennon lis\u00e4si s-kirjaimen) oli pelastusarmeijan
\norpokoti, jonka l\u00e4hell\u00e4 Lennon asui Mimi-t\u00e4tins\u00e4 kanssa Liverpoolissa.
\nVanhempiensa hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Johnilla oli tapana kiivet\u00e4 aidan yli leikkim\u00e4\u00e4n,
\nniin, orpokodin<\/i> vehre\u00e4lle pihalle. Pelastusarmeijan
\nsoittokunnan s\u00e4est\u00e4m\u00e4t puutarhajuhlat olivat h\u00e4nelle t\u00e4rkeit\u00e4 tilaisuuksia.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nLennon
\noli \u201dStrawberry Fields Foreverin\u201d \u00e4\u00e4nitt\u00e4misen aikoihin juuri t\u00e4ytt\u00e4nyt 26
\nvuotta. H\u00e4n onnistuu kuulostamaan ik\u00e4lopulta. Voipunut ja sellaisena
\nt\u00e4ydellinen laulutulkinta yritt\u00e4\u00e4 naarata kadonneesta onnelasta jotain
\nel\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Onnistuuko? \u201dIt doesn\u2019t matter much to me\u201d, kuvittelen loput.
\nIlman mansikoitakin voisi tehd\u00e4 vertauksen Ingmar Bergmanin elokuvaan Mansikkapaikka<\/i> (1957). Victor Sj\u00f6str\u00f6min
\nesitt\u00e4m\u00e4 vanha ja syyllisyydentunnon riivaama professori seikkailee unen ja
\ntoden rajamailla ja vierailee lapsuutensa paratiisissa. \u201dLet me take you down\u201d,
\nBergman lupaa katsojalle.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n***<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nThe
\nBeatlesin historia on tarpeen hahmottaa kuukausitasolla. Parhaillaan vietet\u00e4\u00e4n
\n\u201dStrawberry Fields Foreverin\u201d ja Sgt. Pepper\u2019s
\nLonely Hearts Club Bandin<\/i> viisikymppisi\u00e4, periaatteessa. Kuitenkin tasan
\nviisikymment\u00e4 vuotta sitten eli syyskuussa 1967 The Beatles oli jo seuraavan
\nprojektinsa eli Magical Mystery Tour<\/i>
\n-elokuvan kimpussa. Jostain syyst\u00e4 Magical
\nMystery Tourin<\/i> tasavuodet aiheuttavat hillitympi\u00e4 fanfaareja kuin
\nkes\u00e4kuussa ilmestynyt Sgt. Pepper.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nJohn
\nLennon ei olisi en\u00e4\u00e4 syksyll\u00e4 1967 tehnyt \u201dStrawberry Fields Foreverin\u201d
\nkaltaista kappaletta. H\u00e4n s\u00e4velsi ja kirjoitti sen Espanjassa vuotta aiemmin. Revolver<\/i> oli juuri ilmestynyt ja beatlemania
\nmuuttunut liian pelottavaksi. Lennonin \u201dolemme suositumpia kuin Jeesus\u201d
\n-m\u00f6l\u00e4ytys ei helpottanut tilannetta. Yhtye sopi sapatista, jonka turvin Lennon ehti
\nn\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n Richard Lesterin elokuvaan Miten
\nvoitin sodan<\/i> (1967).<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nLennon
\nei viihtynyt kuvausryhm\u00e4n illanvietoissa. H\u00e4nell\u00e4 oli Espanjassa yksin\u00e4ist\u00e4.
\nViimeiset vuodet olivat kuluneet tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4, hotellissa tai studiossa eli
\ntiiviisti Paulin, Georgen ja Ringon seurassa. \u201dStrawberry Fields Forever\u201d kaipaa
\nlapsuuden mielikuvituskeitaan ohella aikuisuuden parhaita kavereita. Vaikka
\nkappaleen lopullinen versio on tuottaja George Martinin ja studiotekniikan
\nriemuvoitto, yhtyeen jokainen j\u00e4sen saa tilaisuuden loistaa. Lennon itse laulaa
\nparemmin kuin koskaan. McCartney k\u00e4sittelee mellotronia siten, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4
\np\u00e4iv\u00e4n\u00e4 mellotroni on yht\u00e4 kuin \u201dStrawberry Fields Forever\u201d. S\u00e4keist\u00f6jen
\nutuinen tunnelma on isosti George Harrisonin kitaran ansiota. Kertos\u00e4keen
\nhienoinen aggressio taas rakentuu Ringo Starrin perkussioille.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nYhtye
\nei soisi yht\u00e4 yhten\u00e4isesti, elleiv\u00e4t \u201dStrawberry Fields Foreverin\u201d s\u00e4velm\u00e4 ja sanat
\nvelvoittaisi \u2013 viimeist\u00e4 kertaa. Sheffield huomauttaa, ett\u00e4 vain kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4
\nEspanjasta palaamisensa j\u00e4lkeen John Lennon pist\u00e4ytyi lontoolaisessa
\ntaidegalleriassa ja tapasi Yoko Onon. Alkoi kehitys, jossa Lennon vieraantuu
\nThe Beatlesista, n\u00e4kee McCartneyssa pomottavan vihollisen, tutustuu heroiiniin
\nja menett\u00e4\u00e4 parhaan ter\u00e4ns\u00e4 lauluntekij\u00e4n\u00e4. The Beatlesin loppuaikojen parhaat
\nalbumit Sgt. Pepper\u2019s Lonely Hearts Club
\nBand<\/i> ja Abbey Road <\/i>(1969) <\/i>ovat ennen kaikkea Paul McCartneyn urot\u00f6it\u00e4,
\njoihin Lennon osallistuu muutamilla nerokkailla ja useammilla mit\u00e4tt\u00f6mill\u00e4
\nv\u00e4liintuloillaan. \u201dValkoisella tuplalla\u201d (1968) molemmat l\u00e4hinn\u00e4 hutiloivat.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nJaan
\nSheffieldin rivienv\u00e4lisen n\u00e4kemyksen siit\u00e4, ett\u00e4 The Beatlesin tuotanto
\nhuipentuu \u201dStrawberry Fields Foreveriin\u201d. Jo single\u00e4 seurannut Sgt. Pepper,
\nmaailman virallisesti paras levy, laskee tasoa. Elokuussa 1967 manageri Brian
\nEpstein kuoli ja pian yhtye l\u00e4hti tuuliajolle Intiaan. Ennen kaikkea ajatus
\ntoimivasta, yhteiset tavoitteet jakavasta b\u00e4ndist\u00e4 nimelt\u00e4 The Beatles
\nmurskautui. Let it Be<\/i> (1970) ja talven
\n1969 kattokeikka olivat en\u00e4\u00e4 voimatonta simulaatiota. Kuten Onoon ja ennen
\nkaikkea itseens\u00e4 rakastunut Lennon julistaa kappaleessa \u201dDon\u2019t Let Me Down\u201d
\n(1969):<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nIt\u2019s
\na love that has no past<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOtan
\nmieluummin \u201cStrawberry Fields Foreverin\u201d rakkauden, jossa yksin\u00e4isyytens\u00e4 riivaamalla
\nLennonilla ei ole tulevaisuutta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nP.S.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSuosittelen
\nlukemaan Dreaming the Beatlesin<\/i>.
\nSheffield muistuttaa kirjoittajana maanmiest\u00e4\u00e4n Chuck Klostermania. Molemmat
\nyritt\u00e4v\u00e4t hauskuuttaa lukijaansa v\u00e4lill\u00e4 liikaa, mink\u00e4 antaa anteeksi, sill\u00e4 teksti
\ntarjoaa runsaasti yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 tulokulmia. Sheffieldin teoksen parasta antia ovat
\nThe Beatlesin hajoamisen j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa k\u00e4sittelev\u00e4t luvut. 1970-luvun
\nPaul-antipatiasta, George Harrisonin \u201dIn My Life\u201d -versiosta ja Anthology<\/i>-levyjen kiihdytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 1990-luvun
\nThe Beatles -buumista kirjoittaessaan Sheffield osoittaa, kuinka pahasti John
\nLennon erehtyi julistaessaan vuonna 1970: The
\ndream is over<\/i>.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\nRob,
\nmin\u00e4 ja miljoonat voimme vakuuttaa: ei ole.<\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Rob Sheffieldin teoksessa Dreaming the Beatles (2017) on kahdeksan sivun mittainen luku…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/2.bp.blogspot.com\/-yCBno6O9ihM\/WcCzfi1NoCI\/AAAAAAAAApo\/7-QF13rK3skAQDSyuqsuh_2L1RsYfitigCLcBGAs\/s320\/IMG_20170919_082809_resized_20170919_082900735.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/15"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=15"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/15\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=15"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=15"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=15"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}