{"id":206,"date":"2018-11-07T11:44:51","date_gmt":"2018-11-07T09:44:51","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/?p=206"},"modified":"2018-11-07T11:51:57","modified_gmt":"2018-11-07T09:51:57","slug":"taimen-paalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/taimen-paalla\/","title":{"rendered":"Taimen p\u00e4\u00e4ll\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

 <\/p>\n

Willy Kyrklund pohtii konservatismin houkutusta lyhytproosateoksessaan 8 muunnelmaa<\/em> (1982). Min\u00e4 muodostuu muistoista ja muistoihin kuuluvat arvostuksemme. \u201dOn vastustettava kaikkea\u201d, Kyrklund kirjoittaa, \u201dmik\u00e4 saattaa uhata omaa, itse m\u00e4\u00e4ritelty\u00e4 identiteetti\u00e4, on torjuttava kaikki tieto, joka saattaa paljastaa hyv\u00e4ksi luullun huonoksi\u201d. Vaikka konservatismi vaikuttaakin \u201dihmisen luonnollisimmalta asenteelta\u201d, viel\u00e4 luonnollisempaa on antautua muutokselle:<\/p>\n

 <\/p>\n

Se heikko puoli konservatiivisessa asenteessa on, ett\u00e4 puita ei voi est\u00e4\u00e4 kasvamasta, vaikka tahtoisi.<\/em> (s. 41)<\/p>\n

 <\/p>\n

Ajattelen puiden kasvamisen est\u00e4misyrityst\u00e4 konkreettisesti. Joku seisoo taimen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Tunnelmat liittyv\u00e4t musiikkikappaleeseen, jota olen viimeisen vuoden aikana kuunnellut eniten. Phoebe Bridgersin \u201dFuneral<\/a>\u201d on muutaman minuutin meditaatio kuolemasta. Muunlaisia en noteeraakaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Yhdysvaltalainen Bridgers (s. 1994) on kertonut haastattelussa<\/a>, ett\u00e4 h\u00e4nen debyyttialbuminsa Stranger in the Alps<\/em> (2017) sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 \u201dkaiken t\u00e4h\u00e4n asti\u201d. Avointa tai avoimen oloista, sama se. Kunhan itkett\u00e4\u00e4. Levyn kohokohta \u201dFuneral\u201d sijoittuu hautajaisia edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n iltaan. \u201dA kid a year older than me\u201d on kuollut, pit\u00e4isi esiinty\u00e4 muistotilaisuudessa. Vainajan is\u00e4n kanssa jutteleminen salpaa hengityksen.<\/p>\n

 <\/p>\n

\u201dFuneralin\u201d edetess\u00e4 Bridgers laulaa unestaan, jossa h\u00e4n huutaa veden pinnan alla. Kaverit vilkuttavat rannalta. On my\u00f6s yst\u00e4v\u00e4, jonka kanssa h\u00e4n melkein tekee itsemurhan: \u201dThen we laugh until it disappears\u201d. \u201dIt\u201d, se<\/em>, halu v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 taimi poikki, kun lehdet ovat vasta silmuilla. Pahan olon pohjakosketus kuvataan kertos\u00e4keist\u00f6ss\u00e4:<\/p>\n

 <\/p>\n

Jesus Christ, I\u2019m so blue all the time<\/em><\/p>\n

And that\u2019s just how I feel<\/em><\/p>\n

Always have and I always will<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Musiikillisesti \u201cFuneral\u201d on ultrakonservatiivinen, kunnon Simon & Garfunkelia. Oppikirjamainen muoto tekee \u201dFuneralin\u201d mustasta erityisen mustaa. Virgin Suicides<\/em> -efekti vaikuttaa taustalla. Edess\u00e4 olisi kaunis el\u00e4m\u00e4, mutta t\u00e4ydellisesti laulava lapsi kielt\u00e4ytyy. Arkkityyppinen homecoming queen -nimi viimeistelee kokonaisuuden: ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Phoebe<\/em> vaan Phoebe Bridgers<\/em>.<\/p>\n

 <\/p>\n

Hyv\u00e4ksi luultu paljastuu huonoksi. \u201dFuneralin\u201d voi yritt\u00e4\u00e4 tyt\u00f6tell\u00e4 kumoon, huikata, ett\u00e4 kaikista nuorista tyypeist\u00e4 tuntuu pahalta. Kasvukivut pit\u00e4\u00e4 kest\u00e4\u00e4! Bridgersin laulun hienous liittyykin kasvamisen mahdottomuuden osoittamiseen. Paksumman nahan hankkiminen tuntuu liian irvokkaalta vaihtoehdolta. Kun ensi kertaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki on<\/em>, sama kaikki on lopussa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Synkkyys on konservatiivista, ep\u00e4onnistunutta. Vituttaa olla synkk\u00e4. Puut kasvavat \u201dFuneralin\u201d l\u00e4pi\u201d.<\/p>\n

 <\/p>\n

PS:<\/p>\n

 <\/p>\n

Alun Kyrklund-sitaatti on otettu novellista nimelt\u00e4 \u201dEtuoikeutetun seikkailut\u201d. Ajankohtaista kirjallisuutta, katson etuoikeudekseni suositella.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  Willy Kyrklund pohtii konservatismin houkutusta lyhytproosateoksessaan 8 muunnelmaa (1982). Min\u00e4 muodostuu…<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[36,34,35],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["musiikki"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2018\/11\/img_20181106_153022-225x300.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/206"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=206"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/206\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":215,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/206\/revisions\/215"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=206"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=206"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=206"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}