![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2019\/04\/img_20190412_083528-294x300.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dPit\u00e4isik\u00f6 taideteokset kielt\u00e4\u00e4?\u201d kysyy toimittaja Arla Kanervan Taiteen mustan kirjan<\/em> takakansi. Perinteikk\u00e4\u00e4ll\u00e4 SKS:lla on viel\u00e4 harjoittelemista provosoinnissa. Kauhistuneimmat lukijat vastaavat silti my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti: jos kerran Picasso, Sallinen ja Hitchcock ovat olleet hirvi\u00f6it\u00e4 taiteensa verukkeella ja \/ tai ohella, koko tuotantosuunnan eettinen kest\u00e4vyys horjuu.<\/p>\n <\/p>\n Tai horjui. Nyth\u00e4n on kulunut yli vuosi siit\u00e4, kun Kanerva ja Juha Typp\u00f6 julistivat Helsingin Sanomissa<\/em><\/a>: \u201dMyytti murtui\u201d. Imperfektimuoto on noteerattava. Kauan el\u00e4k\u00f6\u00f6n uusi antiseptinen ja -myyttinen taiteilija!<\/p>\n <\/p>\n Tutkija Taija Roiha muistuttaa Kanervan ja Typ\u00f6n artikkelissa, ett\u00e4 taiteilija itse\u00e4\u00e4n toteuttavana poikkeusyksil\u00f6n\u00e4 keksittiin vasta 1700-luvun lopulla. Taiteen mustan kirjan<\/em> luku \u201dTaiteilijaneron synty\u201d taustoittaa laajemmin. L\u00e4himenneisyyden kauhuihin fokusoituvasta murtumispuheesta erottaa samoja s\u00e4vyj\u00e4 kuin Gutenbergin parenteesista<\/a>. Kunhan \u00e4ijien ja paperin v\u00e4livaihe ohitetaan, taide alkaa virrata h\u00e4iri\u00f6itt\u00e4. Nollissa ja ykk\u00f6siss\u00e4 olemme varmasti tasa-arvoisia. Toinen<\/em> puuttuu.<\/p>\n <\/p>\n Yksi Taiteen mustan kirjan<\/em> kieltouhanalaisista tyranneista on kirjailija August Strindberg. Pid\u00e4n ruotsalaissaatanaa suurena esikuvanani. En v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole yksin. Ilman Strindbergi\u00e4 ei olisi Bergmania. Moderni draama n\u00e4ytt\u00e4isi toisenlaiselta. Knausg\u00e5rd puuttuisi kuten koko nykymuotoinen autofiktio. Saara Turunen ei olisi keksinyt hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 arkeaan teoksissaan ilman Strindbergin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun pohjaty\u00f6t\u00e4. Strindbergin kirjamuotoiset uhkayritykset ovat my\u00f6s kest\u00e4neet aikaa kiusallisen hyvin. Hullun puolustuspuhe, Yksin <\/em>ja Harjannostajaiset<\/em> voisivat mutatis mutandis olla 2000-luvulla kirjoitettuja.<\/p>\n <\/p>\n Strindberg oli yksityisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n v\u00e4kivaltainen mielipuoli, my\u00f6s sit\u00e4. Kanerva listaa h\u00e4nen rikoksiaan ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sanomatta kaiken muun. Monipuolisempaa kuvaa saa vaikkapa Olof Lagercrantzin el\u00e4m\u00e4kerrasta August Strindberg<\/em> (1979). Lagercrantz lukee kohteensa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja teoksia kriittisesti ja paradoksit tunnustaen. Valkopesun ja mustamaalauksen v\u00e4lille j\u00e4\u00e4 todellisia<\/em> vaihtoehtoja.<\/p>\n <\/p>\n Olisi j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 kiist\u00e4\u00e4 henkil\u00f6-Strindbergin hirvi\u00f6m\u00e4isyys. Viel\u00e4 j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4mp\u00e4\u00e4 on modernin kirjallisuuden suurimpiin kuuluvien saavutusten ohittaminen Strindbergin karmean k\u00e4yt\u00f6ksen vuoksi. T\u00e4ss\u00e4 taide-eettisess\u00e4 peruskysymyksess\u00e4 min\u00e4 ja myyttikriittisten \u00e4\u00e4nitorveksi ryhtynyt Kanerva olemme perusteellisesti eri linjoilla. Enk\u00e4 min\u00e4 ole se, joka flirttailee kielloilla. Kirjoittakaa lis\u00e4\u00e4 mustia kirjoja, jos lyst\u00e4\u00e4tte. Teos onkin oudon lyhyt, vain 176 sivua. Tuhatsivuista jatko-osaa odotellessa.<\/p>\n <\/p>\n ***<\/p>\n <\/p>\n Tieteen termipankin mukaan<\/a> myytti on joko \u201dsuulliseen traditioon perustuva tarina jumalista, jumalolennoista ja sankareista\u201d tai \u201dtotena pidetty kertomus tai uskomus, joka ei pid\u00e4 paikkaansa.\u201d Neromyytinkaatajat tukeutuvat etenkin viimeksi mainittuun m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4n. Tarina poikkeusyksil\u00f6st\u00e4 on osoitettu faktuaalisesti v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi. Herrat ovatkin koko ajan olleet elukoita. T\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi yll\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Totena pit\u00e4misen suhteen Taiteen musta kirja<\/em> hiihtelee v\u00e4lill\u00e4 omanlaisiaan latuja:<\/p>\n <\/p>\n Strindberg kirjoitti runsaasti omael\u00e4m\u00e4kerrallisia teoksia. Ongelmallista niiss\u00e4 on se, ett\u00e4 ne ovat monelta osin ep\u00e4tosia. Jolleiv\u00e4t suorastaan valhetta, niin ainakin draaman mestarin muunnelmia totuudesta.<\/em> (s. 46)<\/p>\n <\/p>\n Kanerva luultavasti tarkoittaa, ett\u00e4 Strindbergin teosten valheellisuus on ongelma juridista l\u00e4hestyv\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4. Jos haluaa tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 parisuhteessa todella tapahtui, Hullun puolustuspuhe<\/em> ei k\u00e4y todistusaineistosta. Onko kukaan lukutaitoinen niin v\u00e4itt\u00e4nyt? Teoksen nimess\u00e4kin mainitaan \u201dhullu\u201d. Jos totuutta ei muuntele, ei synny kirjallisuutta. Strindberg kirjoittaa puolisoistaan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ilke\u00e4mielisesti ja omaa etuaan tavoitellen. Lukijana kiit\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 ik\u00e4v\u00e4st\u00e4 uskalluksesta. Siri von Essenin my\u00f6t\u00e4el\u00e4j\u00e4n\u00e4 olen pahoillani. Yht\u00e4l\u00f6\u00e4 ei voi ratkaista miellytt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n <\/p>\n Avainnovelli \u201dPerheenel\u00e4tt\u00e4j\u00e4\u201d (1886) on kuvaava esimerkki Strindbergin toiminnasta. Von Essenist\u00e4 piirtyv\u00e4 kuva on ep\u00e4todellisen kamala. Kirjailijamies raataa tekstiens\u00e4 parissa, vie lapset k\u00e4velylle ja saa kuulla \u201dkonjakilta lemuavalta\u201d vaimolta pelkki\u00e4 solvauksia. Novellin lopussa Strindbergin alter ego lyyhistyy kuolleena maahan, mik\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4 Sirin fiktiivist\u00e4 vastinetta:<\/p>\n <\/p>\n [K]aikki tungeksivat py\u00f6rtyneen rouvan ymp\u00e4rill\u00e4. \u2013 Ett\u00e4 kehtaakin tuottaa vaimolleen t\u00e4llaista surua! On siin\u00e4kin mies, on siin\u00e4kin mies! p\u00e4ivitteli yst\u00e4v\u00e4t\u00e4r<\/em>. (Naimakauppoja<\/em>, Tammi 1981, s. 314)<\/p>\n <\/p>\n \u201dPerheenel\u00e4tt\u00e4j\u00e4n\u201d s\u00e4vy vaihtelee satiirin ja inhorealismin v\u00e4lill\u00e4. Strindberg murskaa my\u00f6s omaa myytti\u00e4\u00e4n tahraamalla nero-oletettua arjessa. Novellin alussa kirjailija kuuntelee her\u00e4\u00e4vien lasten \u00e4\u00e4ni\u00e4 viereisest\u00e4 huoneesta. H\u00e4n huuhtelee kasvojaan kylm\u00e4ss\u00e4 vedess\u00e4, kiirehtii aamiaiselle ja kirjoittamaan. Kuvaus kahden tunnin luovan ty\u00f6n aiheuttamasta uupumuksesta on pikemminkin kivulias kuin kohottava.<\/p>\n <\/p>\n Horroksensa keskell\u00e4 perheenel\u00e4tt\u00e4j\u00e4 havahtuu notifikaatioon eli saapuvaan postiin. Seuraa 1800-luvun some- ja s\u00e4hk\u00f6postipaisumusta:<\/p>\n <\/p>\n Ottaa vastaan k\u00e4\u00e4r\u00f6n. Siin\u00e4 on oikovedoksia, jotka on luettava heti. Kirja er\u00e4\u00e4lt\u00e4 nuorelta kirjailijalta, joka pyyt\u00e4\u00e4 lausuntoa. Er\u00e4s sanomalehti, jonka hy\u00f6kk\u00e4yskirjoitukseen on vastattava, kirje, jossa pyydet\u00e4\u00e4n kirjoitelmaa johonkin kalenteriin, sek\u00e4 varoittava kirje kustantajalta. Kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat on n\u00e4\u00e4ntyneen miehen nyt hoidettava.<\/em> (mts. 309)<\/p>\n <\/p>\n Emme saa tiet\u00e4\u00e4 totuutta mist\u00e4\u00e4n. Se on ongelma vain niille, jotka lukevat saadakseen rosvon kiinni. Fiktiolta \u2013 etenkin autofiktiolta, jota pid\u00e4n kaunokirjallisuuden kuningaslajina \u2013 on mielek\u00e4st\u00e4 vaatia ja odottaa enemm\u00e4n.<\/p>\n <\/p>\n Myyttivastaisen lukijan taas pit\u00e4\u00e4 saada leikki\u00e4 salapoliisia. Valitan: Strindbergin tuotanto kest\u00e4\u00e4 vaikka miten mustalla suurennuslasilla tarkastelun.<\/p>\n <\/p>\n ***<\/p>\n <\/p>\n Taiteilijamyytin itsetuhoisia puolia p\u00e4ivitell\u00e4\u00e4n, kun Miki Liukkonen hallitsee taas mediatilaa. H\u00e4nen uutuusromaaninsa Hiljaisuuden mestari<\/em> on virtuoottinen, patonkien ja liian tarkkojen varhaismuistojen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 matka l\u00e4pi ongelmamielten. O<\/em>:n (2017) ajoittainen tuhlailevuus on vaihtunut tiiviimp\u00e4\u00e4n ahdistukseen. Liukkonen on aina kirjoittanut sujuvasti, mutta Hiljaisuuden mestarista<\/em> erottaa uudenlaista tehokkuutta. Silti ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 kirja \u201dkertoo\u201d.<\/p>\n <\/p>\n Kuten on ollut tapana, Liukkoseen suhtaudutaan h\u00e4nen julkisuuskuvansa, ei niink\u00e4\u00e4n teostensa pohjalta. H\u00e4n suostuu haastattelupyynt\u00f6ihin ja puhuu vuolaasti. Toisin kuin ammattikuntansa enemmist\u00f6, Liukkonen kykenee my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kameran edess\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4 eik\u00e4 runkkaamasta yll\u00e4tetylt\u00e4 toimistoty\u00f6l\u00e4iselt\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Vaikeaa on ollut: masennusta, osastojaksoja, alkoholismia\u2026 Helsingin Sanomien<\/em> Satu Vasantola v\u00e4l\u00e4ytt\u00e4\u00e4<\/a> post-myyttiajan retoriikkaa ja huomauttaa Liukkoselle, ett\u00e4 \u201deih\u00e4n t\u00e4\u00e4 sun tarina ihan ainutlaatuinen ole\u201d. Syytetty vastaa olevansa \u201dt\u00e4ysi klisee\u201d eik\u00e4 \u201dvoi sille mit\u00e4\u00e4n\u201d. Ainakaan Liukkonen ei voi mit\u00e4\u00e4n sille, ett\u00e4 ajat ovat muuttuneet. Pit\u00e4isik\u00f6 tuuliviirin mukana heilahtaa vain koska muutkin tekev\u00e4t niin? Lauantaiaamun joogatunti ruuhkautui jo.<\/p>\n <\/p>\n Kuka ainakin voisi jotain? Journalisti, mutta h\u00e4n on liian innoissaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n kiillottamaan tiedostavuuskilpe\u00e4\u00e4n. Vasantola ja toimitus ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t kyll\u00e4, ett\u00e4 sunnuntaisivujen p\u00e4\u00e4jutuksi asemoitu kertomus k\u00e4rsiv\u00e4st\u00e4 taiteilijasta houkuttelee. Lukijaenemmist\u00f6 ei erota edes hiusmurtumaa myytiss\u00e4, miss\u00e4 jotkut v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 railon.<\/p>\n <\/p>\n Oletetaan, ett\u00e4 paukutettu olisi totta ja myytti perinpohjin rikki: Miki Liukkonen paikkaa mink\u00e4 ehtii. Korjausliiman haju huumaa, halusivat taiteilijuuden normalisoijat sit\u00e4 tai eiv\u00e4t. Alkutuotantoon liittyv\u00e4 k\u00e4rsimys on mytologista ja todellista. T\u00e4m\u00e4nk\u00e4\u00e4n yht\u00e4l\u00f6n ei kuulu ratketa mukavasti. Taiteilijamyytin alennustila on yht\u00e4 huumaava utopia kuin vedenkeitin tai alkoholiton olut.<\/p>\n <\/p>\n Kokeile ja poista suomalaisen nykykirjallisuuden n\u00e4kyvyydest\u00e4<\/em> Miki Liukkonen. Hiljaista on. Kuin \u201dmaailman alussa, ennen tuulta\u201d (Hiljaisuuden mestari<\/em>, s. 74).<\/p>\n <\/p>\n Naps, vesi kiehui jo.<\/p>\n <\/p>\n ***<\/p>\n <\/p>\n Taiteen musta kirja<\/em> sivuaa my\u00f6s runoilija Arthur Rimbaudia, jonka lausahduksen mukaan Hiljaisuuden mestari<\/em> on nimetty. Paul Verlaine ampui Rimbaudia k\u00e4sivarteen hein\u00e4kuussa 1873. Luoti irrotettiin ja tuotiin oikeuteen todistusaineistoksi. Sittemmin se hautautui belgialaisen poliisin arkistoihin. Kanerva siteeraa Rimbaud-el\u00e4m\u00e4kerturi Graham Robbia, jonka mukaan luodista tulisi \u201dyksi modernin kirjallisuuden pyhimmist\u00e4 muistoesineist\u00e4\u201d, jos se joskus l\u00f6ytyisi. Verlainen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 aseestakin on maksettu huutokaupassa kovempi hinta kuin Rimbaudin alkuper\u00e4isest\u00e4 runok\u00e4sikirjoituksesta.<\/p>\n <\/p>\n Kanerva pit\u00e4\u00e4 logiikkaa masentavana, mit\u00e4 se onkin. Maailma, jossa runosta maksettaisiin enemm\u00e4n kuin aseesta, olisi ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 parempi. On silti liioiteltua p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4:<\/p>\n <\/p>\n [I]hmisten julistaessa vallan v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4jien taideteosten kuolemattomuutta niiden tekij\u00f6iden muista teoista huolimatta, he itse asiassa julistavatkin nimenomaan haluavansa n\u00e4hd\u00e4 ja kuulla lis\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 muita, taiteen ulkopuolisia v\u00e4kivallantekoja.<\/em> (Taiteen musta kirja<\/em>, s. 35)<\/p>\n <\/p>\n Jos ja kun en ole valmis polttamaan Strindbergi\u00e4, en ole Kanervan ajattelussa pelkk\u00e4 hiljainen hyv\u00e4ksyj\u00e4. Janoan lis\u00e4\u00e4 verta. Ep\u00e4huomiossa soittelen tuntemilleni mieskirjailijoille, ett\u00e4 hakatkaa vaimojanne, jos aiotte olla suuria.<\/p>\n <\/p>\n Ja vaikka puhdistaisin rekisterini tuomitsemalla Taiteen mustan kirjan<\/em> miehet, olisin \u2013 niin kuin sin\u00e4kin! \u2013 syyp\u00e4\u00e4 Michael Jacksonin pedofiliaan<\/a>. Taakka on raamatullinen. Bruce Springsteen, jonka ei toistaiseksi tiedet\u00e4 kourineen, hahmottaa liikkumatilan<\/a>:<\/p>\n <\/p>\n You\u2019re born into this life paying<\/em><\/p>\n for the sins of somebody else\u2019s past<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u201dPit\u00e4isik\u00f6 taideteokset kielt\u00e4\u00e4?\u201d kysyy toimittaja Arla Kanervan Taiteen mustan kirjan takakansi.…<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[50,51,52,53],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2019\/04\/img_20190412_083528-294x300.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/266"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=266"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/266\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":271,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/266\/revisions\/271"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=266"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=266"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=266"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}